Schipperke

Yleisvaikutelmaltaan schipperke on pienikokoinen ja tiivisrakenteinen rotu.[1] Rungon kuuluu olla mittasuhteiltaan neliömäinen, jolloin säkäkorkeus on sama kuin koiran pituus. Runko on tasapainoinen, lyhyt, leveä sekä vankka, mutta raajat ovat kevytluustoiset ja selvästi rungon alla.[1] Rintakehän puolestaan kuuluu ulottua kyynärpäiden tasolle.[1] Schipperkeillä ei ole virallista ihannesäkäkorkeutta, mutta sen tulee painaa kolmesta yhdeksään kiloa, tavoiteltu keskipaino on neljästä seitsemään kiloa.[1] Korkeus vaihtelee 30 senttimetrin molemmin puolin.[3]

Karvapeitteen väri saa Suomessa ja useimmissa muissa maissa olla ainoastaan musta, mutta esimerkiksi Englannissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa myös kerma (creme) tai kellanruskea (fawn) on sallittu väri.[5] Karva on rodulla tiheää ja suoraa. Sen tulee myös olla riittävän karheaa. Rodulle tyypillistä on myös, että karvat muodostavat koiralle selvästi erottuvan röyhelömäisen ”kaulurin” sekä reisien takasivuille kääntyvät ”housut”.[1][6]

Schipperken pää on kiilanmuotoinen. Kuonon kuuluu olla selvästi alle puolet koko pään pituudesta. Kuono kapenee kirsua kohden, eikä se ole tylppä.[1] Silmien kuuluu olla pienet, tummat ja mantelinmuotoiset sekä korvien ylöskiinnittyneet, täysin pystyt ja teräväkärkiset.[1]

Suurimmalla osalla schipperkeistä on pitkä selän päälle kiertyvä häntä, mutta osa syntyy myös töpöhäntäisinä. Schipperke kuuluu rotuihin, joiden häntiä typistetään niissä maissa, joissa se on laillista. Suomessa tämä on kiellettyä.[6]

Schipperke on luonteeltaan erinomainen vahtikoira. Se on toimelias, ketterä, väsymätön sekä utelias ja jatkuvasti kiinnostunut ympäristöstään.[1] Vahtiessaan se saattaa erittäin herkästi näykkiä, mutta sen ei kuitenkaan kuulu olla aggressiivinen.[1][7] Schipperke kiintyy vahvasti omistajiinsa ja on epäluuloinen vieraita aikuisia kohtaan. Lapsille se on kuitenkin lempeä.[3]

Schipperken sekä belgianpaimenkoiran yhteinen kantarotu oli musta ja melko pienikokoinen paimenkoirarotu, jota kutsuttiin leuvenaariksi. Varhaisin löydetty maininta schipperkeistä on munkki Wenclasin muistiinpanoissa 1400-luvulta[6], jolloin niiden häntä jo typistettiin. Tarkemmin rodun alkuperä voidaan kuitenkin määrittää vain 1600-luvulle asti, ja 1690-luvulla se oli erityisen suosittu Brysselin Saint-Géryn alueella suutareiden ja rahvaan keskuudessa.[1]

Ensimmäinen puhdasrotuinen schipperke rekisteröitiin Belgiassa vuonna 1882.[6] Samana vuonna järjestettiin Spassa rodun ensimmäinen virallinen koiranäyttely.[1] Schipperke nousi suurempaan suosioon, kun Belgian kuningatar Marie Henriette otti rodun edustajan lemmikikseen vuonna 1885.[6] Suosio levisi pian myös Englantiin, minkä jälkeen se väheni rodun kotimaassa.[6] Vuonna 1888 Belgiassa perustettiin schipperkejen rotuyhdistys, joka laati ensimmäisen rotumääritelmän.[1] Ensimmäiset schipperket vietiin Yhdysvaltoihin vuonna 1889.[6] Suomeen ensimmäiset schipperket tuotiin vuonna 1964, mutta ensimmäiset virallisesti rekisteröidyt 1965.[8]

Schipperke on terve rotu ihon, sisäelinten, raajojen ja luuston osalta, ja se voi elää jopa 18 vuotta.[9] Schipperke ei kuulu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan, joten jokaisen rekisteröidyn, puhdasrotuisen schipperkeyhdistelmän pennut rekisteröidään, vaikkei varmaa tietoa vanhempien terveydestä olisikaan. Virallisten terveystulosten vaatiminen jää siis ostajien tehtäväksi.[9]

Yleisestä terveydestä huolimatta perinnöllisistä sairauksista epilepsiaa schipperkeillä esiintyy maailmanlaajuisesti.[10] Vuonna 2005 tehdyn rodunsisäisen terveyskartoituksen tuloksen johdosta perustettiin Suomen Schipperkekerho ry:n kolmen hengen epilepsiaprojektiryhmä.[9] Vuonna 2006 rotu otettiin mukaan myös Helsingin yliopiston koiragenetiikan tutkimusryhmän epilepsiaprojektiin.[10] Vuoteen 2010 mennessä tutkimukseen oli kerätty näytteet yli 400 eri koiralta, joista noin sadan oli ilmoitettu sairastavan epilepsiaa.[11]

Suomessa on rekisteröity yhteensä 3 373 schipperkeä. Vuonna 2015 syntyneitä pentuja oli 103.[2] 2010-luvulla schipperkejä on Suomessa rekisteröity vuosittain väliltä 102–159.[12] Vuosien 2006 ja 2016 välillä 69 eri kenneliä on kasvattanut vähintään yhden rekisteröidyn pentueen.[13] Tällä hetkellä rotu on elinvoimainen ja sen kanta monipuolinen.[6] Schipperkejen kanssa harrastetaan nykyisin muun muassa koiranäyttelyitä, agilityä, tokoa ja koiratanssia.[8][14]

Ulkomailla schipperkejä on nykyisin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian ohella eniten Etelä-Afrikassa, missä rotu onkin yksi suosituimmista. Myös Kanadassa ja Etelä-Amerikan valtioissa rodun koirien määrä on kasvussa.[6] Belgiassa rekisteröitiin vuonna 2008 91 ja Ranskassa 85 schipperkeä. Vuonna 2010 Ruotsissa rekisteröityjen määrä oli 109.[15]

Englannissa schipperkejä rekisteröitiin 1980-luvulta 2000-luvun alkuun asti 80–160 koiraa vuodessa. Tämän jälkeen rekisteröintien määrä on laskenut huomattavasti. Vuosina 2000–2004 schipperkejä rekisteröitiin vielä keskimäärin 99 vuodessa. Vuosien 2010–2014 välillä luku oli enää 39 vuodessa.[16]

Schipperken rotuyhdistys Yhdysvalloissa perustettiin vuonna 1929. Tästä eteenpäin rodun suosio on pysynyt tasaisena. Vuonna 2012 schipperke oli rekisteröintien määrässä mitattuna maan 98. suurin rotu.[17]

• Belgianpaimenkoira groenendael
• Belgianpaimenkoira laekenois
• Belgianpaimenkoira malinois
• Belgianpaimenkoira tervueren

• Suomen Schipperkekerho ry
• Schipperken rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Schipperke Wikimedia Commonsissa