Scherzo

Scherzo (monikko scherzi, ital. vitsi) tarkoittaa laajan taidemusiikkiteoksen, kuten sinfonian tai sonaatin, osaa. Scherzo kehittyi menuetista ja korvasi sen vähitellen sinfonian (ja muiden teosmuotojen, kuten jousikvartettojen) kolmantena tai toisena osana. Scherzo on tavallisesti ABA-muotoinen, jossa B-osa on trio, jonka jälkeen scherzo kerrataan. 1800-luvulta alkaen scherzoja sävellettiin myös itsenäisinä teoksina.

Joseph Haydnin jousikvartettojen menuetit, jotka on nimetty scherzoiksi (ital. vitsaillen), pilailevat hovitanssin kustannuksella rikkomalla tanssin rytmikuvioita yllättävillä tauoilla. Haydnin jälkeen muotoa käyttivät runsaasti muun muassa Ludwig van Beethoven ja Franz Schubert. Scherzo säilyi sinfonioiden standardiosana koko 1800-luvun ajan, ja säveltäjät ryhtyivät myös säveltämään itsenäisiä scherzoja.

Frédéric Chopinin sävellystuotantoon kuuluu neljä scherzoksi nimettyä pianoteosta. Niistä kuitenkin vain viimeinen on scherzon nimen mukaisesti "vitsikäs", kun taas kolme ensimmäistä ovat perin synkkiä.