Schaumburg-Lippe
Schaumburg-Lippe oli saksalainen Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluva läänitys ja myöhemmin ruhtinaskunta nykyisen Ala-Saksin osavaltion alueella.
Ruhtinaskunta syntyi vuonna 1643 Schaumburgin ruhtinaskunnan hajoamisen yhteydessä. Vuonna 1777 siihen liitettiin Lippe-ruhtinassuvun hallitsema Lippe-Alverdissen niminen läänitys. Schaumburg-Lippe oli läänitys aina vuoteen 1807 asti, jolloin se kohosi ruhtinaskunnaksi ja sitä hallitsi Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluva prinssi. Vuodesta 1871 alkaen se oli osa Saksan keisarikuntaa ja muodosti sen pienimmän osavaltion. Se sai lähettää yhden edustajan liittoneuvostoon (Bundesrat) ja yhden valtiopäiville (Reichstag). Vuoden 1868 perustuslain mukaan osavaltiota hallitsi 15-jäseninen lainsäädäntöelin, jonka kymmenen jäsentä valitsi kaupungit tai maaseutupiirikunnat, aatelisto, papisto ja koulutetut luokat saivat kukin yhden edustajan ja ruhtinas sai nimittää kaksi.
Kun monarkia vuonna 1918 lakkautettiin tuli Schaumburg-Lippestä Saksaan kuuluva tasavalta; nimeltään Schaumburg-Lippen vapaavaltio (saks. Freistaat Schaumburg-Lippe). Schaumburg-Lippe oli nyt Weimarin tasavallan osavaltio. Natsien noustua valtaan 1933 osavaltion demokraattinen järjestelmä purettiin. Saksan hävittyä Toisen maailmansodan, Schaumburg-Lippe joutui osaksi Brittien miehitysvyöhykettä. Britit päättivät yhdistää Schaumburg-Lippen Preussiin kuuluneen Hannoverin maakunnan sekä osavaltioiden Braunschweigin vapaavaltion ja Oldenburgin vapaavaltion kanssa yhdeksi Ala-Saksin osavaltioksi. Näin Schaumburg-Lippe lakkasi olemasta oma itsenäinen yksikkönsä 1. marraskuuta 1946. Schaumburg-Lippen alue kuuluu pääosin nykyisin Ala-Saksin Schaumburgin piirikuntaan.
Schaumburg-Lippe oli sekä pinta-alaltaan (340 km²) että väkiluvultaan (53 277 asukasta vuonna 1939) Saksan pienin osavaltio. Sen pääkaupunki oli Bückeburg[1] ja osavaltiossa sijaitsi vain toinen kaupunki Stadthagen. Kummatkin kaupungit ovat nykyisin osa Schaumburgin piirikuntaa.