Savon ryhmä

Sisällissodan alkuvaiheilla Savon toiminta-alueen joukot olivat hajallaan pitkin maakuntaa ja vasta Varkauden valloituksen jälkeen voidaan katsoa, että varsinainen rintama etelää kohti alkoi muotoutua ja Savon ryhmästä voidaan alkaa puhua, kun 2. maaliskuuta 1918 kenraali Toll otti tosiasiallisen vastuun Savon rintamalohkosta.

Ennen kenraali Tollin komentoa Savon toiminta-alue oli käsittänyt viisi toisistaan riippumatonta toiminta aluetta, jotka olivat Jyväskylä, Sysmä - Lahti, Mikkeli, Lappeenranta ja Savonlinna. Kenraali Tollin Varkautta vastaan johtaman hyökkäyksen yhteydessä hän liitti joukkoihinsa vielä Kuopion piirin joukot. Savon toiminta-alueelta siirrettiin joukkoja Mikkelistä ja Sysmästä eversti Hjalmarsonin Heinolaa vastaan tehtyyn hyökkäykseen, mutta ne palasivat Heinolan valtauksen epäonnistuttua ja näin voidaan katsoa Kenraali Tollin joukkojen oleven ryhmämuodossa 2. maaliskuuta 1918 jälkeen.

Muista ryhmistä poiketen Savon ryhmän muodostumista leimasi vahva paikallisleima ja ryhmän muodostumisen pääarkkitehdit olivatkin piiripäälliköt ja kenraali Tollin asema ryhmän muodostumisessa rajoittuikin vain joidenkin ohjeiden antamiseen piiripäälliköille.

Savon ryhmä oli poikkeava myös sen suhteen, että kenraali Tollilla ei ollut antaa joukoille upseeriainesta, joitain Vimpelin koulun oppilaita ja yksittäistapauksia lukuun ottamatta ja tästä syystä joukkojen pataljoonajako tulikin toteutumaan varsin myöhäisessä vaiheessa, vaikka ylipäällikkö Mannerheim oli antanut siitä määräykset jo 20. helmikuuta 1918. Tästä kaikesta johtuen Savon ryhmän toiminta muodostuikin komppaniapainotteiseksi ja sotatoimia leimasi komppanioiden alituinen siirtely eri rintamaosien välillä.

Savon toiminta-alueen joukot muodostuivat ensimmäisessä vaiheessa suojeluskuntajoukoista Mikkelissä (kolme komppaniaa), Kuopiossa (kaksi komppaniaa) ja Kajaanissa (yksi komppania). Toisen vaiheen joukkoihin kuuluivat suojeluskunta- ja vapaaehtoisjoukot Savitaipaleelta (kolme komppaniaa), Sysmästä (kolme komppaniaa), Kuopiosta (kaksi lisäkomppaniaa). Kolmannessa vaiheessa joukkoja saatiin kutsuntojen kautta Mikkelistä (kolme komppaniaa), Sysmästä (kaksi komppaniaa), Kuopiosta ja Kajaanista (yksi komppania) sekä Iisalmen ja Kymin komppaniat. Lisäksi oli erillisiä joukkoja mm. sapotööri-, rautatie- ja tiedonantojoukkoja. Joukkojen vahvuus oli 5. maaliskuuta 1918 mennessä 1850 miestä, mistä se nousu kutsuntojen myötä 2. huhtikuuta 1918 mennessä 3958 mieheen (luvussa ovat mukana ko. hetkellä muodostetut ja muodosteilla olleet joukot).

Savon ryhmän miesvahvuuden pienuuteen oli osasyynä helmikuun alussa Savosta Karjalan rintamalle lähetetyt joukot, sekä salassa suunnitellun Itä-Karjalan retken joukkojen kokoaminen Savon sotatoimialueelta.

• Esikuntapäällikkö, eversti Alexander Tunzelman von Adlerflug (Örnflykt).
• Ylimajoitusmestari, kapteeni vapaaherra Axel Rappe.
• Adjutantteina, Hannes Rothberg, (Erik Lönnoth), metsänhoitaja Timo Brofeldt, tehtaan virkamies Allan Björk ja tohtori Arne Homén.
• Intendentuuripäällikkö, insinööri Alvar Brejlin.
• Liikenneosaston päällikkö, metsänhoitaja luutnantti Torsten Aminoff.
• Kamreeri, tirehtööri V. Polin.
• Konttoripäällikkö, insinööri J. G. Björkstén.
• Registraattori, Börje Wichmann
• Esikuntakomendantti, insinööri Paul Thorwall.
• Poliisiosaston päällikkö, insinööri Ensi Somersalo.
• Poliisijoukon päällikkö, lehtori Eino Havas.
• Insinööriosaston päällikkö, insinööri Arnold von Hertzen.
• Yliauditööri, asessori Birger Fagerström.
• Ylilääkäri, tohtori Willfrid Brotherus

Komentaja: kapteeni Lars Väinö Lundahl. Mikkelin kolme ensimmäistä komppaniaa taistelivat sodan ensimmäisistä hetkistä alkaen ja osallistuivat taisteluihin Savon rintamalohkolla Mäntyharjulla ja Lusissa.

• Mikkelin 1.komppania

Päällikkö: agronomi W. Spåre (Haminan kadettikoulun käynyt). Komppania koottiin sisällissodan alussa yksinomaan mikkeliläisistä suojeluskuntajoukoista. Komppanian järjestysnumero määräytyi 1:ksi 15. helmikuuta 1918.

• Mikkelin 2.komppania

Päällikkö: kihlakunnan tuomari Martti Eklund.[1] Komppania koottiin etelästä tulleista pakolaisista. Komppanian järjestysnumero määräytyi 2:ksi 15. helmikuuta 1918.

Eklundin ensimmäisiä sotatoimia sisällissodan alussa oli joukkoineen räjäyttää Mikkelistä käsin Harjun silta. Mäntyharjulta ja Ristiinasta hankittujen räjähteiden avulla hän ryhtyikin tehtävään, mutta paikalle päästyään hän joutui toteamaan räjähteiden riittämättömyyden ja sen johdosta hän tyytyi Torasjoen sillan räjäyttämiseen. Tämäkin toki johti siihen, että punaisten rautatie yhteys rautateitse Savoon oli katkaistu.[2] Seuraavaksi Eklund osallistui Hjalmarsonin osastolle alistettuna Heinolan taisteluihin 26.–28. helmikuuta 1918.[3]

• Mikkelin 3.komppania

Päällikkö: Sellman. Komppania koottiin helmikuun ensimmäisellä viikolla yksinomaan vapaaehtoisista joukoista ja sen koko miehistö oli siviilimiehiä.

Komentajana toimi aluksi luutnantti Gronstedt ja 21. maaliskuuta 1918 alkaen jääkäriluutnantti Woldemar Weselow myöh. Wisa, Pataljoona nimettiin myöhemmin Etelä-Savon 2. pataljoonaksi.

• Mikkelin 4. komppania

Päällikkönä toimi jääkärivänrikki Lauri Gulin. Komppania koottiin Mikkeliin kokoontuneista asevelvollisista 14. maaliskuuta 1918. Komppania siirrettiin rintamalle maaliskuun ja huhtikuuna vaihteessa.

• Mikkelin 5. komppania

Päällikkönä toimi jääkäriluutnantti Woldemar Weselow myöh. Wisa, joka toimi myöhemmin pataljoonan komentajana. Komppania koottiin Mikkeliin kokoontuneista asevelvollisista 14. maaliskuuta 1918. Komppania siirrettiin rintamalle maaliskuun ja huhtikuuna vaihteessa.

Joukkueenjohtajat: jääkäriluutnantti Kaarlo Kaila (siirrettiin hetkeä myöhemmin perustettuun Etelä-Savon rykmentin 6. komppaniaan joukkueenjohtajaksi).

• Mikkelin 6. komppania

Päällikkö: Markkula. Komppania koottiin Mikkeliin kokoontuneista asevelvollisista maaliskuun lopulla ja sen nimi oli aluksi Mikkelin reservikomppania. Komppania oli sijoitettuna Mikkeliin reserviksi.

• Pataljoonassa palvelleet Saksan jääkärit: joukkueenjohtajana jääkärivaravääpeli Lauri (Lasse) Leander (siirrettiin 13. jääkäripataljoonaan)

Pataljoonan komentajina toimivat ensin kapteeni Aarne Adolf Uimonen ja myöhemmin jääkärivänrikki Jalmari Kara, pataljoona siirrettiin myöhemmin Etelä-Savon rykmentin 3. pataljoonaksi.

Sysmän pataljoona koottiin Kapteeni Uimosen 27. tammikuuta 1918 Sysmään perustaman suojeluskunnan miehistä, sekä Lahti - Kouvola radanvarren suojeluskuntalaisista. Joukot harjoitettinn Sysmässä ja aseistettiin Jyväskylästä 20. helmikuuta 1918 tulleella aselähetyksellä. Ensimmäiset kolme kokoonpantua komppaniaa alistettiin eversti Hjalmarsonille helmikuun 24. ja 26. päivänä 1918. Nämä kolme komppaniaa osallistuivat 28. helmikuuta 1918 Heinolaa vastaan tehtyyn hyökkäykseen. Hyökkäyksen epäonnistuttua joukot palasivat Sysmään, missä pataljoonan järjestäytyminen suoritettiin loppuun ja pataljoonan v.t. komentajaksi nimettiin kapteeni Uimonen.

Pataljoonaan kuului myös kaksi 10-miehistä hiihto-osastoa, jotka myöhemmin yhdistettiin ns. Malmbergin suksikomppania ja erillinen konekivääriosasto, joka oli peruja eversti Hjalmarssonin mäntyharjulle perustamasta erillisestä osastosta. Päällikkönä konekivääriosastolla oli ruotsalainen rakuunafuriiri Lindqvist. Lisäksi pataljoona kasvoi vielä 4. ja 5. komppanialla huhtikuun alkuun mennessä. Pataljoonan rintamalla kärsimää mieshukkaa paikattiin Sysmän niin sanotusta Varikkokomppaniasta. Näiden huhtikuun alkuun mennessä kokoonsaatujen joukkojen lisäksi pataljoonaan oli muodosteilla 6. komppania Sysmässä muun pataljoonan ollessa rintamalla.

• 1. komppania

Päällikkö: asemapäällikkö Peltonen

• 2. komppania

Päällikkö: jääkärivänrikki Jalmari Kara. Kara osallistui komppaniansa kera Heinolan taisteluihin Hjalmarsonin osastolle alistettuna 26–28. helmikuuta 1918.[4]

• 3. komppania

Päällikkö: jääkärivänrikki Armas Kemppi myöh. Etelä-Savon Rykmentin 10. komppanian päällikkönä)

• 4. komppania

Päällikkö: vanhan väen vääpeli Koskela.[5] Koskela osallistui komppaniansa kera Heinolan taisteluihin Hjalmarsonin osastolle alistettuna 26–28. helmikuuta 1918.[4]

• 5. komppania

Päällikkö: polyteknikko Kurkijärvi

• Malmbergin suksikomppania
• Konekivääriosasto

Päällikkö: rakuunafuriili Lindqvist

Savitaipaleen rintamalohkon komentajana toimi aluksi 28. helmikuuta 1918 alkaen ratsumestari Georg Hjalmar Tulander, jonka käskystä Savitaipaleen joukot peräytyivat Savitaipaleelta Suomenniemelle ja Partakoskelle, missä niiden koulutus ja järjestäytyminen saatettiin loppuun.

Joukkojen komentajaksi nimettiin 2. maaliskuuta 1918 luutnantti von Zedtwitz ja v.t. komentajaksi insinööri Bruno Jansson. Zedtwitzin ja Janssonin tarmokkaalla työllä saatiin vuoden 1918 maaliskuun loppuun mennessä muodostettua Savitaipaleen pataljoona, joka käsitti esikunnan, kolme komppaniaa ja konekiväärikomennuskunta (viisi konekivääriä), pioneeriosasto ja tiedusteluosasto.

• 1. komppania

Päällikkö: V. Kianto, Kiihto

• 2. komppania

Päällikkö: K. Kainuvaara, Lahdensuu

• 3. komppania

Päällikkö: J. Ripatti

• 4. komppania/Konekiväärikomennuskunta

Päällikkö: jääkärivänrikki Juho Merts Laine

• Pioneeri ja Tiedusteluosasto

Mikkelin lähettiryhmä

Päällikkö: Ruuth. Ryhmää kutsuttiin myös Mikkelin rakuunoiksi ja se käsitti 20 miestä ratsuineen. Ryhmää käytettiin lähetti- ja tiedustelutehtäviin.

Mikkelin rautatiekomppania

Päällikkö: v.t. päällikkö Linja

Mikkelin sapotöörikomppania

Päällikkö: insinööri Colliander

Kuopion 1. suojeluskuntakomppania

Päällikkö: jääkäriluutnantti Einar Wichmann myöh. Vihma. Komppaniassa palveli Kuopion valtauksen aikana joukkueenjohtajana jääkäri Toivo Nousiainen.

Kuopion 2. komppania

Päällikkö: jääkärivänrikki Onni Purhonen

Kuopion 3. komppania

Päällikkö: Vainikainen. Komppaniassa toimi varapäällikkönä Saksassa jääkärikoulutuksen saanut jefreitteri Frans Iisak Mikkonen

Kuopion 4. komppania

Päällikkö: jääkärivänrikki Juho Putaansuu

Kuopion 5. komppania

Päällikkö: Eloranta

Kuopion 6. komppania

Päällikkö: Guiiedeau

Pääartikkeli: Kajaanin sissirykmentti

Kajaanin sissirykmentti koottiin Kajaanin kaupungin ja sen ympäristökuntien suojeluskuntalaisista. Tammikuun 24. 1918 pidetyssä kokouksessa joukolle annettiin nimeksi Kajaanin sissirykmentti. Samalla lakkautettiin Kajaanin suojeluskunta. Samaisessa kokouksessa rykmentille valittiin esikunta, johon valittiin päälliköksi Lindberg ja varapäälliköksi Theodor Strömberg. Rykmentin intendentiksi valittiin Eljas Väyrynen, raha-asiain hoitajaksi Albinus Häyrinen, etappipäälliköksi metsänhoitaja Yrjö Tanhua, tiedustelujohtajaksi Rihtniemi ja teknillisen osaston päälliköksi Lauri Pokki sekä rykmentin kouluttajaksi jääkäri Johan Jauhiainen.[6]

Aluksi sissien suurin huolenaihe oli aseiden puute, joita oli oikeastaan vain muutama revolveri ja lukuinen joukko metsästys aseita. Sissien aseongelmaan tuli apu Oulun valtauksen myötä, josta valtaukseen osallistuneet Eljas Väyrynen, ylioppilas Eino Lönnbohm ja asioitsija Alpo Tolonen toivat 6. helmikuuta 1918 mukanaan 450 kivääriä ja yhden konekiväärin ampumatarvikkeineen.[6]

Kajaanin sissirykmentin ensimmäinen sotilasoperaatio oli Kajaanissa majailleen venäläisosaston riisuminen aseista 28. tammikuuta 1918, jonka jälkeen sissien johtaja Lindberg erosi tehtävästään. Tämän jälkeen Kajaanin punakaarti riisuttiin aseista ilman verenvuodatusta 1. helmikuuta 1918. Seuraavaksi Kajaanista lähti Kuopion valtaukseen 85 miehinen kärkijoukko jääkäri Johan Jauhiaisen johdolla, jonka jälkeen Kajaanista lähti 45 miehinen joukko Kuopioon Viljo Hyvärisen johdolla 7. helmikuuta 1918 ja kuten edellä on kerrottu tämä ryhmä oli nyt myös asianmukaisesti aseistettu Oulusta tuoduilla aseilla, joita he veivät mukanaan 128 kivääriä, näillä aseistettiin myös ensin matkaan lähtenyt ryhmä, joka oli joutunut lähtemään matkaan lähes aseettomana. Edellä kuvattujen ryhmien päälliköksi nimitti everstiluutnantti C. W. Malm edeltä Kuopioon saapuneen Elja Rihtniemen, näin oli Kajaanin sissirykmentin kantajoukko ensimmäisen kerran koossa aseistettuna osallistuen Kuopion valtaukseen.[6]

Komppanian päällikkönä toimi E. Antikainen, Komppania liitettiin 21. huhtikuuta 1918 Pohjois-Savon rykmentin 1. pataljoonaan, missä siitä tuli pataljoonan 3. komppania.

Komppaniassa palvelleen Saksan jääkärit: ryhmänjohtajana jääkäri Petter Balk myöh. Järventaus.

Päällikkö: kapteeni Förberg, Patteri järjestettiin Piearsaaren Tykistökoulussa ja lähetettiin rintamalle Savon rintamalle 20. maaliskuuta 1918. Patteri käsitti kaksi 87 mm. tykkiä.

Patterissa palvelleen Saksan jääkärit: jaosjohtajana jääkäri Anders Emil Back myöh. Björkas, jääkärikorpraali Johannes Wiik myöh. Björkman, jääkäri Edvard Wik, jaosjohtajana ja patterinpäällikkönä jääkärivänrikki Gösta Trontti.

Puumalan lentävä osasto käsitti itse asiassa kaksi 30-miehistä lentävää osastoa, jotka oli koottu Puumalan seudun vapaaehtoisista miehistä. Lentävien osastojen päälliköinä toimivat maisteri Osmonsalo ja nimismies Schlüter.

Kyminlaakson komppania koottiin Kyminlaaksosta pakoon lähteneistä miehistä ja se käsitti huhtikuun alkuun mennessä 210 miestä, jolloin se jaettiin kahtia. Komppanian päällikkönä toimi voimistelunopettaja Havas.