Savon ja Karjalan lääni

Savon ja Karjalan lääni (tai Savo-Karjalan lääni, ruots. Savolax och Karelens län) oli vuosina 1775–1831 toiminut Suomen lääni. Läänin perusti Kustaa III vuonna 1775, antaen vähän myöhemmin Kuopiolle uudelleen kaupunkioikeudet ja tehden siitä uuden läänin pääkaupungin. Uusi lääni käsitti entisen Kymenkartanon ja Savon läänin pohjoisosan. Savon ja Karjalan lääniin kuuluivat jokseenkin kokonaan nykyiset Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat, sekä tämän lisäksi suuri osa nykyisen Etelä-Savon maakunnan pohjoisosaa. Suomen siirryttyä Ruotsilta Venäjälle ja Vanhan Suomen palattua muun maan yhteyteen, alettiin uumoilla lääniuudistusta, joka toteutui vuonna 1831. Uudistuksessa Savon ja Karjalan läänin eteläosat siirrettiin uuteen Mikkelin lääniin ja jäljelle jääneistä osista muodostettiin Kuopion lääni.

Suomen läänit 1747: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 17: Kymenkartanon ja Savon lääni, 18: Pohjanmaan lääni

Suomen läänit 1776: 1: Turun ja Porin lääni, 4: Vaasan lääni, 10: Oulun lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 15: Kymenkartanon lääni, 16: Savon ja Karjalan lääni

Suomen läänit 1812: 1: Turun ja Porin lääni, 4: Vaasan lääni, 10: Oulun lääni, 13: Viipurin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 15: Kymenkartanon lääni, 16: Savon ja Karjalan lääni

Suomen läänit 1831: 1: Turun ja Porin lääni, 2: Uudenmaan lääni, 3: Hämeen lääni, 4: Vaasan lääni, 6: Mikkelin lääni, 8: Kuopion lääni, 10: Oulun lääni, 13: Viipurin lääni