Savon Suunta

IKL:n päälehden Ajan Suunnan kustannusyhtiö Kansan Sanan Oy ryhtyi julkaisemaan Savon Suuntaa puolueen paikallisjärjestön aloitteesta. Syksyllä 1935 sen julkaisuyhtiöksi perustettiin paikallisin voimin Oy Savon Suunta, joka vuonna 1937 muutettiin Yhtyneet Lehdet Oy:ksi. Vuonna 1937 hankittiin myös oma kirjapaino, jota varten perustettiin erillinen yhtiö nimeltä Yhtyneiden Lehtien Kirjapaino Oy.[2] Oy Savon Suunnan alkupääoman merkitsivät IKL:ää lähellä olleen Pieksämäki-lehden julkaisuyhtiö, metsänhoitaja Osmo Karikoski ja lehtori Hannes Kinnunen. Kirjapainoyhtiön osakkeenomistajina oli etupäässä yksityishenkilöitä, joista valtaosan muodostivat johtajat ja akateemiset. Lehtiyhtiön johtokunnan puheenjohtajina toimivat IKL:n piirijohtajat J. B. Rauramo (1935–1937) ja Hannes Kinnunen (1937–1939), joka oli myös kirjapainoyhtiön johtokunnan puheenjohtaja. Lehtiyhtiön taloudenhoidosta vastasivat ensin Eero Pitkänen ja hänen jälkeensä Aarne Hiltunen. Vuonna 1937 taloudenhoitajaksi tuli E. O. J. Wirilander, jonka haltuun joutui vuoden 1939 osakepääoman korotuksessa kaksi kolmasosaa kirjapainon osakekannasta. Samalla kirjapainoyhtiöstä tuli lehtiyhtiön pääomistaja.[3]

Lehden päätoimittajana oli ensin IKL:n piirijohtaja Eelis Pekonen. Vuonna 1935 sen palstoilla alkoi vaikuttaa Arne Somersalo, josta tuli päätoimittaja vuoden 1936 alussa. Somersalo toi mukanaan Natsi-Saksassa näkemänsä kopfblatt-menetelmän, jonka mukaan samaa lehteä toimitettiin erinimisinä rinnakkaispainoksina paikallisuutisilla täydennettynä. Kokoomuslaisten lehtien lopetettua IKL:n näkemysten myötäilemisen puolue tarvitsi maakuntalehtiä, joiden julkaisemista varten Kuopio oli liikenteellisesti edullinen keskuspaikka. Vuonna 1936 kolmasosa IKL:n lehdistä oli Oy Savon Suunnan kustantamia ja Somersalon Kuopiossa toimittamia.[4]

Kerran viikossa järjestölehtenä ilmestynyt Savon Suunta muutettiin kaksipäiväiseksi vuoden 1935 alussa. Vuoden 1936 alussa siitä tuli kolmipäiväinen ja samalla ryhdyttiin julkaisemaan myös Mikkeli-nimistä lehteä. Saman vuoden maaliskuussa niiden rinnalle tuli Keski-Suomen Suunta ja Savonlinna sekä loppuvuodesta Kainuun Suunta ja Pohjois-Karjala. Yhtiön seitsemänneksi lehdeksi perustettiin syksyllä 1938 Lahtea ja Heinolaa varten Itä-Hämäläinen. Vuoden 1939 eduskuntavaalien aikana alettiin vielä julkaista Suomen Suuntaa ja Oulun seutua varten tarkoitettua Pohjolan Suuntaa. Lokakuun alusta 1939 Savonlinna ja Suomen Suunta päätettiin lakkauttaa ja muut lehdet Pohjois-Karjalaa lukuun ottamatta muutettiin kuudesti viikossa ilmestyviksi.[5]

Vuosina 1934–1935 lehdellä oli toimitusneuvosto, johon kuuluivat pastori Elias Simojoki, IKL:n paikallisyhdistyksen puheenjohtaja rehtori Kyösti Kauppinen, silloinen piirijohtaja J. B. Rauramo sekä puolueen paikalliset kannattajat L. K. Soini ja U. Sorsamo. Savon Suunta oli tuolloin järjestötyön tukena ilmestynyt propagandalehti, joka sisälsi etupäässä poliittisia artikkeleita. Varsinaisen sanomalehden siitä teki päätoimittaja Arne Somersalo, entinen aktiiviupseeri, joka oli taistellut Saksan armeijassa vuoteen 1918 saakka ja palvellut Suomen armeijaa vuoteen 1926. Hän oli myös entinen lapuanliikkeen Ajan Sanan ja IKL:n Ajan Suunnan päätoimittaja sekä puolueen kansanedustaja vuosina 1933–1936. Somersalo oli tavattoman työteliäs ja uhrasi kaiken aikansa lehtiään varten, jopa niin että niitä voitiin pitää ”yhden miehen yrityksenä”. Päätoimittajan lisäksi lehdessä oli toimitussihteerinä ensin Seppo Kaila ja vuodesta 1937 lähtien Elsa Keinänen sekä toimittajana vuodesta 1937 Kaisa Kallio. Rinnakkaispainoksilla oli muutamia omia toimittajia ja niiden tekemiseen osallistuivat myös piirijärjestöjen johtajat.[6]

Savon Suunta oli jyrkkä poliittinen puoluelehti, jonka tavoitteena oli IKL:n ohjelman mukaisen voimakkaan ja yhtenäisen Suur-Suomen luominen. Se kannatti avoimesti diktatuuria ja oli antisemitistinen ja saksalaismielinen sekä puritaanisen kulttuurivihamielinen ja parlamentarismin vastainen. Somersalo meni puoluejärjestelmän arvostelussaan niin pitkälle, että jopa puoluejärjestö tuomitsi hänen näkemyksensä.[7]

Lehden sisältö monipuolistui ja muuttui tavallisen sanomalehden kaltaiseksi vuonna 1936. Oman kirjapainon hankkimisen jälkeen lehti laajeni kuusipalstaisesta seitsemänpalstaiseksi ja nelisivuisesta kuusi- tai kahdeksansivuiseksi. Samalla alettiin julkaista runsaasti myös kuvia.[8] Pääkirjoitukset käsittelivät poikkeuksellisen paljon puoluepolitiikkaa ja ulkomaiden tapahtumia seurattiin tavallista enemmän lähinnä Saksan näkemyksiä myötäillen[9]. Uutisaineistoa saatiin Suomen tietotoimistolta[10].

Savon Suunta ja sen rinnakkaislehdet painettiin aluksi Kuopion Kansallisessa kirjapainossa[11]. Lehtiperhettä varten tarvittiin kipeästi oma kirjapaino, joka saatiin toimintaan kesällä 1937. Se käsitti kaksi latomakonetta ja käytetyn laakapainokoneen.[12] Seitsemän lehteä oli kuitenkin liikaa kirjapainon kapasiteetille ja niiden painaminen kesti niin kauan, etteivät kaikki ehtineet junilleen. Uusi latomakone ja ajanmukaisempi painokone saatiin syksyllä 1939.[13]

Kuopion Suunta-lehtien yhteinen levikki oli tilaustulojen mukaan laskettuna enimmillään 3 390 kappaletta vuonna 1937. Vuoteen 1939 mennessä se laski mitättömään 300 kappaleeseen. Lehtien yhteispainos oli kuitenkin paljon suurempi, muistitiedon mukaan 10 000 kappaleen paikkeilla, sillä niitä jaettiin ilmaiseksi tai ne tulivat lukijoilleen jäsenetuna. Osa kopfblatt-ideasta oli hankkia ilmoituksia julkaisemalla ne laajan levikkialueen kaikissa lehdissä, ja lehtiyhtiöllä olikin suhteellisen suuret ilmoitustulot. Vuonna 1938 ne muodostivat peräti 80 % sen tuloista. Kokonaisuutena Oy Savon Suunta ja Yhtyneet Lehdet Oy tuottivat kuitenkin huomattavaa tappiota, ja neljän vuoden aikana yhtiölle kertyi velkaa noin miljoona markkaa. Lehti- ja kirjapainoyhtiöt eivät tiettävästi saaneet avustuksia puolueelta, ja niiden talous perustui melko suuren osakepääoman varaan. Vuonna 1939 tappiot olivat kuitenkin jo kolminkertaiset verrattuna omiin pääomiin, ja lehtiyhtiö oli konkurssikypsä.[14]

IKL:n toiminta ja sen lehdet yritettiin lakkauttaa vuoden 1938 lopussa, mutta Helsingin raastuvanoikeus ei vahvistanut sisäministeri Urho Kekkosen päätöstä. Puolueen kannatus oli kuitenkin jo laskussa ja vuoden 1939 eduskuntavaaleissa se kärsi suuren vaalitappion. Kuopion Suunta-lehdet muutettiin talvisodan edellä kolmipäiväisiksi Yhtyneiksi Lehdiksi, jolloin ne olivat sisällöltään täysin samanlaiset. Lehtien toimittamisesta lähes yksin vastanneen Somersalon lähdettyä sotaan ne kokivat luonnollisen kuoleman. Toinen yrityksen kantavista voimista, johtokunnan puheenjohtaja Hannes Kinnunen kaatui talvisodan ensimmäisinä päivinä.[15]

Savon Suunta rinnakkaislehtineen on poikkeuksellinen esimerkki kopfblatt-periaatteen toteuttamisesta Suomessa. Lehtien vaikutus lienee pienen tilauslevikin takia jäänyt vähäiseksi. Niiden julkaisemisen loputtua talvisotaan kirjapainoyhtiö jatkoi toimintaansa 1960-luvun alkuun saakka. Historian ironiaa on, että jatkosodan jälkeen juuri siellä alettiin painaa kansandemokraattien uutta lehteä Kansan Sanaa.[16]

• Piironen, Kaija: Sanan valtaa Kallaveden kaupungissa II: Kuopion sanomalehdistön historia 1918–1979. Kuopio: Savon Sanomain Kirjapaino Oy, 1982. ISBN 951-657-103-4.

• Savon Suunta digitoituna kansalliskirjastossa