Savolaisen laulu

Savolaisen laulu on Savon historiallisen maakunnan, Etelä- ja Pohjois-Savon nykymaakuntien sekä savolaisten maakuntalaulu. Se on myös Suomen ensimmäinen maakuntalaulu.

Savolaisen laulun on sanoittanut August Ahlqvist (kirjailijanimi A. Oksanen) ja säveltänyt Karl Collan. Ensimmäisen kerran Savolaisen laulu esitettiin ravintola Kaisaniemessä Savo-karjalaisen osakunnan päättäjäis- ja erojaisillassa 9. joulukuuta vuonna 1852, sen jälkeen kun keisari Nikolai I oli määrännyt osakunnat lakkautettaviksi.[1] Viisi päivää myöhemmin laulun sanat julkaistiin Suometar-lehden etusivulla.[1]

Viron ensimmäisillä laulujuhlilla vuonna 1869 Savolaisen laulu esitettiin neljän säkeistön mittaisena nimellä Mu meeles seisab alati. Runoilija Lydia Koidula käänsi laulun Ahlqvistin alkuperäistekstin 1., 2., 9. ja 10. säkeistön pohjalta.[2][3][4]

Savolaisen laulusta lauletaan yleensä ensimmäinen, yhdeksäs, kymmenes ja yhdestoista säkeistö.

Jonas and I -yhtye julkaisi 7. maaliskuuta 2017 uuden version Savolaisen laulusta. Savo´s Song -kappaleella vierailee myös Nightwish-yhtyeen muusikko Marco Hietala.

Roope Hakkarainen on tehnyt kappaleeseen yhtä säkeistöä lukuun ottamatta uuden sävellyksen. Laulun sanat on käännetty englanniksi. Käännöksen on tehnyt Liisa Muinonen-Martin.

Savo´s Song -kappaleen ja musiikkivideon ovat tuottaneet Pohjois-Savon ja Etelä-Savon maakunnan liitot Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Savolaisen laulu (1852)
  1. Mun muistuu mieleheni nyt
    suloinen Savonmaa.
    Sen kansa kaikki kärsinyt
    ja onnehensa tyytynyt,
    tää armas, kallis maa.
  2. Kuin korkeat sen kukkulat,
    kuin vaarat loistoisat!
    Ja laaksot kuinka rauhaisat,
    ja lehdot kuinka vilppahat,
    kuin tummat siimehet!
  3. Sen salot kuin siniset on,
    puut kuinka tuuheat,
    ja kuin humina hongikon
    syv' on ja jylhä, ponneton,
    ja tuulet lauhkeat!
  4. Ja kussa tähdet tuikkivat
    kovalla talvella,
    ja kussa Pohjan valkeat
    suloisemmasti suihkavat
    kuin Savon taivaalla?
  5. Tok' yhtä vielä muistelen,
    sen suihke armaampi,
    se silmä on Savottaren,
    johonka taivas loistehen
    ja sinens' yhdisti.
  6. Me emme liioin kerskuko,
    sanomme kumminkin:
    Muu Suomi ellös ilkkuko,
    jos meill' on hoikka kukkaro,
    jos köyhiks' keksittiin.
  7. Useinpa pelto kultainen
    se sulla kellerti,
    kun meidän vaivan, viljehen
    kumohon löi vihollinen
    ja poltti tuhkaksi.
  8. Ja monta kertaa sattui niin,
    kun meitä vainot löit,
    kun vaimot, lapset kaadettiin
    ja miehet sortui sotihin,
    sä rauhan leipää söit.
  9. Jos kielin voisi kertoa
    näkönsä vanhat puut,
    ja meidän vaarat virkkoa,
    ja meidän laaksot lausua,
    sanella salmensuut;
  10. Niin niistäpä useampi
    hyv' ois todistamaan:
    "Täss' Savon joukko tappeli,
    ja joka kynsi kylmeni
    edestä Suomenmaan!"
  11. Siis maat' en muuta tietää voi
    Savoa kalliimpaa,
    ja mulle ei mikään niin soi
    kaikesta, minkä Luoja loi,
    kuin: "armas Savonmaa!"

Katso myös

Lähteet
  1. Reijo Pajamo: ”Mun muistuu mieleheni nyt – Savolaisten laulu”, Koulun laulutunnilla, s. 26–27. REPALE-kustannus, 2013. ISBN 979-0-9001698-0-8.
  2. Pekka Linnainen: Maamme-laulu ja kadonneen kertosäkeen tapaus Estofennia. 4.10.2019. Viitattu 18.10.2019.
  3. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 15.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
  4. August Ahlqvist Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 15.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.