Sauvo Puhtila

Saukki oli vahva vaikuttaja suomalaisella musiikkialalla. Ennen siirtymistään viihdealalle hän ehti aloittaa opinnot Teknillisessä korkeakoulussa aikomuksenaan valmistua puunjalostusinsinööriksi.[4] Sinä aikana hän myös lauloi Polyteknikkojen Kuorossa.[5] Saukki-nimimerkkiä Puhtila käytti ensimmäisen kerran kirjoittaessaan Yleisradiolle vuonna 1949 teekkarielämästä kertoneen radiohupailun Kevätlirputuksia.[6]

Uransa aikana Puhtila työskenteli monien suomalaisen viihteen suurnimien, kuten Laila Kinnusen, Jaakko Salon, Annikki Tähden ja Olavi Virran kanssa. Hän vaikutti myös Yleisradiossa toimittajana, nuorten ajanvieteohjelmien päällikkönä ja lopulta viihdepäällikkönä.[7]

Puhtila oli mukana perustamassa Radio- ja televisiotoimittajien liittoa (RTTL), jonka ensimmäisenä puheenjohtajana hän toimi.[8]

Toimittuaan noin 25 vuotta musiikkialalla Sauvo Puhtila jäi eläkkeelle Yleisradion viihdepäällikön tehtävästä vuonna 1979. Reino Helismaa -palkinnon Puhtila sai 1999, Juha Vainio -palkinnon 2002 ja Kullervo Linna -palkinnon 2013.[9] Useiden eri nimimerkkien käytön vuoksi hänen työnsä ei aiemmin saanut ansaitsemaansa huomiota. Hän myös karttoi julkisuutta tietoisesti.[10]

Sauvo Puhtilan ensimmäinen julkaistu sanoitus oli Åke Granholmin sävelmään kirjoitettu Tukkipojan veisu, joka sai toisen palkinnon Metsäradion laulelmakilpailussa vuonna 1951.[7][11] Seuraavana vuonna Scandia-Musiikin johtajat Paavo Einiö ja Johan Vikstedt tilasivat Miss Universumiksi valitun Armi Kuuselan nostattaman kauneuskuningatarhuuman innoittamina Puhtilalta sanoituksen Erik Lindströmin jo muutamaa vuotta aiemmin säveltämään hitaaseen foksiin. Olavi Virran levytyksenä siitä tuli Puhtilan ensimmäinen menestynyt sanoitus; "Armi" oli myös Lindströmin ensimmäinen äänilevylle päässyt kappale.[12]

Aikaa myöten hänestä tulikin Suomen ahkerimpia sanoittajia. Saukki sanoitti ja käänsi etupäässä iskelmiä, 1950-luvulla varsinkin italialaisia. Myöhemmin mukaan tulivat myös esimerkiksi lastenlaulut ja hengelliset laulut. Saukin hedelmällisin kausi iskelmäsanoittajana sijoittuu aikavälille 1955−1965; tämän jälkeen hän siirtyi suomentamaan pääasiassa ooppera-, operetti- ja musikaalitekstejä. Sanoitustekniikkansa ja rytmitajunsa ansiosta Saukki pystyi synnyttämään tekstejä nopeasti, mikä helpotti Scandian tuotanto-ohjelman suunnittelua. Rahoista tarkka Scandian toimitusjohtaja Harry Orvomaa alkoi jopa maksaa Saukille kuukausipalkkaa, koska hän katsoi saavansa sanoitukset siten halvemmalla. Tästä seurasi, että muilta levy-yhtiöiltä alkoi pian ilmestyä tutulta kuulostavia tekstejä, joiden tekijöiksi oli merkitty milloin Pekka Saarto, milloin Merja tai jokin muu nimimerkki. Orvomaa kysyi Puhtilalta, mitä tämä tiesi niistä. Puhtila tunnusti ne omikseen, asia sovittiin ja yhteistyö jatkui.[11]

Puhtilan eri nimimerkeillä kirjoittamia tekstejä on päätynyt äänilevyille liki 2 000. Olavi Virta levytti vuosina 1952–1964 kaikkiaan 120 Puhtilan sanoittamaa kappaletta.[11]

Useimmista muista suomalaisista sanoittajista Saukki poikkesi siinä, että hänen tuotantonsa painottui selkeästi ulkomaisten laulujen sanoittamiseen. Hän ei myöskään – toisin kuin Toivo Kärjen kanssa työskennelleet Reino Helismaa, Juha Vainio ja Vexi Salmi – ollut missään vaiheessa tiiviissä yhteistyössä kenenkään suomalaisen säveltäjän kanssa.[13] Sanoittaessaan Saukki uskalsi myös hylätä laulun alkuperäisen aiheen, jos hän keksi itse mielestään paremman; esimerkiksi "Kuningaskobran" alkuperäisessä versiossa laulettiin käärmeenlumoajasta ("Snake Charmer") ja "Suklaasydämen" alkuperäistekstissä äidin helmistä ("Mama's Pearls"). Molemmat ilmestyivät suomeksi vuonna 1956, edellinen Annikki Tähden ja jälkimmäinen Brita Koivusen levytyksenä, joista he saivat kultalevyt. Erikoinen piirre on, ettei kumpikaan kappale saavuttanut mainittavaa menestystä kotimaassaan Yhdysvalloissa.[11] Puhtila sanoitti myös yhden kappaleen, "Vapaus on väkevä voima", Kokoomuksen mainossinglelle.[14]

Sanoitustyön lisäksi Saukki sävelsi muutamia iskelmiä, kuten Annikki Tähden Humppa-Veikkojen kanssa vuonna 1961 levyttämän "Villit ruusut", sekä lastenlauluja. 1950-luvun lopulla Saukki sanoitti monia yhdysvaltalaisia jouluiskelmiä, joista on tullut osa myös suomalaista jouluperinnettä, kuten "Jollei jouluna ole lunta" ("If It Doesn’t Snow on Christmas"), "Kun Joulupukki suukon sai" ("I Saw Mommy Kissing Santa Claus") ja "Joulupukki matkaan jo käy" ("Santa Claus Is Coming to Town").[15] Toisaalta muun muassa Lasse Mårtensonin säveltämän gospelmessun Voiko sen sanoa toisinkin (1967) laulut ovat pääosin Puhtilan sanoittamia.[16]

Kun Reino Helismaa kuoli tammikuussa 1965, Toivo Kärki tarvitsi kipeästi sanoittajia. Vaikka Puhtila oli eri firmassa kuin Kärki, hän sopuisana ihmisenä teki Kärjenkin sävellyksiin neljä tekstiä vuosina 1965-1966: "Taj Mahal" (laulajana Anneli Sari), "Helsinki-letkis" (Katri Helena), "Tango Sinikalle" ja "Tango meille kahdelle" (Taisto Tammi). [17] Vielä vuonna 1986 Kärki otti yhteyttä Puhtilaan ja ehdotti yhteistyötä, mutta mitään ei enää syntynyt. [18]

Saukki piti tärkeänä, että hänen tekstinsä toisaalta täyttivät runousopin vaatimukset ja toisaalta mukautuivat kappaleen rakenteeseen sekä sävelkulkuun. Esikuvikseen runoilijoina hän mainitsi Eino Leinon, Yrjö Jylhän, Aaro Hellaakosken ja Aale Tynnin. Scandian tuotantopäällikkö ja Puhtilan aisapari Jaakko Salo piti Olavi Virran vuonna 1957 levyttämää tangoa "Yön kulkija" yhtenä Puhtilan mestarisuorituksista. Espanjalaisen José Padillan sävellys oli alun perin konserttitango, johon ei ollut sanoja lainkaan. Puhtilan ainoana johtolankana oli kappaleen nimi "Spider of the Night", ja hän kehitti suomennoksestaan todellisen jännitystarinan.[11]

Sauvo Puhtilan käyttämät nimimerkit:

Sauvo Puhtila esiintymässä vuonna 1965.

• Jim
• Merja
• S. Puustinen
• P. L. Saarinen
• Pekka Saarto
• Salla S.
• Santeri
• Saukki
• Jukka Terä
• Tikka
• Timjami
• Solja Tuuli
• Veikko Vallas
• Pekka Pelto
• A. Ojapuu[19]

Pääperiaatteena nimimerkkien käytössä oli, että Scandialle sanoituksia tehdessään hän käytti Saukkia ja muille tehdessään muita nimimerkkejä. Suomen suurimpiin levy-yhtiöihin 1950- ja 1960-luvuilla kuuluneen Scandian menestys oli nimenomaan kolmen miehen, Saukin, sovittaja ja levytyskapellimestari Jaakko Salon ja äänittäjä Aarre Elon ansiota.[20] — 1960-luvun lopulla Puhtila teki yhteistyötä Martti Innasen kanssa. Puhtilan sanoittamia Innasen kappaleita olivat muiden muassa "Miesten mies", "Mitäs menneistä" ja "Se oli ilmaa vain".[21]

Sauvo Puhtila nautti sanoittajakollegoidensa suurta arvostusta paitsi sanoitustekniikkansa ansiosta, myös siksi, että hän pystyi tuomaan käännösteksteihinsä jotakin persoonallista silloinkin, kun tekstien aihepiiri ja henkilöt ovat pysyneet alkuperäisinä.[22]

Puhtila muistetaan myös Saukista ja Pikkuoravista; Pikkuoravien osat lauloi Eino Virtanen. Nauhoitettaessa hän lauloi hitaasti, ja nauhaa nopeammin toistettaessa saatiin oravaääni. Virtasen äänen tunnistaa laitettaessa 45 kierroksen levyn soimaan 33 nopeudella. Vaikka levytysten kohdalla useimmiten puhutaan Pikkuoravista, etiketeissä esittäjät olivat muodossa Saukki ja Oravat. Saukin ja Pikkuoravien ensimmäinen levytys "Pikkuoravien joululaulu" tehtiin vuonna 1959 ja viimeinen "Pikkuoravien hyppyrilinko" vuonna 1978. Saukin ja Pikkuoravien ensimmäinen EP-levy ("Jöröjukka-rock", "Saukki-sedän lastentunti", "Elmerin humppa", "Pikkuoravien tuutulaulu") nousi Suomen myydyimpien EP-levyjen listalla vuonna 1961 kahdeksanneksi.[23] Kråklund Records julkaisi kaikista esityksistä CD-levyn vuonna 1999.

• 1965: Saukki & Oravat (Scandia, SLP 508) / 1989: Vinyyliuusintapainos (Finnlevy) / 1999: CD-julkaisu kolmen bonus-kappaleen kera (Kråklund Records, KRÅCD 68) / 2004: Vinyyliuusintapainos (Scandia, HSLP 227) / 2004: CD-julkaisu kolmen bonus-kappaleen kera (Warner Music Finland Oy, ‎5050467-3514-2-4)

• Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka ja Nyman, Jake: Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2505-X.

• Sauvo Puhtila YLE:n Elävässä arkistossa.
• Sauvo Puhtilan sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Sauvo Puhtilan sanoittamia kappaleita tekijätietoineen, Discogs.com (englanniksi)
• Saukki & Oravat (1965) albumi tekijätietoineen ja eri julkaisuineen, Discogs.com (englanniksi)