Sauninjärvi

Järvi on 1,4 kilometriä pitkä, 350 metriä leveä ja sen pinta-ala on 26 hehtaaria. Pitkän muotoisen järven noin 50 metriä leveä kapein kohta sijaitsee keskellä järveä. Näin Sauninjärveen muodostuu kaksi leveämpää vesiallasta. Järven ympäristö on karua metsämaata lukuun ottamatta pohjoisrantoja, joihin päättyy peltomaan reuna. Järveen laskee lyhyitä metsäojia ja jokunen pelto-ojakin, mutta suurin yhteisoja tuo vettä Sauninlähteeltä, Liivalamminkulmalta ja Suurlammista. Järven oma laskuoja on 550 metriä pitkä ja se laskee Karhejärven Pahaniemenselkään noin 150 metriä Unisillasta itään. Veden laskennallinen viipymä järvessä on 85 vuorokautta.[2][1][3]

Rantaan on rakennettu yli 20 vapaa-ajan asuntoa ja sen lähellä sijaitsee kuusi maatilaa. Niille pääsee yhdystieltä 13286. Hämeenkyrön ja Ylöjärven väälinen raja työntyy piikkinä Sauninlähteelle asti.[1]

Saunijärven, Pirttijärven ja Majajärven välinen maasto on vahva pohjamoreenin aluetta. Alueen jääkaudenjälkeinen maankohoaminen on nostanut seudun merestä ja sen aikaisia rantakerrostumia voi löytyä 125−127 metrin ja 145 metrin korkeudelta. Sauninjärven kaakkoispuolelle on muodostunut rantakerrostuma, jossa aallokko huuhtoi moreenirantoja. Moreenista irronnut savi laskeutui alville maaston kohdille nykyisiin lahtiin ja järvenpohjiin. Järviä nykyisin ympäröivät savikot ovat jäänteitä tästä toiminnasta. Nämä savikot ovat kerrallisia lähes pinnasta alkaen. Samalla alueella esiintyy myös paljon hietaa.[4]

Järven vedenlaatua on tutkittu talvella 1989, 1990, 2004 ja 2015. Vesi vaihtuu järvessä melko nopeasti ja sen vuoksi vedenlaatu vaihtelee säiden vaihteluiden mukaisesti. Vesi vaihtuu järvessä laskennallisesti 85 vuorokauden välein. Vesi on väriltään ruskeaa ja siinä on runsaasti humusta, minkä vuoksi veden happamuustaso on matala. Talvella veden pH-taso on lähellä 6,0, jota alhaisempia arvoja eivät esimerkiksi ravut siedä. Talvella 2015 oli veden pH-taso korkeammalla ja tämä taso vaikuttaisi olevan järvelle normaalia. Kesätasot ovat olleet korkeammalla ja lähellä neutraalia. Järven puskurikyky happamoitumista vastaan on välttävä. Valuma-alueelta tulee ravinnekuormitusta, mikä näkyy järvessä kohonneinna pitoisuuksina. Fosforipitoisuudet vaihtelevat eri vuosina erittäin rehevien ja lievästi rehevien järvien tasojen väliä. Korkeat ravinnepitoisuudet ruokkivat leväkasvustoa, joka äityi esimerkiksi vuonna 2004 runsaaksi. Leviä esiintyy erittäin reheville järville ominaisia määriä. Järvessä veden happitilanne on tavella tyydyttävällä tasolla. Jopa pintavesissä hapen kuluminen on voimakasta. Järven mataluudesta johtuen siihen ei synny lämpötilakerrostumista eikä happikatoa pääse syntymään. Sauninjärvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi.[3]

Vuonna 1992 järvelle asetettiin veneiden kulkunopeudelle katto, joka on 10 kilometriä tunnissa.[5]

Vuonna 1928 annettiin talollisen Lauri Ihantolan ja kumppanien tekemään hakemukseen laskea Sauninjärvi päätös. Järvenlaskun vaiheista ei voi tämän lähteen valossa sanoa mitään.[6]