Saul Kripke

Saul Aaron Kripke (13. marraskuuta 1940 Bay Shore, New York – 15. syyskuuta 2022[1]) oli yhdysvaltalainen filosofi ja loogikko. Hän oli Princetonin yliopiston emeritusprofessori ja opetti sen jälkeen New Yorkin kaupunginyliopiston CUNY Graduate Centerissä. Kripken työllä on ollut huomattava vaikutus logiikassa ja kielifilosofiassa. Suurin osa hänen töistään on julkaisemattomia nauhoituksia ja käsikirjoituksia.

Saul Kripke

Kripke tunnetaan parhaiten neljästä kontribuutiosta filosofiaan:

  1. Modaalilogiikan Kripke-semantiikasta, joka julkaistiin useissa kirjoituksissa hänen ollessaan vielä hyvin nuori.
  2. 1970 pidetyistä luennoista nimellä Naming and Necessity (julkaistu 1972 ja 1980), jotka uudistivat kielifilosofian kentän.
  3. Hänen Wittgenstein-tulkinnastaan.
  4. Totuusteoriastaan.

Modaalilogiikka

Kripke oli mahdollisten maailmojen semantiikan kehittäjä suomalaisen Jaakko Hintikan ja ruotsalaisen Stig Kangerin ohella. Mahdollisten maailmojen semantiikan nk. K-tulkinta on nimetty Kripken mukaan.

Naming and Necessity

Kripken kolme luentoa muodostavat hyökkäyksen deskriptivistä (Frege, Russell) referenssin teoriaa vastaan, jonka mukaan nimi (esimerkiksi Aristoteles) on vain kuvauksen (esimerkiksi filosofi, Platonin oppilas) lyhenne. Nimi poimii aina sen olion, joka tyydyttää kuvauksen, joka nimeen liittyy. Kripke esittää useita esimerkkejä, joiden tarkoitus on osoittaa deskriptivismi mahdottomaksi. (Esimerkiksi Aristoteles olisi voinut kuolla 2-vuotiaana, eikä häneen liittyisi silloin lainkaan em. ominaisuuksia. Kuitenkin tuntuu mielettömältä kiistää, etteikö hän todella olisi Aristoteles.) Vaihtoehdoksi Kripke esitti kausaalista referenssin teoriaa. Sen mukaan nimi viittaa objektiin kausaalisen yhteyden perusteella, joka välittyy puhujayhteisöjen läpi. Nimi on Kripken sanoin kiinteä nimittäjä (rigid designator), joka poimii aina saman objektin kaikista mahdollisista maailmoista. Tämän jälkeen kausaalisia referenssin teorioita ovat kehittäneet muun muassa Micheal Devitt, Keith Donnellan ja Hilary Putnam. Kaikki eivät kuitenkaan teoriaa ole hyväksyneet, tunnetuimpina John Searle, Richard Rorty ja Alonzo Church. Putnam on myös muuttanut näkemystään.

Kripke myös teki tunnetuksi käsitteen a posterioriset välttämättömyydet, asiantilat, jotka ovat välttämättä tosia, mutta ne voidaan tietää ainoastaan empiirisen tutkimuksen perusteella. Esimerkiksi ”Aamutähti on Iltatähti”, ”Cicero on Tullius” ja muut identiteettiväitteet, joissa eri nimet viittaavat samaan objektiin.

Vuonna 1973 nimellä Reference and Existence pidetyissä luennoissa Kripke jatkoi Naming and Necessityn tematiikkaa. Luentoja ei ole kuitenkaan julkaistu.

Wittgenstein-tulkinta

Nimellä Wittgenstein on Rules and Private Language julkaistuissa luennoissa, Kripke esittää kiinnostavan tulkinnan Wittgensteinin myöhäisajattelusta, joskin hänen tulkintaansa on kritisoitu historiallisesta epätarkkuudesta. Monet filosofit käyttävätkin Kripken kirjasta nimitystä ”Kripkenstein”, sillä monia sen argumenteista Wittgenstein olisi tuskin itse hyväksynyt.

Julkaisuja
  • 1959. ”A Completeness Theorem in Modal Logic”, Journal of Symbolic Logic 24(1):1–14.
  • 1962. ”The Undecidability of Monadic Modal Quantification Theory”, Zeitschrift für Mathematische Logik und Grundlagen der Mathematik 8:113–116
  • 1963. ”Semantical Considerations in Modal Logic”, Acta Philosophica Fennica 16:83–94
  • 1963. ”Semantical Analysis of Modal Logic I: Normal Modal Propositional Calculi”, Zeitschrift für Mathematische Logik und Grundlagen der Mathematik 9:67–96
  • 1965. ”Semantical Analysis of Intuitionistic Logic I”, teoksessa Formal Systems and Recursive Functions, edited by M. Dummett and J. N. Crossley. Amsterdam: North-Holland Publishing Co.
  • 1965. ”Semantical Analysis of Modal Logic II: Non-Normal Modal Propositional Calculi”, teoksessa The Theory of Models, edited by J. W. Addison, L. Henkin and A. Tarski. Amsterdam: North-Holland Publishing Co.
  • 1971. ”Identity and Necessity”, In Identity and Individuation, edited by M. K. Munitz. New York: New York University Press.
  • 1972 (1980). ”Naming and Necessity”, teoksessa Semantics of Natural Language, edited by D. Davidson and G. Harman. Dordrecht; Boston: Reidel. Kripken luennoissa esitetään kausaalinen referenssin teoria.
  • 1975. ”Outline of a Theory of Truth”, Journal of Philosophy 72:690–716. Esittää artikkelissa totuusteoriansa (Alfred Tarskia vastaan), jossa objektikieli voi sisältää oman totuuspredikaattinsa.
  • 1977. ”Speaker's Reference and Semantic Reference”, Midwest Studies in Philosophy 2:255–276
  • 1979. ”A Puzzle about Belief”, teoksessa Meaning and Use, edited by A. Margalit. Dordrecht and Boston: Reidel.
  • 1980. Naming and Necessity. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. ISBN 0-674-59845-8 ja 1972 uusintapainokset.
  • 1982. Wittgenstein on Rules and Private Language: an Elementary Exposition. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. ISBN 0-674-95401-7. Esittää teoksessa tulkintansa Wittgensteinista.
  • 2005. ”Russell's Notion of Scope”, Mind 114:1005–1037

Lähteet
  1. Weinberg, Justin: Saul Kripke, one of the most influential analytic philosophers of the 20th Century, has died Daily Nouns. 16.9.2022. Viitattu 17.9.2022.

    Aiheesta muualla
    Tämä artikkeli kuuluu sarjaan Nykyaikaiset filosofit
    Analyyttiset filosofit
    Mannermaiset filosofit
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.