Saudi-Arabia

Arabian niemimaalla on elänyt metsästäjä-keräilijäkansoja jo 15 000–20 000 vuotta sitten. Jääkauden päättyessä ilmasto kuivui, niityt muuttuivat aavikoiksi ja joenuomat kuivuivat vadeiksi. Kun metsästys ja keräily eivät enää elättäneet ihmisiä, alkoi paimentolaiselinkeinojen aika.[4] Ankaran ilmaston takia asutus Arabian niemimaalla on keskittynyt muutamille keitaille ja vanhoihin kaupunkeihin.

Islaminuskon mukaan profeetta Muhammed perusti islamin Hijazin alueella Arabian niemimaalla 600-luvun alussa.[5] Mekka muuttui islamilaisen pyhiinvaelluksen kohteeksi, ja siitä tuli maailmanlaajuisen islamilaisen sivilisaation pyhin kaupunki. Islamilaisten valtakuntien keskukset sijaitsivat kuitenkin muualla, kuten Syyriassa tai Irakissa. Koko Lähi-idän laajuinen arabivaltio alkoi hajota jo 700-luvulla, ja Arabian niemimaa kuului sen jälkeen eri hallitsijoiden alaisuuteen. 1500-luvulla se siirtyi osaksi Osmanien valtakuntaa.

1700-luvulla Muhammed ibn al-Wahhab perusti sittemmin wahhabilaisuutena tunnetun puritaanisen uskonlahkon, jonka kannattajaksi Nejdia hallinnut Saudin suku liittyi. Saudit karkotettiin Kuwaitiin.[6][7] Vuoteen 1824 mennessä al-Saudin suku oli saanut poliittisen vallan Arabian keskiosissa. Turki bin Abdullah Al-Saud siirsi pääkaupungin Riadiin.[4] Saudit valloittivat Mekan vuonna 1924 ja Medinan 1925.[7] Saudi-Arabian kuningaskuntaa edeltäneitä kahta Saudin suvun hallitsemaa valtiota nimitetään ensimmäiseksi ja toiseksi saudivaltioksi.[4]

Vuodesta 1902 alkaen Saudit ryhtyivät valloittamaan emiirikuntia yksi kerrallaan. Vuonna 1921 Arabian niemimaan keskiosaan perustettiin lyhytaikaiseksi jäänyt Nejdin sulttaanikunta. Vuosina 1913–1926 saudit saivat haltuunsa myös Hijazin kuningaskunnan Punaisenmeren rannikolla, ja nämä yhdistettiin Saudi-Arabian kuningaskunnaksi 1932.[6][7]

1930-luvun lopulla maassa alkoivat öljynporaukset. Vuonna 1960 Saudi-Arabia oli yksi OPECin perustajamaista. 1970-luvulla OPEC rajoitti arabimaiden öljyntuotantoa, mikä johti öljykriisiin länsimaissa. Öljyntuotantoyhtiö Aramco siirtyi amerikkalaisilta saudeille vaiheittain vuosina 1972–1980.[7]

Persianlahden sodan aikaan Saudi-Arabia asettui Yhdysvaltain johtaman liittouman puolelle,[7] minkä takia suhteet Tunisiaan, Libyaan ja Algeriaan huononivat.[6]

Saudi-Arabian ensimmäinen kuningas oli vuosina 1932–1953 hallinnut Ibn Sa’ud. Kaikki hänen jälkeensä hallinneet kuninkaat ovat olleet hänen poikiaan.[7]

Ensimmäisenä pojista oli vallassa Sa’ud ibn Abdilaziz, joka hallitsi 1953–1964. Hän kehitti koulutusta ja perusti maan ensimmäisen yliopiston.[4] Vuonna 1964 kruununprinssi Faisal ibn Abdilaziz Al Sa’ud syrjäytti veljensä.[7] Hän kehitti infrastruktuuria ja teollisuutta, ja toimi tiiviisti muiden islamilaisten maiden kanssa.[4] Vuonna 1975 veljenpoika surmasi Faisalin.[7] Vuosina 1975–1982 hallinnut Khalid ibn Abdilaziz paransi maansa infrastruktuuria, ja oli perustamassa Persianlahden maiden yhteistyöneuvostoa GCC:tä.[4] Hänen aikanaan oli sisäisiä levottomuuksia. Vuonna 1979 Juhayman al-Otaibin johtamat militantit iskivät Mekan suurmoskeijaan (Masjid al-Haram).[7] Kuningas Khalid kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1982.[7] Häntä seurasi kuningas Fahd. Fahd pyrki muokkaamaan Saudi-Arabian taloutta monipuolisemmaksi. Vuonna 1987 Mekassa kuoli satoja, kun iranilaiset pyhiinvaeltajat ryhtyivät osoittamaan siellä mieltään.[8]

Kuningas Fahd suoritti uudistuksia, jotta maa selviäisi paremmin miljoonien pyhiinvaeltajien vuosittaisista vierailuista Mekassa ja Medinassa. Hän antoi luvan ensimmäisiin kunnallisvaaleihin, jotka järjestettiin hänen kuolemansa jälkeen.[4] Vuonna 2005 Fahdin kuoltua valtaan nousi Abdullah. Saudi-Arabia tuki joitain Syyrian oppositioryhmiä. Tammikuussa 2015 häntä seurasi Salman.[7] Salmanin aikana näkyi yhä selvemmin kilpailu Iranin kanssa. Salman valitsi yllättäen kesällä 2017 kruununprinssiksi ja tulevaksi seuraajakseen Mohammed bin Salmanin.[9]. Mohammed Salman alkoi puhua talouden uudistamisesta, avaamisesta länteen ja monipuolistamisesta, ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden lisäämisestä[10][11] Toisaalta Mohammed Salman pyrki ennen näkemättömillä oppositiohahmojen ja eliitin pidätyksillä raivaamaan poliittiset vastustajansa ennen valtaannousuaan[12][13]. Pidätysten syynä oli ilmoituksen mukaan korruptio[14].

Kesäkuussa 2017 Saudi-Arabia katkaisi diplomaattisuhteet Qatariin yhdessä Bahrainin, Egyptin ja Arabiemiraattien kanssa. Nämä maat syyttivät Qataria terrorisimin ja islamistien tukemisesta.[15]

Maaliskuussa 2020 pidätettiin kuningas Salmanin veli prinssi Ahmed bin Abdulaziz sekä kaksi veljenpoikaa. Heistä toinen, prinssi Mohammed bin Nayef oli vuoteen 2017 asti ensimmäisenä kruununperimysjärjestyksessä. Pidätettyjä syytettiin vallankaappausyrityksestä. Lehtien mukaan kuninkaalliset vartijat hakivat prinssit kodeistaan. Tiedossa ei ollut, mihin syytökset vallankaappausyrityksestä pohjautuivat. Pidätykset viestittivät siitä, että kruununprinssi Mohammed bin Salman oli alkanut keskittää yhä enemmän valtaa itselleen valmistautuen mahdollisesti ottamaan muodollisesti vallan isältään, 84-vuotiaalta kuningas Salmanilta. Kruununprinssi bin Salman oli aiemminkin hiljentänyt kovaotteisesti vastustajiaan, mutta näin korkea-arvoisten kuningasperheen jäsenien pidätykset olivat poikkeuksellisia.[16]

Syyskuun 11. päivän iskuihin osallistuneista 15 oli saudiarabialaisia. Sen jälkeen maasta on kuitenkin tullut Yhdysvaltojen läheisimpiä liittolaisia terroristeja vastaan. Toisaalta Al-Qaida on tehnyt useita tuhoisia iskuja 2000-luvulla saudeja ja maassa asuvia ulkomaalaisia kohtaan.[6] Muun muassa vuonna 2004 iskettiin Yhdysvaltain konsulaattiin Jeddassa.[17] ja terroristit mestasivat Riadissa kidnappaamansa Saudi-Arabiassa asuneen yhdysvaltalaisen Paul Johnson Jr:n. Teosta vastuussa ollut terroristijohtaja Abdel Aziz al-Muqrin surmattiin pian tämän jälkeen.[18] Vuonna 2007 terroristit ampuivat kolme Saudi-Arabiassa asunutta ranskalaista. Suurmufti tuomitsi murhat julkisesti.[19]

Saudi-Arabian ja Iran ovat vuosikymmeniä kilpailleet keskenään alueellisesta vaikutusvallasta. Maat ovat olleet toistensa arkkiviholliset ja viime aikoina vastakkainasettelu on entuudestaan kärjistynyt. Maat edustavat islamin kahta eri päähaaraa. Saudi-Arabia on sunnilainen ja pitää itseään alueen johtavana sunnilaisena maana. Iran puolestaan on suurin shiialainen valtio. Poliittiset tapahtumat alueella ovat kärjistäneet maiden vastakkainasettelua. Saddam Husseinin syrjäyttäminen Irakissa vuonna 2003 kaatoi samalla Iranin merkittävän sunnilaisen vastavoiman ja Iranin asema vahvistui siitä huolimatta, että Irakin uusi shialainen johto on ollut läheisissä väleissä myös Iranin toisen arkkivihollisen Yhdysvaltojen kanssa. Arabikevään 2011 levottomuudet ja epävakauden lisääntyminen saivat sekä Iranin että Saudi-Arabian toimimaan aktiivisesti oman vaikutusvaltansa lisäämiseksi. Saudi-Arabian liittolaisia ovat Persianlahden arabimaista Yhdistyneet arabiemiraatit ja Bahrain sekä myös Egypti ja Jordania. Iranin liittolaisia ovat Bashar -al Assadin hallinnon johtama Syyria ja Libanonin shilainen Hizbollah-liike. Syyrian sisällissodassa Iran on tukenut al-Assadin hallintoa ja Saudi-Arabia kapinallisia. Jemenin sisällissodassa Saudi-Arabian johtama liittouma on taistellut Iranin tukemia shialaisia Houthi-kapinallisia vastaan. Saudi-Arabia ja Iran eivät ole sotineet suoraan keskenään, mutta ne ovat harjoittaneet ns. sijaissotaa eli proxy-sodankäyntiä tukemalla alueen aseellisissa konflikteissa tosiaan vastaan taistelevia toimijoita. Erityisesti Iranin tukemien Jemenin houthi-kapinallisten hyökkäykset Saudi-Arabian infrastruktuuria vastaan ovat kärjistäneet tilannetta. Yhdysvaltain Trumpin hallinto on tukenut voimakkaasti Saudi-Arabiaa. Myös Saudi-Arabian ja Iranin perinteinen "virallinen" vihollinen Israel pitää Irania suurimpana alueellisena turvallisuusriskinään, joten myös se on välillisesti tukenut Saudi-Arabiaa.[33]

Saudi-Arabia katkaisi diplomaattiset suhteensa Iranin kanssa tammikuussa 2016.[34]

Pääartikkeli: Naisten oikeudet Saudi-Arabiassa

Niqabiin pukeutunut saudinainen. Saudi-Arabia on yksi niistä arabimaista joissa on laissa määritelty naisten pukeutumiskoodi. Lain mukaan naisten pitää pukeutua abayaan.[35] Paikallisten pitää lisäksi käyttää huivia, mutta ulkomaalaisilta tätä ei ole vaadittu. Kasvoja ei tarvitse peittää.[36]

Naisten asema on maassa erittäin heikko. Heidän asioistaan päättää pitkälti miespuolinen ”huoltaja”, joka tyypillisesti on isä tai aviomies.[37] Saudi-Arabia oli myös viimeinen maa, jossa naiset eivät saaneet ajaa autoa, ja 1990-luvulta lähtien kieltoa protestoivia naisia on pidätetty. Myös vuonna 2011 pidätettiin autolla ajanut naisasia-aktivisti. Syyskuussa 2017 kuningas Salman bin Abdul-Aziz Al Saud määräsi ajo-oikeuden naisille, ja se astui voimaan kesäkuussa 2018.[38][39]

Helmikuussa 2009 kuningas Abdullah nimitti Norah al-Fayezin Saudi-Arabian historian ensimmäiseksi naisministeriksi .[40] Vuonna 2011 naisille myönnettiin äänioikeus paikallisvaaleissa, ja heidät voidaan myös asettaa ehdokkaiksi tai valita neuvoa-antavan Shuria-neuvoston jäseniksi.[41] Tätä sovellettiin vuoden 2015 vaaleissa.[23]

Naiset ja miehet eivät Saudi-Arabiassa kulje julkisesti yhdessä eivätkä saa muutenkaan olla tekemissä keskenään edes työn merkeissä, elleivät he ole aviopuolisoja tai läheisiä sukulaisia.[42]

Tyttölapsen naittaminen aikuiselle miehelle on Saudi-Arabiassa sallittua, jos lapsen isä tai huoltaja avioliittoa haluaa.[43]

Vuonna 2009 avattiin King Abdullah University. Se on maan ensimmäinen yliopisto, jossa nais- ja miesopiskelijat voivat osallistua samoille luennoille ja käydä samoissa kahviloissa. Länsimaalaiset diplomaatit ovat toivoneet yliopiston edistävän islamilaisvaltion muutosta.[44]

Kesäkuussa 2018 naiset saivat luvan ajaa autoa. Saudi-Arabia oli ollut viimeinen valtio maailmassa, jossa naiset eivät olleet saaneet ajaa autoa.[45] Syyskuussa 2019 tuli voimaan uudistus, jonka mukaan nainen saa hakea itsenäisesti passia ja matkustaa ilman miesholhoojan lupaa. Kuitenkaan miehen asema naisen holhoojana ei muuttunut. Holhooja on joko isä, aviomies, veli tai jopa naisen poikalapsi. Naisen opiskelu, avioituminen, mahdollinen työnteko ja esimerkiksi raha-asiat olivat edelleen täysin riippuvaisia holhoojan tahdosta.[46]

Vuonna 2015 Saudi-Arabiassa toteutettiin 157 teloitusta, suurin määrä 20 vuoteen.[47] Kuolemantuomiot pannaan täytäntöön tavallisimmin julkisesti mestaamalla, mutta myös ampumista on käytetty. Kivittämisestä keskustellaan tiedotusvälineissä. Mestattavat rauhoitetaan, ja heidän silmänsä peitetään.[48][49] Tuomittu saatetaan lisäksi 'ristiinnaulita' eli hänen ruumiinsa asettaa julkisesti näytille mestauksen jälkeen.[50]

Käytössä on myös lievempiä ruumiillisia rangaistuksia, esimerkiksi raipaniskut tai amputaatio. Myös silmä tai hampaita saatetaan poistaa.[51]

Usein kuolemantuomioon päättyvät oikeudenkäynnit ovat salaisia, eikä syytetty saa käyttää asianajajaa. Tuomion perustana saattaa olla tunnustus, joka on saatu kidutuksen tai muun kaltoinkohtelun yhteydessä. Myös alaikäisiä ja henkisesti jälkeenjääneitä on tuomittu. Tuomitun perheelle ei aina kerrota teloituksen ajankohtaa etukäteen.[48]

Kuolemantuomio saattaa koitua useista eri rikoksista: aviorikos, ryöstö, raiskaus, noituus, rienaus tai huumerikos voi olla kuolemantuomion arvoinen rikos. Henkirikokset voivat johtaa kuolemantuomioon, mutta viime kädessä asian ratkaisevat uhrin omaiset, jotka šaria-lakien mukaan saattavat määrätä teloituksen sijasta haluamansa suuruisen ”verirahan” tai armahduksenkin.[48][52]

Myös homoseksuaalinen kanssakäyminen on kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Tuomioon tarvitaan kuitenkin neljä todistajaa.[53][54]

Amnesty International on todennut, että suhteettoman suuri osuus Saudi-Arabiassa teloitetuista on ulkomaalaisia.[55][48]

Keinokasteltua maanviljelystä Wadi al Sirhanissa kansainväliseltä avaruusasemalta nähtynä 2012.

Veden puutteesta huolimatta maa pyrki 1980-luvulla elintarvikeomavaraisuuteen ja maahan rakennettiin laajoja kastelujärjestelmiä. Vehnän tuotannon hinnaksi tulee kuitenkin noin neljä kertaa maailmanmarkkinahinta, joten valtio on leikannut tukiaisia ja kannustanut viljelijöitä siirtymään vihannesten kasvatukseen. Yleisimmät viljelykasvit ovat viljojen ohella taatelit ja vihannekset.[6][73]

Dhahran–Al-Khobar-moottoritie.

Saudi-Arabiassa on 81 lentopaikkaa, joista 33:lla on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie.[1] Tärkeimpiä lentokenttiä ovat Kuningas Khalidin kansainvälinen lentoasema lähellä Riadia, Kuningas Abdilazizin kansainvälinen lentoasema Jeddassa ja Kuningas Fahdin kansainvälinen lentoasema lähellä Dammamia. Medinan lentoasema Jeddan lähellä toimii lähinnä pyhiinvaellusten aikaan. Kansallinen lentoyhtiö on Saudi Arabian Airlines.[74]

Maaliikenneyhteydet suurissa kaupungeissa ja niiden välillä ovat hyvät. Rautatietä on lähes 1400 km. Satamapaikkoja on niin Punaisenmeren (muun muassa Jeddassa) kuin Persianlahdenkin rannikoilla: Ad Dammam, Al Jubayl, Jeddah ja Yanbu al Bahr.[1] Jeddaan on lauttaliikennettä Egyptistä ja Sudanista sekä ajoittain Jemenistä.[74]

Uskonnoltaan käytännössä kaikki saudiarabialaiset ovat muslimeita.[1] Sunneja on noin 95 % ja šiioja 5 %, perinteisesti etenkin maan itäosassa.[77] Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Saudi-Arabiassa hyvin korkeaa vainoa. Suurin osa Saudi-Arabian kristityistä on ulkomaalaisia. Muslimitaustaiset käännynäiset kohtaavat suurta painetta erityisesti perheidensä taholta ja käännynnäisiä painostetaan uskonsa salassapitoon.[78][79]

Ensimmäiset elokuvateatterit avattiin vuonna 2005 kaksikymmenvuotisen kiellon jälkeen, tosin vain naisille ja lapsille.[28] Saudiarabialaisia elokuvia onkin olemassa vain vähäisesti. Vuonna 2006 valmistui Keif al-hal?, jossa esiintyy muiden muassa Hisham Abdulrahman.[93] Kuningasperheeseen kuuluva Alwaleed bin Talalin johtama Rotana-yhtiö on musiikin ohella työskennellyt myös arabialaisen elokuvan parissa. Sen tuottama komedia Menahi (2008) saavutti myös suuren suosion.[94]

Sodankylän elokuvajuhlilla esitettiin vuonna 2013 Haifa al-Mansourin ohjaama Wadjda. Elokuva kertoo 11-vuotiaasta tytöstä, joka haluaa polkupyörän. Aikuisilta naisilta on polkupyörällä ajo Saudi-Arabiassa kielletty, ja se on jopa rikos, lapsille pyöräily on sallittua mutta paheksuttua. Wadjda on ensimmäinen naisen ohjaama saudiarabialainen elokuva. Ohjaaja joutui ulkokuvauksissa tekemään työtä radiopuhelimella pakettiautosta käsin. Yksi elokuvan tuottajista on Alwaleed bin Talal. Tärkein osuus elokuvan tuotannossa oli kuitenkin Lähi-idän fiktioelokuvaan erikoistuneella saksalaisella tuotantoyhtiöllä Razor Filmproduktionilla.[95]

Maan vapaamielisimmäksi mainitussa kaupungissa Jeddassa järjestettiin myös vuodesta 2006 filmifestivaali, jonka sisäministeriö kuitenkin kielsi 2009.[96]

Kuningas Abdullahin tiede- ja teknologiayliopiston laboratorio.

Koulutus on Saudi-Arabiassa ilmaista.[97] Yliopistoja on useita, muun muassa Kuningas Saudin yliopisto, Kuningas Abdilazizin yliopisto (KAU) ja Medinan islamilainen yliopisto. Jälkimmäinen on suosittu opiskelupaikka ulkomaalaisten muslimien keskuudessa. Medinaan on lähetetty opiskelemaan saudivaroin myös suomalaisia.[98] Uusi, kansainvälisempi Kuningas Abdullahin tiede- ja teknologiayliopisto (engl. King Abdullah University of Science and Technology, KAUST) avattiin syyskuussa 2009.[99] Se sijaitsee Punaisenmeren rannalla Thuwalin kylässä.[44]

Viime aikoina Saudi-Arabia on pyrkinyt uudistamaan koulutusjärjestelmäänsä siten, että terrorismia voitaisiin ennaltaehkäistä.[100]

Kuningas sai käyttöönsä radioverkoston vuonna 1932, ja yleiseen käyttöön radiopalvelut tulivat vuonna 1948. Mediassa ei sallita muun uskonnon esilletuomista kuin islamin. Televisio rantautui maahan 1960-luvulla ja tarjoaa saudiarabialaisille yhä kattavasti sekä hengellistä että maallista ohjelmistoa. Valtion ylläpitämä Saudi TV lähettää ohjelmaa neljällä kanavalla.[101]

Saudi-Arabiassa ilmestyy useita päivälehtiä. Arabiaksi ilmestyy muun muassa Al-Riyadh ja englanniksi Saudi Gazette ja Arab News.[101]

Internet on yleistynyt Saudi-Arabiassa nopeasti. Kansallinen verkkotunnus on .sa. Vuonna 2010 maassa oli 9,8 miljoonaa internetin käyttäjää. Pääsyä erilaisille sivustoille rajoitetaan tiukasti. Blogeja ilmestyy lähes kymmenentuhatta.[101]