Sauber

Kausi 1993 oli Sauberin ensimmäinen F1-sarjassa. Talli käytti autonaan C12-autoa[9], jota ajoivat itävaltalainen Karl Wendlinger ja suomalainen JJ Lehto.[9] Moottorit tallille toimitti Ilmor[9] ja renkaat puolestaan Goodyear.

Heti kauden ensimmäisessä kilpailussa Etelä-Afrikan GP:ssä talli sai ensimmäiset pisteensä, kun Lehto onnistui ajamaan viidenneksi saaden kaksi MM-pistettä. Wendlinger joutui keskeyttämään kilpailun. Brasilian GP:n aika-ajoissa Lehto ja Wendlinger onnistuivat ajamaan ruutuihin seitsemän ja kahdeksan, mutta kilpailu päättyi kummankin keskeytykseen. Niin ikään Euroopan Grand Prix'n hyvin sujunut aika-ajo päättyi jälleen kummankin keskeytykseen. San Marinossa Lehto ylsi neljänneksi ja sai kolme pistettä. Espanjasta, Monacosta, Kanadasta, Ranskasta, Britanniasta ja Saksasta oli tuloksena vain keskeytyksiä ja pisteettömiä sijoja. Unkarin GP:ssä Wendlinger avasi vihdoin pistetilinsä ollen kilpailun kuudes. Belgiasta ei pisteitä saatu. Menestys sai jälleen jatkoa, kun Wendlinger ajoi ensin Italian GP:ssä neljänneksi ja Portugalin GP:ssä viidenneksi. Kahdesta viimeisestä osakilpailusta talli ei saanut enää pisteitä.

Talli sai esikoiskaudeltaan kokoon 12 pistettä.[9] Valmistajien MM-sarjassa talli sijoittui seitsemänneksi.[9]

Toiselle kaudelleen talli lähti C13-autolla[10] ja kuljettajinaan saksalainen Heinz-Harald Frentzen ja edelliskauden tapaan Sauberin kuljettajana toiminut itävaltalainen Wendlinger.[10] Sauberia vauhdittivat nyt Mercedes-Benzeiksi nimetyt Ilmorin V10-moottorit, Mercedeksen ostettua Ilmorista 25 prosenttia. Renkaat toimitti Goodyear.

Jälleen kauden ensimmäisessä kilpailussa tallin pistetili aukeni, kun Wendlinger ajoi kuudenneksi Brasilian GP:ssä. Frentzen jatkoi tallin pistemäärän kartuttamista ajamalla viidenneksi Tyynenmeren GP:ssä. Surullisessa San Marinon GP:ssä Wendlinger ylsi neljänneksi. Samassa kilpailussa Frentzen jäi niukasti pisteiden ulkopuolelle ollen seitsemäs. Monacon GP:ssä Wendlinger kolaroi rajusti aika-ajoissa ja vaipui koomaan. Wendlingerin kolarin jälkeen Sauber päätti vetäytyä kilpailusta. Monacon kilpailusta alkoi samalla kolme kilpailua kestänyt pisteetön putki, joka katkaistiin Ranskan GP:ssä. Siellä Frentzen ajoi neljänneksi ja Wendlingeriä korvannut italialainen Andrea de Cesaris oli kuudes. Lehto korvasi de Cerasisin Japanin GP:stä lähtien. Kauden loppupuolella saavutettiin viimiset pisteet Frentzenin oltua kuudes Euroopan ja Japanin GP:ssä.

Talli keräsi jälleen 12 pistettä[10], mutta sijoitus MM-sarjassa tipahti pykälällä, kun Jordan kiilasi tallin ohi viidenneksi.[10]

Kaudelle 1995 Sauber lähti C14-autolla[11] kuljettajinaan Frentzen ja auton rattiin paluun tehnyt Wendlinger.[11] Talli käytti Cosworthin moottoreita[11] ja Goodyearin renkaita.

Tallin pistesaldo avautui Argentiinan GP:ssä, jossa Frentzen ajoi viidenneksi. Sitä seuranneessa San Marinon GP:ssä Frentzen ylsi jälleen pisteille, kun hän oli lopputuloksissa kuudes. Espanjan GP:n heikot esitykset johtivat siihen, että Sauber erotti kesken kauden Wendlingerin tallista ja otti hänen tilalleen ranskalaisen Jean-Christophe Boullionin. Hänen ensimmäinen kilpailunsa oli Monacon GP, jossa Frentzen ajoi kuudenneksi. Kanadan ja Ranskan GP:stä talli sai 0 pistettä. Britanniasta talli sai yhden pisteen, kun Frentzen ajoi kuudenneksi. Boullion lunasti odotuksensa vasta Saksan GP:ssä, kun hän oli kilpailun viides. Unkarissa Frentzen oli puolestaan kuudes. Belgiassa hän ajoi jo neljänneksi. Italian GP:ssä talli saavutti ensimmäisen palkintosijan, kun Frentzen ajoi kilpailun kolmanneksi. Vastaavasti Boullion oli kilpailun kuudes. Kauden viimeinen pistesija saavutettiin Portugalin GP:stä. Huonoja esityksiä antanut Boullion korvattiin Japanin GP:stä lähtien Wendlingerillä. Talli ei kuitenkaan enää saavuttanut pisteitä.

Talli saavutti 18 pistettä[11], kuusi pistettä enemmän kuin edellisellä kaudella. Lisäksi talli sai historian ensimmäisen palkintosijoituksen. MM-sijoitus nousi takaisin seitsemänneksi.[11]

Kaudeksi 1996 Sauber nimitti kuljettajikseen britti Johnny Herbertin ja edelliskauden kuljettajansa Heinz-Harald Frentzenin.[12] Uusi auto puolestaan nimitettiin C15-nimiseksi.[12] Moottorit tulivat edelliskauden tapaan Cosworthin tehtaalta.[12] Renkaat tallille valmisti Goodyear. Tallia vaivasi tekniset murheet - keskeytyksiä kasaantui 15 kappaletta.[12]

Kausi käynnistyi tallin kannalta katastrofaalisesti, kun talli ei saanut pistettäkään viidessä ensimmäisessä kilpailussa. Vasta kuudennessa kilpailussa, Monacon GP:ssä talli sai ensimmäiset pisteet Herbertin ajaessa kolmanneksi ja Frentzenin neljänneksi. Frenzen ylsi neljänneksi myös seuraavana vuorossa olleessa Espanjan GP:ssä. Kanadan, Ranskan, Britannian, Saksan, Unkarin, Belgian, Italian ja Portugalin GP:istä talli ei saanut pistettäkään. Kauden viimeinen piste saavutettiin Japanin GP:stä, jossa Frentzen oli kuudes.

MM-pisteitä talli keräsi kaudelta yhteensä 11[12] - seitsemän vähemmän kuin edellisellä kaudella. Tallin sijoitus ei kuitenkaan heikennyt MM-sarjassa.[12]

Kauteen 1997 talli lähti C16-nimisellä autolla.[13] Autoa ajoivat Herbert ja tallille uusi kuljettaja italialainen Nicola Larini.[13] Renkaat olivat edelleen Goodyearin, mutta Cosworthin moottorit vaihtuivat Ferrarin rakentamiin voimanlähteisiin. Moottorit tosin nimettiin tallin sponsorin Petronasin mukaan.

Kausi alkoi heti pistesijalla, kun Larini oli Australian GP:n kuudes. Brasiliasta talli jäi ilman pisteitä, mutta Argentiinan GP:stä talli sai kolme pistettä. San Marinon ja Monacon GP:stä talli ei saanut pisteitä. Herbert katkaisi pisteettömyyden Espanjan GP:ssä ollen kilpailun viides. Samaan kilpailuun talli vaihtoi Larinin tilalle Gianni Morbidellin. Kanadan GP:ssä Herbert uusi sijoituksensa ajamalla jälleen viidenneksi. Ranskan osakilpailuun tultaessa talli tiedotti vaihtaneensa Morbidellin argentiinalaiseen Norberto Fontanaan. Kolmen pisteettömän kilpailun jälkeen Morbidelli palasi rattiin. Unkarissa Herbert ylsi jälleen kolmanneksi. Herbert saavutti kauden viimeiset pisteet ollen Belgian GP:n neljäs ja Japanin GP:n kuudes.

Sauber saavutti 16 kappaletta pisteitä.[13] Tallien MM-sarjassa se oli edelleen seitsemäs.[13]

Uuteen kauteen Sauber lähti C17-autolla[14] kuljettajinaan ranskalainen Jean Alesi ja britti Johnny Herbert.[14] Edellisen kauden tapaan moottoreina olivat Ferrarin Petronaksi nimetyt moottorit, ja renkaina Goodyearit.

Kausi alkoi pistesijalla Australian GP:stä, kun Herbert ajoi kuudenneksi. Brasiliasta talli ei saanut pisteitä, mutta seuraavana ajetussa Argentiinan GP:ssä Alesi oli viides. San Marinon GP:ssä Alesi oli kuudes. Espanjassa, Monacossa, Kanadassa, Ranskassa, Britanniassa, Itävallassa, Saksassa ja Unkarissa talli jäi ilman pisteitä, mutta Alesi katkaisi pisteettömän putken Belgian GP:n kolmannella sijallaan. Italian GP:ssä Alesi oli jälleen pisteillä, kun hän ajoi viidenneksi. Kauden kahdesta viimeisestä kilpailusta, Luxemburgin ja Japanin GP:stä talli ei saavuttanut pisteitä.

Talli kokosi kymmenen MM-pistettä[14], jotka oikeuttivat kuudenteen sijaan.[14]

Sauberin C18-auto näyttelyssä

Kauden 1999 Sauber aloitti C18-rungolla[15] ja Petronasiksi nimitetyillä Ferrarin koneilla. Rengasmerkki vaihtui nyt Bridgestoneen Goodyearin vetäydyttyä Formula 1:stä. Kuljettajiksi valittiin Alesi ja Pedro Diniz.[15]

Kauden kahdesta ensimmäisestä kilpailusta talli sai vain neljä keskeytystä. Ensimmäinen piste saatiin San Marinon GP:stä, jossa Alesi ajoi kuudenneksi. Samassa kilpailussa Diniz keskeytti. Kahdesta seuraavasta kilpailusta talli sai jälleen neljä keskeytystä. Kanadan GP:stä talli sai toisen pisteen, kun Diniz ylsi puolestaan kuudenneksi. Alesi puolestaan keskeytti kyseisessä kilpailussa. Ranskan GP:ssä kumpikin kuljettaja keskeytti, mutta seuraavana vuorossa olleessa Britannian GP:ssä Diniz oli kuudes. Hän uusi sijoituksensa Itävallan GP:ssä. Kuitenkaan Saksassa, Unkarissa, Belgiassa Italiassa, Euroopassa ja Malesiassa talli ei saavuttanut pistesijoja, mutta Japanin GP:stä talli sai vielä yhden pisteen.

Tallille kausi oli totaalinen katastrofi. Talli sai koottua vain viisi MM-pistettä[15], mikä tarkoitti kahdeksatta sijaa valmistajien MM-taistelussa.[15]

Diniz Kanadan GP:ssä.

Kausi 2000 oli Sauberin seitsemäs vuosi Formula 1 -sarjassa. Talli nimesi autonsa C19-nimiseksi.[16] Rengasmerkkinä säilyi Bridgestone. Moottorit olivat Ferrarin rakentamia Petronasiksi nimitettyjä V10-koneita. Kuljettajina olivat Diniz ja suomalainen Mika Salo.[16]

Australiassa alkanut kausi oli jälleen katastrofi tallille alusta asti. Australiasta talli sai hylkäyksen ja keskeytyksen. Brasilian GP:stä talli päätti vetäytyä turvallisuussyistä. Autoilla oli isoja ongelmia siipien kanssa. Seuraavana ajetussa San Marinossa tallin pistetili aukesi vihdoin kun Salo onnistui ajamaan kuudenneksi ja sai näin yhden pisteen. Kolmen pisteettömän kilpailun jälkeen Monacossa Salo oli jälleen pisteillä ollen tällä kertaa viides. Kahden pisteettömän kilpailun jälkeen Salo oli kuudes Itävallan GP:ssä. Salo jatkoi hyviä esityksiä Saksassa ajamalla lähes kilpailukyvyttömän Sauberin viidenneksi. Salon lähtöruutu oli tosin viidestoista. Loppukauden kilpailusta talli ei saavuttanut enää yhtään pistettä.

Kausi oli käytännössä edellisen kauden uusinta. Autojen vauhti oli jälleen erittäin heikkoa, mikä tarkoitti heikkoja lähtöruutuja. Talli saavutti kuusi MM-pistettä,[16] ja Salo keräsi ne kaikki. Diniz ei päässyt kertaakaan pisteille koko kauden aikana. Valmistajien MM-sarjassa tallin sijoitus kahdeksas.[16]

Kausi 2001 oli tallin MM-sijoituksellisesti katsottuna paras. Talli käytti C20-autoa[17] ja Ferrarin moottoreita, jotka oli nimitetty pääsponsori Petronasin mukaan. Renkaat tulivat jälleen Bridgestonelta. Kuljettajissa tapahtui muutosta, kun Peter Sauber päätti ottaa riskin ja otti tallinsa kuljettajiksi saksalaisen Nick Heidfeldin sekä siinä vaiheessa täysin tuntemattoman ja erittäin kokemattoman suomalaisen Kimi Räikkösen[17], jonka palkkaaminen aiheutti paljon vastarintaa kuljettajien sekä FIA:n jäsenten joukossa.

Kausi käynnistyi Australian GP:stä saavutetuilla neljällä pisteellä, kun Heidfeld oli neljäs ja Räikkönen kuudes. Malesiasta talli sai keskeytyksiä tililleen, mutta Brasiliassa Heidfeld ylsi peräti kolmanneksi. San Marinosta talli ei saanut pisteitä. Espanjan GP:ssä Heidfeld ajoi kuudenneksi ja saavutti yhden pisteen. Itävallan GP:ssä Räikkönen oli puolestaan neljäs. Yhden pisteettömän kilpailun jälkeen Räikkönen uusi sijoituksensa Kanadan GP:ssä. Jälleen kauteen mahtui yksi pisteetön kilpailu ennen kuin Heidfeld otti pisteen Ranskan GP:stä. Britanniasta talli sai kaksi pistesijoitusta, kun Räikkönen oli viides ja Heidfeld kuudes. Unkarin GP:stä talli sai jälleen peräkkäiset sijoitukset, kun Räikkönen oli viides ja Heidfeld kuudes. Loppukaudella talli ei enää saavuttanut pisteitä.

Kautta 2001 voitaneen pitää koko Sauberin historian parhaana, kun katsotaan valmistajien MM-sijoitusta. Talli saavutti neljännen sijan 21 pisteellään.[17]

Tallin C21-auto C22-auton värityksellä.

Kaudelle 2002 talli lähti saksalaisen Heidfeldin ja brasilialaisen Euro 3000 -sarjan mestarin Felipe Massan kanssa.[18][19] Uusi auto nimettiin C21-nimiseksi.[18] Talli käytti Ferrarin moottoreita, jotka oli nimitetty pääsponsori Petronasin mukaan. Rengastoimittajana jatkoi Bridgestone.

Kauden ensimmäisessä kilpailusta talli ei saanut pisteitä. Molemmat tallin kuljettajat keskeyttivät. Peter Sauber kertoi Massan keskeytyksestä näin: - Australiassa Massa pyörähti ja päästi moottorinsa kierrosluvut nousemaan lähes lukemaan 20 000 rpm. Se oli moottorille liikaa. [20] Malesian GP:ssä tallia onnisti, kun se sai kaksi pistesijaa Heidfeldin ollessa viides ja Massan kuudes. Brasilian ja San Marinon GP:stä talli ei saanut pisteitä, mutta Espanjan GP:ssä tallin molemmat kuljettajat olivat jälleen pisteillä. Tämän jälkeen talli ei saavuttanut pistettäkään neljässä seuraavassa kilpailussa. Massa katkaisi pisteettömyyden Euroopan GP:ssä, jossa hän ylsi kuudenneksi. Heidfeld oli puolestaan kuudes seuraavana ajetussa Britannian GP:ssä. Ranskan GP:ssä talli ei saavuttanut pisteitä, mutta seuraavana vuorossa olleessa Saksan GP:ssä Heidfeld uusi sijoituksensa. Yhdysvaltain GP:ssä Frentzen korvasi Massan. Loppukaudella talli ei enää saavuttanut pisteitä.

Talli saavutti kaudella yhteensä 11 pistettä.[18] Edellisen kauden neljäs sija muuttui viidenneksi.[18]

Frentzen Ranskan GP:ssä 2003.

Kaudelle 2003 talli lähti suurin odotuksin uudella C22-autolla[21] ja kuljettajinaan edellisellä kaudella sopimuksen uusinut Heidfeld[22] ja tallille tuttu saksalainen Frentzen.[21] Renkaat tallille toimitti jälleen Bridgestone. Talli käytti Ferrarin moottoreita, jotka oli nimitetty pääsponsori Petronasin mukaan.

Talli avasi pistetilinsä jälleen kauden ensimmäisessä kilpailussa, Australian GP:ssä, jossa Frentzen sijoittui kuudenneksi. Seuraavana vuorossa olleessa Malesian GP:ssä Heidfeld oli puolestaan kahdeksas. Brasilian GP:ssä Frentzen ylsi jo viidenneksi. Samalla alkoi viisi kilpailu kestänyt pisteetön putki, jonka katkaisi Heidfeld Euroopan GP:n kahdeksannella sijalla. Euroopan GP:stä alkoi myös jälleen pisteetön putki, joka kesti viisi kilpailua. Kesäkuussa huhuttiin muun muassa Ferrarilla ajaneen brasilialaisen Rubens Barrichellon siirrosta Sauberille.[23] Liikkeellä oli myös paljon Heikki Kovalainen-huhuja, joiden mukaan Kovalaiselle saatettaisiin tarjota tallipaikkaa ensi kaudella.[24] Tallipäällikkö Peter Sauber kuitenkin kiiruhti katkaisemaan Kovalainen-juoruilta siipiä. - Olen aina kiinnostunut lupaavista nuorista kuljettajista, mutta Kovalaisen kanssa tuskin pääsemme liikkeelle. Testikiellon vuoksi en pysty antamaan hänelle edes tilaisuutta näyttää taitojaan, Peter Sauber keroi Turun Sanomien mukaan.[24] Pisteetön putki katkesi Yhdysvaltain GP:ssä Frentzenin kolmannella ja Heidfeldin viidennellä sijalla. Frentzenin kolmas sija jäi tallin viimeiseksi palkintosijaksi. Japanista talli ei saanut pisteitä.

Kokonaisuutena kausi oli tallille hyvä. MM-pisteitä kertyi 19 kappaletta ja valmistajien MM-sijoitus oli kuudes.[21]

Fisichella ajamassa Yhdysvaltain GP:ssä.

Kauteen 2004 talli lähti positiiviseksi testeissä havaitulla C23-autolla.[25] Autoa ajoivat italialainen Giancarlo Fisichella ja brasilialainen Felipe Massa.[25] Auto käytti Bridgestonen renkaita ja Ferrarin moottoreita, jotka oli nimitetty pääsponsori Petronasin mukaan.

Kausi käynnistyi pisteittä Australian GP:llä. Seuraavana vuorossa olleessa Malesian GP:ssä Massa onnistui ajamaan kahdeksanneksi.

Tallin perustaja ja omistaja Peter Sauber Saksan GP:n varikolla.

Bahrainin ja San Marinon GP:stä talli ei saanut pisteitä. Fisichella avasi oman pistetilinsä Espanjan GP:n viidennellä sijallaan. Seuraavana vuorossa olleessa Monacon GP:ssä Massa oli puolestaan viides. Euroopan ja Kanadan GP:ssä Fisichella ylsi molemmissa pisteille, samalla kun Massa jäi ilman pisteitä. Tämän jälkeen seurasi kaksi pisteetöntä kilpailua. Britannian GP:hen talli toi uuden moottoriversion ja aerodynamiikkapaketin.[26] Fisichella ajoi kilpailussa pisteille ollen kuudes. Saksasta talli jäi pisteittä, mutta Unkarista Fisichella toi jälleen pisteitä tallille ollen vaihteeksi kahdeksas. Samalla alkoi Fisichellan viisi kilpailua jatkunut pisteputki. Massa sai pisteitä enää Belgian, Kiinan ja Brasilian GP:stä.

Kautta 2004 voitaneen pitää tallin parhaana MM-pisteiden perusteella. Niitä talli sai 34 kappaletta.[25] Tallin MM-sijoitus oli kuitenkin vasta kuudes.[25] Lisäksi talli hankki vuonna 2004 tehtaalleen Hinwilliin 50 miljoonalla dollarilla F1:n kehittyneimmän tuulitunnelin.[8][27] Lisäksi se osti supertietokone Albertin. Nämä huippuluokan investoinnit saivat BMW Motorsportin kiinnostumaan Sauberin ostosta.[8] Kauden päätteeksi tallin kuljettaja Fisichella siirtyi takaisin Renault-talliin.[28]

Villeneuve Kanadan GP:ssä.

Viimeiseksi jääneeseen kauteen Sauber lähti C24-autolla.[29] Uutta autoa ajoivat brasilialainen Massa ja kanadalainen vuoden 1997 mestari Jacques Villeneuve.[29] Viimeiselle kaudelle talli päätti vaihtaa rengasmerkin Bridgestonesta Micheliniin.

Massa Sauberin ratissa.

Viimeinen kausi alkoi kahdella pisteettömällä kilpailulla. Ensimmäiset pisteet saavutettiin Bahrainin GP:stä, jossa Massa oli seitsemäs. Seuraavassa kilpailussa, San Marinon GP:ssä, Villeneuve ylsi neljänneksi. Kolmen pisteettömän kilpailun jälkeen Kanadan GP:ssä Massa ajoi neljänneksi. Kanadan GP:tä väritti myös Peter Sauberin ja Villeneuven välinen sanasota, kun Peter Sauber laukoi, että Villeneuve on aivan liian hidas Autosprint-lehdelle antamassaan haastattelussa.[30] Villeneuve puolestaan kertoi ihmettelevänsä lausuntoa. - Tuollaiset kommentit voivat todella suututtaa, ja silloin niillä on negatiivinen vaikutus ajamiseen, joten jätän ne mieluummin huomioimatta ja otan kaiken huumorilla, kertoi Villeneuve tallipäällikkönsä lausunnosta.[30] Pian tämän jälkeen Villeneuve kertoi, että toivoo BMW:n ostavan tallin.[31] Ranskan GP:ssä Villeneuve venytti itsensä kahdeksanneksi. Talli saavutti lisää pisteitä Saksan ja Belgian GP:stä. Tallin historian ja kauden viimeiset pisteet saavutettiin kauden viimeisestä kilpailusta, Kiinan GP:stä, jossa Massa oli kuudes.

Viimeisellä kaudellaan Sauber sai kokoon 20 pistettä[29], mitkä oikeuttivat kahdeksanteen sijaan valmistajien MM-sarjassa.[29]

Yhdysvaltain GP:n 2005 alla Peter Sauber ilmoitti myyneensä enemmistön tallista BMW:lle.[8][32] Kaupan ilmoitettiin astuvan voimaan vuoden 2006 alussa.[1] Epävirallisten tietojen mukaan kauppasumma olisi ollut 270 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[33] BMW ilmoitti että se kilpailisi loppukauden Sauberin nimellä, ennen kuin se siirrettäisiin BMW Sauberin -nimelle.

Sauberin logo kausina 2010–2017.

BMW oli luopumassa F1-tallistaan kaudeksi 2010, mutta Peter Sauber osti BMW:n osuuden takaisin itselleen. Saatuaan FIA:n hyväksynnän, talli jatkoi F1:ssä.[34] Omistajanvaihdoksesta huolimatta talli jatkoi nimellä BMW Sauber F1 Team.[35] Lupaavista talvitesteistä huolimatta tallin auto oli alkukauden kilpailuissa täysi susi. Talli sai avattua pistetilinsä vasta Turkin kilpailussa, jossa Kamui Kobayashi oli 10. Samassa kilpailussa Pedro de la Rosa oli 11. Euroopan GP:ssä Kobayashi nousi turva-auton ansiosta kolmanneksi ja onnistui nousemaan varikkokäyntinsä jälkeen seitsemänneksi ohittaen loppukierroksilla Fernando Alonson ja Sébastien Buemin. Pedro de la Rosa ajoi kymmenenneksi, mutta aikasakko pudotti hänet pisteiden ulkopuolelle. De la Rosa onnistui ajamaan pisteille vain Unkarin kilpailussa jossa hän sijoittui seitsemänneksi. Italian GP:n jälkeen de la Rosa korvattiin Heidfeldillä. Heidfeld ajoi pisteille Japanin ja Korean kilpailuissa. Talli saavutti kaudella uudistuneen pistejärjestelmän ansiosta 44 pistettä. Kauden jälkeen talli kilpaili jatkossa virallisesti Sauberin nimellä.[36]

Kaudelle 2011 talli vaihtoi nimekseen Sauber F1 Team.[37] Kuljettajina ajoivat Kamui Kobayashi ja Sergio Pérez, testikuljettajana toimi Esteban Gutiérrez.[38] Kauden avauskilpailussa Australiassa tallin molemmat kuljettajat hylättiin sääntöjenvastaisten takasiipien takia.[39] Tämän jälkeen Kobayashi ajoi kuusi kertaa peräkkäin pisteille Pérezin avattua pistetilinsä Espanjan kilpailussa. Pérezin loukkaannuttua Monacon GP:n aika-ajoissa hänen tilallaan ajoi Kanadan kilpailussa Pedro de la Rosa.[40] Samassa kilpailussa Kobayashi ajoi parhaimmillaan toisella sijalla mutta putosi myöhemmin seitsemänneksi.[41] Talli saavutti yhteensä 44 pistettä sijoittuen seitsemänneksi.

Sergio Pérez Malesian GP:n harjoituksissa.

Kaudella 2012 tallin kuljettajina jatkoivat edellisen kauden kuljettajat Kamui Kobayashi ja Sergio Pérez. Testikuljettajana toimi Esteban Gutiérrez.[42] Kauden avauskilpailussa Kobayashi sijoittui kuudenneksi ja Pérez kahdeksanneksi. Kauden toisessa kilpailussa Pérez ansaitsi tallin historian parhaimman sijan ajamalla toiseksi.[43] Kiinan kilpailussa Kobayashi starttasi peräti kolmannesta lähtöruudusta mutta putosi kilpailussa kymmenenneksi ajaen kuitenkin yllättäen tallin ensimmäisen nopeimman kierroksen.[44][45][46] Kanadan kilpailussa Perez ajoi kolmanneksi.[47] Belgian kilpailussa talli saavutti uransa parhaat lähtöruudut aika-ajoissa, kun Kobayashi ajoi toiseen lähtöruutuun ja Perez neljänteen lähtöruutuun (alun perin viidenneksi, mutta nousi yhden sijoituksen Pastor Maldonadon saaman rangaistuksen myötä).[48][49] Kilpailun startissa kuitenkin Perez keskeytti lähtökolariin ja Kobayashi putosi pistesijojen ulkopuolelle.[50] Italian kilpailussa Perez onnistui nousemaan 12. ruudusta kilpailun toiseksi.[51] Japanin kilpailussa Kobayashi sijoittui kolmanneksi.[52] Talli saavutti 126 pistettä sijoittuen sarjan kuudenneksi.

Kaudella 2013 tallin kuljettajina ajoivat Nico Hülkenberg ja Esteban Gutiérrez.[53] Testikuljettajina toimi Robin Frijns ja Sergei Sirotkin. Tallin parhaaksi sijoitukseksi jäi Hülkenbergin ajama neljäs sija Korean GP:stä. Talli saavutti 57 pistettä sijoittuen sarjan seitsemänneksi.

Kaudella 2014 tallin kuljettajina ajoivat Esteban Gutiérrez ja Adrian Sutil.[54] Testikuljettajina toimi Giedo van der Garde, Sergei Sirotkin ja Adderly Fong.[55][56] Talli ei saavuttanut kauden aikana lainkaan pisteitä ensimmäistä kertaa tallin historiassa sijoittuen sarjan kymmenenneksi.[57]

Kaudella 2015 tallin kuljettajina ajoivat Marcus Ericsson ja Felipe Nasr.[58] Testikuljettajana toimi Raffaele Marciello. Talli saavutti 36 pistettä sijoittuen sarjan kahdeksanneksi.

Kaudella 2016 tallin kuljettajina jatkoivat Marcus Ericsson ja Felipe Nasr. Talli saavutti kauden ainoat pisteensä Brasilian GP:stä Nasrin ajettua yhdeksänneksi. Tämän avulla talli nousi valmistajien sarjan kymmenenneksi Manorin edelle.

Kaudella 2017 tallin kilpakuljettajina toimivat ruotsalainen Marcus Ericsson ja saksalainen Pascal Wehrlein. Talli saavutti kauden aikana vain viisi pistettä Wehrleinin ajamana.

Kauden 2017 aikana uutisoitiin, että kaudelle 2018 Sauber tulee vaihtamaan moottoritoimittajansa Ferrarista Hondaan[59] ja Sauber alkaisi käyttämään McLarenin suunnittelemia ja valmistamia vaihdelaatikoita.[60] Myöhemmässä vaiheessa kautta 2017 Sauber perui sopimuksensa Hondan kanssa,[61] ja teki usean vuoden sopimuksen Ferrarin kanssa saaden myös tuoreimmat moottoripäivitykset autoonsa.[62]

Kaudeksi 2018 talli sai sponsorikseen Alfa Romeon ja osallistui kaudelle nimellä Alfa Romeo Sauber F1 Team.[63] Tallin kilpakuljettajina ajavat Marcus Ericsson ja monacolainen Charles Leclerc sekä testi- ja varakuljettajana Antonio Giovinazzi.[64] Talli keräsi kauden aikana 48 pistettä sijoittuen sarjan kahdeksanneksi.

Vuoden 2018 syyskuussa ilmoitettiin että tallin kilpakuljettajat ovat kaudella 2019 Kimi Räikkönen[65] ja italialainen Antonio Giovanazzi. Marcus Ericsson jatkoi tallissa testi- ja varakuljettajana.[66] Talli vaihtoi nimensä helmikuussa 2019 Alfa Romeo Racingiksi ja valmistajanimeksi vaihtui myös Alfa Romeo Racing.[67][68][69] Tallin parhaaksi kilpailuksi jäi Brasilian GP, jossa Räikkönen sijoittui neljänneksi ja Giovinazzi viidenneksi. Talli saavutti kauden aikana 57 pistettä sijoittuen MM-sarjan kahdeksanneksi.

Tallin logo kausilla 2020–2021.

Kaudelle 2020 talli sai sponsorikseen PKN Orlenin ja osallistui kaudelle nimellä Alfa Romeo Racing ORLEN,[70] kuljettajina jatkoivat Kimi Räikkönen ja Antonio Giovanazzi. Tallin suorituskyvyn huonontumisesta kertoi se, että Räikkönen ajoi pisteille vain kahdesti Toscanan ja Emilia-Romagnan GP:issä ja Giovinazzi kolmesti Steiermarkin, Eifelin ja Emilia-Romagnan GP:issä. Talli keräsi kauden aikana vain kahdeksan pistettä sijoittuen MM-sarjan kahdeksanneksi.

Räikkönen ja Giovinazzi jatkoivat myös kaudella 2021.[71] Kauden avauskilpailussa Räikkösen ja Giovinazzin kilpailuvauhti oli parempaa edelliskauden kilpailuun verrattuna, ja he jäivät muutaman sekunnin verran pistesijoista.[72] Räikkönen ajoi pisteille Azerbaidžanin, Venäjän ja Meksikon GP:issä ja Giovinazzi Monacon ja Saudi-Arabian GP:issä. Talli saavutti kauden aikana 13 pistettä sijoittuen valmistajien sarjan yhdeksänneksi.

Kaudella 2022 tallin kuljettajina ajoivat monivuotisen sopimuksen tallin kanssa tehnyt Valtteri Bottas ja F1-historian ensimmäinen kiinalaiskuljettaja Guanyu Zhou. Kauden avauskilpailussa Bottas ajoi kuudenneksi ja Zhou kymmenenneksi mikä osoitti auton olevan nopeampi aiempiin kausiin verrattuna. Bottas ajoi tasaisia pistesijoja Kanadan GP:hen asti, jonka jälkeen tallin vauhti romahti ja seuraava pistesija tuli vasta Italian kilpailusta Zhoun ajaessa kymmenenneksi. Japanin GP:ssä Zhou ajoi yllättäen tallin historian neljännen nopeimman kierroksen ja ensimmäisen sitten Espanjan GP:n 2013 ja Esteban Gutiérrezin. Kyseessä oli myös ensimmäinen Alfa Romeon nimellä ajettu kilpailun nopein kierros sitten Andrea de Cesariksen ja Belgian GP:n 1983. Bottas ajoi pisteille vielä Meksikon ja São Paulon GP:ssä. Talli saavutti kauden aikana 55 pistettä parhaana tuloksenaan Bottaksen viides sija Emilia-Romagnan GP:stä sijoittuen sarjan kuudenneksi.