Sarkasmi

Sarkasmi on purevaa ivaa tai purevan ivallinen ilmaus.[1] Se on sanallista ironiaa, joka on tarkoituksellista, peittelemätöntä ja yleensä loukkaavaksi tarkoitettua.[2] Sarkasmilla ilmaistaan kielteistä ja arvostelevaa asennetta tiettyjä henkilöitä tai tapahtumia kohtaan.[3]

Ironian ja sarkasmin suhde

Sanallisessa ironiassa viestin tarkoitettu merkitys on erilainen tai päinvastainen kuin sanojen tavanomainen merkitys.[3] Sarkasmi on purevaksi ja teräväksi tarkoitettua sanallista ironiaa, ja se koetaan siksi loukkaavaksi ja joskus raivostuttavaksi.[4] Toisin kuin ironia, sarkasmi on aina harkittua ja sillä on selkeä kohde, joka on yleensä ihminen mutta joskus myös esimerkiksi esine tai uskomus. Vain ihmiset voivat olla sarkastisia, mutta tilannekin voi olla ironinen.[2]

Sarkasmiksi voidaan kutsua sellaistakin purevaa, ivallista tai halveksuvaa kommenttia, joka ei ole ironinen.[5][6]

Tunnistaminen

Psykolingvistikko Roger J. Kreuz (1996) määrittelee viisi piirrettä, joista sarkasmin voi tunnistaa:[2]

  • todellisuudenvastaisuus (esimerkiksi koiranilmalla lausuttu ”Kaunis ilma tänään”)
  • vahva liioittelu (tarjoilijaa kauan odoteltua lausuttu ”Täällähän on aivan loistava palvelu”)
  • varmistavan kysymyksen käyttö (juurihoidon jälkeen lausuttu ”Taisit nauttia siitä, vai mitä?”)
  • suora vihje (kuten: ”Rakastan tätä luentoa – jos valehdellaan”)
  • kineettiset ja prosodiset vihjeet (silmien pyörittely, silmänisku, ironinen äänensävy)

Sarkasmi on sitä ymmärrettävämpää, mitä paremmin kuulija tuntee sanojan. Ilman tietoa sanojan todellisista mielipiteistä sarkasmi voidaan erehdyksessä käsittää vilpittömänä mielipiteenä. Esimerkiksi kannabiksen vaaroja kauhistelevan lausahduksen tulkinta riippuu siitä, tietääkö kuulija sanojan olevan kannabiksen kannattaja vai vastustaja.[4]

Joissain tutkimuksissa jo kolmevuotiaiden lasten on havaittu ymmärtäneen sarkasmia. Ranskankielisillä lapsilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että viisivuotiaat lapset ymmärsivät sarkasmin, kun siihen liittyi sarkastinen äänenkorkeuden vaihtelu. Yli seitsemänvuotiaat lapset ymmärsivät sarkasmin asiayhteydestä ilman äänenvaihteluakin.[7]

Ihminen käyttää sarkasmin ymmärtämiseen kolmea aivojen osaa. Vasemman aivopuoliskon kieleen liittyvä aivokuoren osa tulkitsee lausahduksen kirjaimellisen merkityksen. Otsalohko ja oikea aivopuolisko päättelevät sen asiayhteyden. Lopuksi ventromediaalinen prefrontaalinen aivokuori yhdistää asiat ja tulkitsee lausahduksen sarkasmiksi.[7] Autisteilla ja henkilöillä, jotka kärsivät aivovaurioista, on usein vaikeuksia ymmärtää sarkasmia.[7]

Etymologia

Sana sarkasmi on peräisin kreikankielisestä sanasta sarkasmos (σαρκασμός) (’iva, pilkka’) jonka verbimuoto on sarkazein ('puhua kitkerästi, ivata', sananmukaisesti ’repiä lihaa’ tai ’purra huulta raivoissaan’).[8]

Lähteet
  1. MOT Kielitoimiston sanakirja © Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy
  2. Boxer, Diana: Applying Sociolinguistics. Domains and face-to-face interaction, s. 100. John Benjamins Publishing Company, 2002. ISBN 9789027297624. (englanniksi)
  3. Henry S. Cheang & Marc D. Pell: The sound of sarcasm 2007. Academia.edu. Arkistoitu 16.11.2014. Viitattu 29.10.2013. (englanniksi)
  4. Joel Mounts: A History of Sarcasm: Effects of Balanced Use of Sarcasm in a Relationship (s. 3–5.) 2012. Grand Valley State University. Viitattu 29.10.2013. (englanniksi)
  5. Dynel, Marta: Pragmatics Of Humour Across Discourse Domains, s. 54–55. John Benjamins Publishing Company, 2011. ISBN 9789027285225. (englanniksi)
  6. Definition of “sarcasm” Collins Dictionary. Viitattu 30.10.2013. (englanniksi)
  7. Shanna Freeman: How Sarcasm Works How Stuff Works. Viitattu 30.10.2013. (englanniksi)
  8. Sarcasm - The Definitive Guide to Sarcasm: Etymology, History & Lore Sarcasm Society. Viitattu 29.10.2013. (englanniksi)

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.