Sarjatähdikki

Sarjatähdikki (Ornithogalum angustifolium, syn. O. umbellatum) on monivuotinen, valkokukkainen sipulikasvi.

Sarjatähdikki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Parsakasvit Asparagaceae
Alaheimo: Scilloideae
Suku: Tähdikit Ornithogalum
Laji: angustifolium
Kaksiosainen nimi

Ornithogalum angustifolium
Boreau
Synonyymit
  • Ornithogalum umbellatum
Katso myös

  Sarjatähdikki Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Sarjatähdikin kukkia.
Sarjatähdikkejä Saksassa.

Sarjatähdikki kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Tyviruusukkeena kasvavat lehdet ovat pystyjä. Lehtilapa on tasasoukka, 3–6 mm leveä, kouruinen ja pitkin keskisuonta vaalea. Kukinto on huiskilo, jossa kukkaperät ovat tukilehtiä pitempiä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja säteittäisiä. Kukan kehä on lähes erilehtinen. Kehälehdet ovat 15–22 mm pitkiä, ulkopinnaltaan vihreitä, sisäpinnaltaan vaaleampia ja laidoiltaan valkoisia. Suomessa sarjatähdikki kukkii touko-kesäkuussa. Hedelmä on kuusisärmäinen kota. Laji on myrkyllinen.[1]

Levinneisyys

Sarjatähdikki on alkujaan kotoisin Euroopasta ja Etu-Aasiasta.[1][2] Sitä tavataan Pyreneiden niemimaalta Kreikkaan, Bulgariaan ja Romaniaan sekä paikoitellen Ukrainassa ja Kaukasuksen alueella. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Britteinsaarien pohjoisosiin, Tanskaan, Etelä-Norjaan ja -Ruotsiin, Keski-Baltiaan ja Puolaan. Aasian puolella lajia tavataan paikoin Turkissa, Iranin pohjoisosissa, Syyriassa, Libanonissa, Jordaniassa ja Israelissa. Pohjois-Afrikassa se on levinnyt Marokosta Tunisiaan. Ihmisen mukana laji on levinnyt myös Pohjois-Amerikan itäosiin.[3] Suomessa sarjatähdikkiä tavataan luonnossa toisinaan viljelyjäänteenä maan eteläisimmistä osista.[4]

Elinympäristö

Luonnonvaraisena sarjatähdikki kasvaa muun muassa tienvarsissa, ojien liepeillä, metsänlaidoissa ja joskus myös niityillä.[3]

Käyttö

Sarjatähdikkiä on viljelty jo kauan puutarhojen koristekasvina.[5]

Lähteet
  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs 2010.

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 486.
  2. Lutukka 21/2005, s. 76.
  3. Den virtuella floran: Morgonstjärna (myös levinneisyyskartat) Viitattu 19.11.2012. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Sarjatähdikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 19.11.2012.
  5. Ålands flora 2010, s. 400.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.