Sarah Bernhardt
Sarah Bernhardt (22./23. lokakuuta 1844 – 26. maaliskuuta 1923) oli ranskalainen näyttelijä. Häntä pidetään 1800-luvun loppupuolen merkittävimpänä ranskalaisena näyttelijänä ja yhtenä näyttämötaiteen historian suurimmista nimistä.[1]
Sarah Bernhardt | |
---|---|
![]() Sarah Bernhardt Nadarin kuvaamana |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Henriette-Rosine Bernard[1] |
Syntynyt | 22./23. lokakuuta 1844[1] Pariisi, Ranska |
Kuollut | 26. maaliskuuta 1923 (78 vuotta)[1] Pariisi, Ranska |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso | Ambroise Aristide Damala |
Lapset | Maurice |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1862–1922 |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Svensk Filmdatabas | |
Tausta
Benhardt syntyi Pariisissa vuonna 1844 Henriette Rosine Bernard -nimisenä hollantilaiselle juutalaiselle kurtisaanille Judith Van Hardille, joka tunnettiin myös nimellä ”Youle”. Lapsen isä oli Edouard Bernard, ranskalainen juristi, ja Henriette koulutettiin ranskalaisissa katolisissa sisäoppilaitoksissa. Elättääkseen itsensä hän yhdisti varhaiseen näyttelijänuraansa kurtisaanina toimimisen – noina aikoina molempia aloja pidettiin paheksuttavina.
Ura
Bernhardtin näyttelijänura alkoi vuonna 1862, lähinnä komedianäytelmissä. Kuuluisa hänestä tuli Euroopan näyttämöillä 1870-luvulla, ja pian hän oli haluttu esiintyjä kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ollen mahdollisesti 1800-luvun kuuluisin näyttelijä. Bernhardt tunnettiin vakavana draamanäyttelijänä.
Vaikka Bernhardt olikin pääasiallisesti teatterinäyttelijä, hän teki useita äänitteitä erilaisiin produktioihin. Eräs varhaisimmista oli Jean Racinen Faidran lukeminen Thomas Edisonin kotona New Yorkin -vierailulla 1880-luvulla. Monialaisena Benhardt harrasti teatterin lisäksi taiteista myös kuvataiteita, kuten maalausta ja kuvanveistoa, sekä poseerasi mallina Antonio de La Gandaralle. Lisäksi hän julkaisi kirjoja ja näytelmiä.
Tšekkiläinen taiteilija Alfons Mucha teki useita ikonisia art nouveau -suuntausta edustavia mainoksia ja julisteita Bernhardtista.
Viimeiset vuodet
Vuonna 1915 Benrhardtin oikea jalka amputoitiin sen vahingoituttua vakavasti kymmenen vuotta aiemmin. Hän joutui pyörätuoliin useiksi kuukausiksi. Siitä ja puisen jalkaproteesin tarpeesta huolimatta hän jatkoi uraansa.
Bernhardt kuoli poikansa Mauricen käsivarsille vuonna 1923 ja on haudattu Pariisiin La Père Lachaisen hautausmaalle.
Lähteet
- Sarah Bernhardt Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 15.11.2013. [vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta
- Aston, Elaine: Sarah Bernhardt: A French Actress on the English Stage. Berg, 1989. ISBN 9780854960194.
- Brandon, Ruth: Being Divine: A Biography of Sarah Bernhardt. Secker & Warburg, 1991. ISBN 9780436199950.
- Emboden, William A.: Sarah Bernhardt. Studio Vista, 1974. ISBN 9780289705049.
- Garans, Louis: Sarah Bernhardt: Itinéraire d'une divine. Editions Palantines, 2005. ISBN 9782911434433.
- Gold, Arthur & Fizdale, Robert: The Divine Sarah: A Life of Sarah Bernhardt. Knopf, 1991. ISBN 9780394528793.
- Gottlieb, Robert: Sarah: The Life of Sarah Bernhardt. Yale University Press, 2013. ISBN 9780300192599.
- Lorcey, Jacques: Sarah Bernhardt: l'art et la vie. Seguier Editions, 2005. ISBN 9782840494171.
- Menefee, David W.: Sarah Bernhardt in the Theatre of Films and Sound Recordings. McFarland & Company Incorporated Pub, 2003. ISBN 9780786416363.
- Taranow, Gerda: Sarah Bernhardt: The Art Within the Legend. Princeton University Press, 1972. ISBN 9780691061818.
- Verneuil, Louis: The Fabulous Life of Sarah Bernhardt. Greenwood Publishing Group, 1972. ISBN 9780837157078.
Aiheesta muualla
- Sarah Bernhardt Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Sarah Bernhardtin teokset Gutenberg-projektissa.
- Sarah Bernhardt – Internet Broadway Database. (englanniksi)
- Sarah Bernhardtin Edisonin fonografisylintereille tallennettuja tekijänoikeuksista vapautuneita äänityksiä vuodelta 1910. (University of California, Santa Barbara) (englanniksi)
- Eino Leinon raportti Sarah Bernhardtin Dresdenin esityksistä vuodelta 1908.
- Sarah Bernhardt, Suomen Kuvalehti, 21.04.1923, nro 16, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot