Saostaminen (kemia)

Saostaminen (precipitation) on kemiallinen erotusmenetelmä, jolla pyritään erottamaan tutkittava tai analyysiä häiritsevä yhdiste pois näytteestä. Saostaminen tapahtuu lisäämällä tutkittavaan näytteeseen reagenssia, joka reagoi tutkittavan tai häiritsevän aineen kanssa muodostaen saostuman eli presipitaatin. Esimerkiksi kaliumjodidin (KI) lisääminen lyijynitraattiliuokseen (Pb(NO3)2) saa aikaan seuraavanlaisen reaktion:

2 KI(aq) + Pb(NO3)2(aq) → 2 KNO3(aq) + PbI2↓

Reaktiossa vesiliukoiset (vesiliuoksia merkitty aq) kaliumjodidi ja lyijynitraatti reagoivat keskenään, jolloin muodostuu veteen liukenevaa kaliumnitraattia ja astian pohjalle saostuu lyijyjodidia (saostumaa merkitty ↓).

Saostamisessa tärkeintä on näytteestä poishaluttavan aineen kerääminen mahdollisimman huolella, minkä vuoksi kemiallisissa analyyseissä liuosta suodatetaan useamman kerran. Yleensä saostaminen suoritetaan kuumille ja laimeille liuoksille, jotka ovat usein alkuvaiheessa happamia. Saostamisessa on kuitenkin otettava huomioon myös aineiden ionitulo, jonka arvo ei saa ylittää liukoisuustulon arvoa. Muutoin saostuvan aineen ja liuoksen välinen tasapainotila ei asetu ja saostumaa ei välttämättä muodostu.

Käyttökohteet

Saostamista käytetään, kun halutaan poistaa kovan talousveden sisältämiä metallikationeita tai estää pesuvedestä pyykkeihin kerääntyvän harmaan sävyn muodostumista.

Kemiallisissa analyyseissä saostamista käytetään apuna silloin, kun valmistetaan uusia yhdisteitä, poistetaan häiritseviä ioneja tai pyritään määrittämään tutkittavasta näytteestä ionit joko kvalitatiivisesti tai kvantitatiivisesti. Kvalitatiivisessa määrityksessä tutkittavan näytteen sisältämä ioni osoitetaan saostamis- eli sakkakokeilla.

Kvantitatiivisessa määrityksessä ioni joko saostetaan ja punnitaan kuivana tai näytettä titrataan tietyn pitoisella saostusliuoksella. Jälkimmäistä kutsutaan saostustitraukseksi. Esimerkiksi natriumkloridiliuoksen sisältämä kloridi voidaan määrittää titraamalla sitä hopeanitraattiliuoksella, jolloin näyteastian pohjalle muodostuu hopeakloridisaostuma.

Tuntemattomien aineiden määritys saostuskokeilla.

Lähteet
  • Epäorgaanisen kemian perustyöt 1B: Ionien reaktiot ja kvalitatiivinen analyysi. (2007). Epäorgaanisen kemian laboratorio, Kemian laitos, Helsingin yliopisto.
  • Klinga, Martti & Näsäkkälä, Matti. (2006). Epäorgaanisen kemian perustyöt II. Epäorgaanisen kemian osasto, Kemian laitos, Helsingin yliopisto. s. 1–4, 23–26.

Aiheesta muualla
  • Saarinen, Heikki & Lajunen, Lauri H. (2004). Analyyttisen kemian perusteet. Oulu: Oulun yliopistopaino. s. 102–107, 155–159.
  • Tro, Nivaldo J. (2008). Chemistry: A Molecular Approach. New Jersey: Pearson Education, Prentice Hall. s. 154–158.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.