Saola
Saola eli Vu Quangin antilooppi eli Vu Quang-härkä (Pseudoryx nghetinhensis) on aasialainen, äärimmäisen harvinainen nautaeläin, joka on tunnettu vasta vuodesta 1992. Se on sukunsa ainoa laji. Saoloja arvellaan olevan jäljellä alle 250 yksilöä.[1]
| Saola | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Nautaeläimet Bovinae |
| Suku: |
Pseudoryx Dung et al., 1993 |
| Laji: | nghetinhensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pseudoryx nghetinhensis |
|
 |
|
| Katso myös | |
Lajin löytyminen
Suuresta koostaan huolimatta saola löydettiin tieteelle vasta toukokuussa 1992. Vietnamissa työskennelleet WWF:n ja Vietnamin metsäministeriön tutkijat löysivät tuolloin Vu Quangin luonnonsuojelualueelta tuntemattoman nautalajin kuolleita yksilöitä. Niitä tutkittaessa kävi ilmi, että uusi laji poikkesi rakenteeltaan huomattavasti muista nautalajeista, joten se luokiteltiin omaan sukuunsa. Myöhemmin metsästä saatiin elävänä kiinni nuori naarasyksilö.[2] Sen jälkeen on päästy tarkkailemaan vain kymmentä lajin elävää yksilöä.
Alueen asukkaat ovat kertoneet metsästäneensä saoloita ruuakseen.[2] Niitä on jäänyt myös muille saaliseläimille, kuten villisioille ja piikkisioille, asetettuihin ansoihin.[3]
Samalta alueelta kuin saola löydettiin vuonna 1994 toinenkin tieteelle uusi nisäkäslaji, jättimuntjakki (Muntiacus vuquangensis).[2] Sieltä on löytynyt myös uusia kalalajeja.
Saola onnistuttiin kuvaamaan jälleen syyskuussa 2013, kun se oli nähty edellisen kerran 1998, ja WWF:n mukaan on toiveita, että laji voisi elpyä. Lajin suuruudesta ei edelleenkään ole tietoa, vaan arviot vaihtelevat muutamista kymmenistä satoihin.[4]
Koko ja ulkonäkö
Saola muistuttaa ulkonäöltään hieman Arabiassa elävää valkobeisaa, vaikkei olekaan sille läheistä sukua.[2] Saola kasvaa säkäkorkeudeltaan noin 80 cm korkeaksi, 150 cm pitkäksi ja voi painaa sata kiloa. Sen turkki on tummanruskea, päässä ja nilkoissa on selvärajaisia valkeita kuvioita.[5] Kummallakin sukupuolella on suorat, teräväkärkiset ja jopa puoli metriä pitkät sarvet.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö
Saoloita elää vain Laosin ja Vietnamin rajamailla Annamiittivuorilla eli Phou Luangin vuoriketjun rinteillä 400–1 000 metrin korkeudessa. Se viihtyy pienten vuoristopurojen varsilla, joilla kasvaa ainavihantaa kasvillisuutta.
Elintavat
Saola on yleensä yksineläjä; tosin naaraat liikkuvat yhdessä poikastensa kanssa.[6] Poikasia syntyy huhti-kesäkuussa yleensä yksi kerrallaan, noin kahdeksan kuukautta kestävän raskausajan päätteeksi.[6]
Ravinto
Saolat syövät lehtiä ikivihreistä kasveista, lähinnä pensaista ja pienistä lehtipuista, kuten viikunoista. Saolojen on huomattu pitävän erityisesti sellaisista kasveista, joissa on runsaasti valkoista mahlaa.[6]
Lähteet
- Timmins, R.J., Robichaud, W.G., Long, B., Hedges, S., Steinmetz, R., Abramov, A., Do Tuoc & Mallon, D.P.: Pseudoryx nghetinhensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
- Gamlin, Linda; de Rohan, Anuschka: Sademetsän siimeksessä, s. 115. Suomentanut Sevelius, Ilona. Helsinki: Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1998. ISBN 951-584-190-9.
- Maailma.net: Vietnam koettaa suitsia laitonta eläinkauppaa
- Vietnamissa kuvattiin harvinainen saola. Yle, uutiset
- Ultimate ungulate: Saola factsheet (englanniksi)
- WWF Suomi: Saola
Aiheesta muualla
- ARKive: kuvia ja videoita saolasta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)