Santoríni

Pääartikkeli: Thíran kunta

Santoríni muodostaa hallinnollisesti oman kuntansa, Thíran kunnan. Koko saariryhmä on ollut yhtä kuntaa vuoden 2011 aluehallintouudistuksesta lähtien. Tätä ennen saariryhmä muodostui kahdesta kunnasta, jotka olivat Thíra ja Oía. Thíran kunta kuuluu Thíran alueyksikköön, johon kuuluvat myös lähisaaret Anáfi, Folégandros, Íos ja Síkinos. Alueyksikkö kuuluu puolestaan koko Kykladien tavoin Etelä-Egean saarten alueeseen.[1]

Santorínin suurimmat asutukset ovat Emporeío (1 938 asukasta), saariryhmän pääkaupunki ja kuntakeskus Firá (1 616), Mesariá (1 593), Kamári (1 344) ja Karterádos (1 238). Ne kaikki sijaitsevat Thíran saarella.[1] Thirasían pääkylä on Manolás. (Katso myös: Luettelo Thíran kunnan kaupungeista ja kylistä.)

Akrotírin minolaisaikaisen kaupungin kaivaukset.

Santoríni oli asuttu jo kykladisen kulttuurin aikana. Se oli merkittävä keskus minolaisella kaudella. Tuolta ajalta on kaivettu esiin Akrotírin minolaisaikainen kaupunki, joka tunnetaan muun muassa lukuisista seinämaalauksistaan.[2] Saaren kulttuuri tuhoutui kuuluisassa tulivuoren räjähdyksessä noin 1650–1600 eaa.

Aiemmin Santorínin paikalla sijainneen pyöreänmuotoisen saaren keskiosa romahti mereen useita satoja tuhansia vuosia sitten, kun sen alla sijainnut magmakammio tyhjeni tulivuorenpurkauksessa. Sen jälkeen tulivuori on täyttänyt syntyneen kalderan uudelleen, ja prosessi on toistunut useita kertoja.

Pääartikkeli: Santorínin tulivuorenpurkaus

Oían kylä Thíran saarella. Kylä sijaitsee monien muiden Santorínin asutusten tavoin tulivuorenpurkauksen synnyttämän kalderan reunalla.

Tunnetuin Santorínin tulivuorenpurkauksista tapahtui 1650–1600 eaa. Purkaus romahdutti kalderan pohjoispuolen, jolloin Thirasía ja Aspronísi erkaantuivat nykyisestä pääsaaresta Thírasta. Purkauksen seurauksena syntynyt tsunami saavutti jopa 150 metrin korkeuden, ja saapuessaan Kreetalle 110 kilometrin päähän se oli aikalaisten havaintojen mukaan yhä 40 metrin korkuinen. Purkauksen arvellaan ainakin välillisesti johtaneen tuolloin Kreetalla ja myös Santorínilla vallinneen minolaisen kulttuurin tuhoon. Tuhka levisi ympäri maapalloa, ja sitä on löydetty muun muassa pohjoisnavalta.[3] Purkauksen voimakkuus vastasi 6 000 megatonnin vetypommia. Saaren asukkaat luultavasti pakenivat ennen räjähdystä: ilmeisesti tulivuori antoi merkkejä heräämisestään sitä ennen. Syntyneeseen räjähdyskuoppaan virtasi meri.

Kalderalahden keskellä sijaitsevat Palaiá Kaménin ja Néa Kaménin saaret ovat syntyneet purkauksen jälkeen, ja ne ovat uudestaan meren pohjasta kohoavan tulivuoren huippuja. Néa Kaménissa ovat Kreikan ainoat toimivat tulivuorikraatterit; purkauksia on sattunut melko usein, ja ne kasvattavat jatkuvasti saaren kokoa. Edellinen, lievä purkaus sattui vuonna 1950, ja seuraavan on arveltu tapahtuvan sadan vuoden kuluessa.

Räjähdyksen nykyinen ajoitus perustuu radiohiiliajoitukseen. On kuitenkin väitetty, että joko se tai Kreetan arkeologinen ajoitus on väärä, mikäli räjähdys todella aiheutti minolaisen kulttuurin tuhon. Kreikan kronologian muutos kuitenkin vaatisi myös faaraoiden Egyptin kronologian muuttamista.

Santorínin kaldera panoraamakuvassa.

Useat tutkijat ovat arvelleet, että Platonin kertomukset mereen vajonneesta Atlantiksesta tämän dialogeissa Timaios ja Kritias viittaisivat minolaisen kulttuurin tuhoon ja Thíran purkaukseen. Platonin mukaan egyptiläinen pappi oli kertonut Solonille Atlantiksen tuhoutuneen 9 000 vuotta aikaisemmin. Tällainen teoria edellyttää kuitenkin, että Atlantis olisi ollut paljon pienempi kuin Platonin teokset antavat ymmärtää ja että myös sen tuhosta Soloniin kulunut aika olisi ollut vain noin 900 eikä 9 000 vuotta.[4]

Toisinaan on arveltu, että myös Toisen Mooseksen kirjan kertomukset pimeydestä yhtenä Egyptin vitsauksista sekä Kaislameren ylityksestä viittaisivat Thíran purkauksen aiheuttamaan savupilveen ja tsunamiin.[5] Asiaa on käsitellyt muun muassa englantilainen kirjailija ja freelance-tutkija Graham Phillips kirjassaan Act of God vuodelta 1998[6]. Phillipsin näkemystä vastaan on esitetty voimakasta kritiikkiä, ja hänen arvioitaan on pidetty näennäistieteenä[7].

Antiikin Theran raunioita.

Antiikin aikana nykyiset Santorínin saaret Thíra ja Thirasía asutettiin uudelleen. Nykyinen Thíra tunnettiin alun perin nimellä Kalliste (suom. kaunein) ja myöhemmin nimellä Thera. Saaret olivat spartalaisten siirtokuntana. Antiikin Theran kaupunki sijaitsi vuorella Thíran kaakkoislaidalla. Suuri osa siitä on kaivettu esille. Sen löytöihin kuuluvat muun muassa agora, stoa sekä teatteri. Theran rooli ei kuitenkaan ollut antiikin historiassa erityisen suuri.[2]

Peloponnesolaissodassa Thera oli Kykladien saarista ainoa Meloksen (nykyinen Mílos) ohella, joka asettui Korintin puolelle Ateenaa vastaan. Saaren väestö ei kuitenkaan kohdannut ateenalaisten taholta samanlaista äärimmäistä kostoa kuin Meloksen väestö. Hellenistisellä ajalla saari toimi Egyptin Ptolemaiosten laivastotukikohtana.[2]

Roomalaisella ajalla Santorínin saaret toimivat karkotuspaikkana. Tunnetuin karkotettu on Pyhä Irene Thessalonikalainen, joka kuoli Thirasíassa vuonna 304. Varhaisella bysanttilaisella ajalla saari oli muiden Kykladien tavoin usein merirosvojen piinaama, ja sen väestö väheni. Bysanttilaisen ajan jälkeen saaret olivat venetsialaisten vallassa vuodesta 1207, ja niistä tuli osa Náxoksen herttuakuntaa. Tuona aikana koko saariryhmä sai nimen ”Santa Irini” eli Santoríni siellä kuolleen Pyhän Irenen mukaan.[2] Santorínin keskiaikainen pääkylä sijaitsi Skároksessa nykyisen Imerovíglin lähellä.[8][9]

Turkkilaiset valtasivat Santorínin vuonna 1537.[2] Skároksen asutus hylättiin toistuneiden maanjäristysten vuoksi 1700-luvulta alkaen, ja uudeksi keskukseksi kehittyi Firá.[8][9] Santorínin saaret vapautuivat turkkilaisten vallasta vuonna 1821, ja pian tämän jälkeen niistä tuli osa itsenäistynyttä Kreikkaa. Tämän jälkeen saaret toimivat jälleen karkotuspaikkana toiseen maailmansotaan saakka.[2]

Santorínin lentokenttä.