Santeri Ivalo

Santeri Ivalon isä oli Sodankylän ja myöhemmin Kuusamon kirkkoherra Herman Ingman (k. 1875), ylioppilaaksi Ivalo tuli Oulun lyseosta vuonna 1885.[1] Hän opiskeli historiaa ja oli kiinnostunut Pohjois-Suomen historiasta. Vuonna 1894 hän julkaisi väitöskirjan Kaarle IX:n Jäämeren-politiikasta. Hän kirjoitti myös yleistajuisia historiaesityksiä. Ivalo oli Päivälehden perustajia[2], työskennellen sen toimittajana vuosina 1890–1900 ja päätoimittajana vuosina 1900–1904. Päivälehti lakkautettiin 1904, mutta sen tilalle perustettiin 1905 Helsingin Sanomat, jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Helsingin Sanomien päätoimittajana Ivalo oli 1918–1920 ja 1932.[3] Ivalo oli myös Helsingin Sanomien julkaisijan Sanoma Oy:n johtokunnan puheenjohtaja vuodeta 1927.[4]

Ivalo oli porvarissäädyssä Iisalmen edustaja valtiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906.[5] Hän kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa Suomen Kirjailijaliiton perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja 1888–1907[2] Kansallisteatterin johtokunnan puheenjohtaja Ivalo oli vuodesta 1915, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1901–1906 ja 1913–1925 sekä Suomen sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja 1903–1904.[4]

Santeri Ivalo oli Kyösti Wilkunan tavoin aikansa tunnetuimpia historiallisten romaanien kirjoittajia. Hänen kaunokirjallisen tuotantonsa alkupuoli käsitteli kuitenkin hänen oman aikansa ilmiöitä realistisessa hengessä. Avainromaanin Aikansa lapsipuoli (1895) aiheena oli realismin murros 1800-luvun suomalaisessa hengenelämässä. Ivalon ensimmäistä historiallista romaania Juho Vesainen, jonka maisema ja tapahtumat liittyvät Ivalon historiantutkimuksiin, pidetään hänen parhaanaan. Vuonna 1909 Ivalo ryhtyi julkaisemaan romaanisarjaa, joka Sakari Topeliuksen Välskärin kertomusten tapaan pyrki kuvaamaan yhden suvun kautta Suomen vaiheita 1200-luvulta 1600-luvulle. Sarjaan kuuluvat romaanit Erämaan taistelu (1909), Viipurin pamaus (1911), Pietari Särkilahti (1913) Erämaan nuijamiehet (1922) ja Kreivin aikaan (1926). Ivalo kirjoitti myös näytelmiä, jotka eivät erityisemmin menestyneet. Ivalo sai professorin arvon täyttäessään 70 vuotta vuonna 1936. Suomen Kirjailijaliiton kunniajäseneksi hänet valittiin 1925.[4]

Santeri Ivalo oli vuodesta 1898 alkaen naimisissa koristetaiteilija Ellinor Ivalon (1875–1957[6]) kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs Asko Ivalo. Sortavalan diakonissalaitoksen perustaja ja johtaja Jenny Ivalo oli Santeri Ivalon sisar, pääministeri ja arkkipiispa Lauri Ingman hänen serkkunsa. Santeri Ivalon vävy oli diplomaatti Risto Solanko.[7]

• Hellaassa (Otava 1890)
• Tutkimuksia Pohjois-Suomen historiasta 1595–1635. Väitöskirja (Sumelius 1891)
• Iltapuhteeksi I, kokoelma pieniä kertomuksia ; Reservikasarmista : muistoja sotamiesajoiltani ; Tuokiokuvia matkan varrelta (novellikokoelma, Werner Söderström 1891)
• Reservikasarmista : muistoja sotamiesajoiltani (Werner Söderström 1892)
• Tuokiokuvia Kuusamon matkalta (Werner Söderström 1892)
• Juho Vesainen : historiallinen romaani (Werner Söderström 1894)
• Kaarle IX:n Jäämeren politiikka 1-2 (Kustantaja tuntematon 1894-1895)
• Iltapuhteeksi : kokoelma pieniä kertomuksia. 2 (novellikokoelma, Werner Söderström 1895)
• Aikansa lapsipuoli (Werner Söderström 1895)
• Fridtjof Nansen, elämäkerta ja retket (Werner Söderström 1896, nimimerkillä Kainulainen)
• Anna Fleming : historiallinen romaani (Werner Söderström 1898)
• Historiallisia kertomuksia : 1, Margareta (Werner Söderström 1898)
• Kustaa Mauri Armfelt : elämäkerta (Kansanvalistusseura 1900)
• Lahjoitusmailla : historiallinen näytelmä : neljä näytöstä kuutena kuvaelmana (näytelmä, WSOY 1900)
• Historiallisia kertomuksia : 2, Tuomas Piispa (WSOY 1901)
• Kustaa Eerikinpoika : 4:näytöksinen historiallinen näytelmä (WSOY 1903)
• Saaristosta : kuvia suomalaisten saaristolaisten elämästä (WSOY 1903)
• Onnen aalloilla (WSOY 1904)
• Suomen sota 1808 ja 1809 : satavuotiseksi muistoksi (Kansanvalistusseura 1907)
• Orivarsat : yksinäytöksinen ilveily (Yrjö Weilin 1908)
• Erämaan taistelu : historiallinen romaani (WSOY 1909)
• Viipurin pamaus : historiallinen romaani (WSOY 1911)
• Pietari Särkilahti : historiallinen romaani (WSOY 1913)
• Historiallisia kertomuksia. 4, Wienan vallan taittuessa (Kirja 1914)
• Suomalaisia sankareita : historiallisia kertomuksia. Sarja 1 (yhdessä Kyösti Wilkunan kanssa, Kirja 1915)
• Vanhan partiomiehen unelma : historiallinen tarina (Kirja 1917)
• Kuningas Suomessa: historiallinen romaani (Kirja 1919)
• Suomalaisia sankareita : historiallisia kertomuksia. Sarja 2 (yhdessä Kyösti Wilkunan kanssa, Kirja 1921)
• Erämaan nuijamiehet : historiallinen romaani (WSOY 1922)
• Kirveskansan tulo: historiallisia kertomuksia V (WSOY 1923)
• Juho Vesainen : 4-näytöksinen näytelmä (WSOY 1923)
• Menneen ajan kuvia (WSOY 1924)
• Kreivin aikaan : historiallinen romaani (WSOY 1926)
• Annikki, piispa ja kesti : keskiajan kuvia (WSOY 1927)
• Hellettä (matkakertomus, WSOY 1930)
• Alkutaival : lapsuusvuosien muistelmia (WSOY 1932)
• Uusi Siperia sekä lyhyt esitys Mantshuriasta ja Koreasta Holger Rosenbergin ym. mukaan (toim., 1904–1905)
• Taistelun jälkeen : kirjoitelmia vapautuksen päivänä (toim., Kirja 1918)
• Nuori Suomi -albumit (toim., 1904–1926)

• Valtion kirjallisuuspalkinto 1900

• Vapaasti ladattavia Santeri Ivalon e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
• Kalevi Kalemaa: / Ivalo, Santeri (1866 - 1937) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Kirjasampo.fi: Santeri Ivalo
• Annikki, piispa ja kesti (Arkistoitu – Internet Archive), 1. painos, 1927
• Ivalon novelleja Jatkokertomuksia-blogissa: Mörsky vainaja (Päivälehti 1891), Teini (Joulupukki 1901), Tunti lukusalissa (Excelcior-kalenteri 1889) ja Vielä siihen mitä rakkautta ...! (Pohjola 1899).

Edeltäjä: Eero Erkko

Helsingin Sanomien päätoimittaja 1918–1920

Seuraaja: Eero Erkko