Santeri Heiskanen

Heiskanen on Espoon Jääklubin kasvatti. Hän siirtyi juniorina sittemmin Kiekko-Espooseen,[3] jossa Heiskanen voitti A-nuorten SM-pronssia vuosina 1995 ja 1996. Hän debytoi seuran SM-liigajoukkueessa kaudella 1995–1996, jolloin Heiskanen pelasi siellä kaksi runkosarjaottelua ilman tehopisteitä. Hän pelasi kauden aikana myös yhden ottelun lainalla II-divisioonajoukkue Espoon Palloseurassa.[4]

Kaudeksi 1996–1997 Heiskanen siirtyi Helsingin IFK:hon, jossa varsinainen SM-liigan tulokaskausi toi hänelle 31 ottelussa kaksi syöttöpistettä. Kaudella 1997–1998 Heiskanen voitti HIFK:ssa Suomenmestaruuden ja kaudella 1998–1999 SM-hopeaa. Heiskanen edusti jälkimmäisellä kaudella joukkuetta myös EHL:ssä, kuten myös seuraavalla kaudella 1999–2000. Kesken kauden hän siirtyi kuitenkin Jokereihin, jossa Heiskanen voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Kaudeksi 2001–2002 hän siirtyi Ruotsiin ja Elitserien-joukkue AIK IF:ään. Heiskanen pelasi siellä 22 ottelua ilman tehopisteitä ja siirtyi kesken kauden sarjatasoa alemmas Allsvenskanin IF Björklöveniin. Heiskanen oli 83 minuutillaan SuperAllsvenskan-sarjan jäähykuningas.[4] Hän jatkoi Björklövenissä vielä seuraavankin kauden 2002–2003.[3]

Elokuussa 2003 Heiskanen siirtyi kahden viikon try-outille Pelicansiin.[5] Hän sai syyskuussa 1+1-vuotisen sopimuksen.[6] Heiskanen nimettiin kaudeksi 2003–2004 joukkueen varakapteeniksi ja kauden hän nousi edetessä aina Pelicansin ykköspuolustajaksi.[7] Heiskanen oli lopulta runkosarjassa viimeiseksi sijoittuneen joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 7+7=14.[3] Kaudella 2004–2005 hän ehti pelata vain 17 ottelua, kunnes marraskuussa Heiskasen kausi päättyi 2004 polvivammaan.[8] Loppukaudella 2005–2006 Heiskasta peluutettiin Pelicansin alempien ketjujen laitahyökkääjänä.[9]

Kesällä 2006 Heiskasen polvi leikattiin, joten hän teki vasta elokuussa 1+1-vuotisen sopimuksen Espoo Bluesin kanssa.[10] Kuntouduttuaan Heiskanen pelasi kaudella 2006–2007 41 runkosarjaottelua tehoilla 2+15=17, jotka jäivät hänen yhden kauden piste-ennätyksekseen SM-liigassa. Huhtikuussa 2007 Blues käytti Heiskasen sopimuksessa olleen option ja teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen hänen kanssaan.[11] Heiskanen pelasi kauden 2007–2008 kaikki ottelut ja teki 56 runkosarjaottelussa tehot 2+10=12. Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Huhtikuussa 2008 Heiskanen teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa,[12] mutta sopimusta jatkettiin kevääseen 2011 ulottuvaksi jo saman vuoden elokuussa ennen kauden 2008–2009 alkua.[13] Hän nousi Bluesin varakapteeniksi. Heiskasen kausi jäi kuitenkin vain 18 runkosarjan ottelun mittaiseksi, kun hänen pohjeluunsa murtui marraskuussa 2008. Heiskasen kausi ehdittiin todeta päättyneeksi,[14] mutta hän ehti kuntoutua ja palasi Bluesin kokoonpanoon pudotuspeleissä. Heiskanen edusti joukkuetta kauden aikana myös Mestarien liigassa.[3]

Kauden 2010–2011 päätteeksi Heiskanen voitti Bluesissa SM-hopeaa.[3] Hän oli viimeinen joukkueessa pelannut Kiekko-Espoo -taustainen pelaaja. Syyskuussa 2011 Heiskanen ilmoitti lopettavansa pelaajauransa ja siirtyvänsä Jokereiden B-nuorten SM-sarjajoukkueen valmennusryhmään.[15]

Heiskanen pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 1997.