Santa Ana (1784)

Pääartikkeli: Santa Ana -luokka

Aluksen oli suunnitellut José Joaquin y Fernández de Landa. Se tilattiin 9. marraskuuta 1782 Reales Artilleros de Esteirolta Ferrolista, missä köli laskettiin kesäkuussa 1783 laivanrakentaja Miguel de la Puenten johdolla. Alus laskettiin vesille 29. syyskuuta 1784.[1].[2]

Ensimmäisen kerran palvelukseen varustettaessa aluksen aseistuksena oli alemmalla tykkikannella kolmekymmentä 32 naulan tykkiä, keskikannella 32 kappaletta 24 naulan tykkiä ja ylemmällä tykkikannella jälleen kolmekymmentä 12 naulan tykkiä. Näiden lisäksi aluksen puoli- ja keulakannella oli kahdeksantoista kahdeksan naulan tykkiä. Näin aseistettuna aluksen täyslaidallisen paino oli 1 176 naulaa. Ennen Trafalgarin taistelua aluksen puolikannelle oli asennettu kaksikymmentä 8 naulan tykkiä ja kaksi 32 naulan karronadia ja keulakannelle kuusi 24 naulan karronadia, mikä kasvatti täyslaidallisen 1 508 naulaan.[3]

Alus otettiin 30. marraskuuta 1784 palvelukseen ensimmäisenä päällikkönään Santiago Muñoz de Velasco. Varustamisen jälkeen alus lähti 15. joulukuuta Cádiziin mukanaan laivaston tarkastaja Félix de Tejada. Alus lähti 28. helmikuuta 1785 Cádizista aloittaen koeajot, joiden tarkoituksena oli osoittaa aluksen merikelpoisuus. Kokeiden tulokset olivat niin erinomaisia, että 12. joulukuuta 1786 annettiin kuninkaallinen määräys, jonka mukaan kaikki uudet kolmikantiset valmistetaan samojen Landan esittelemien periaatteiden mukaan.[3]

Aluksen päällikkönä oli vuodet 1787-1789 Juliàn Sánchez Bort, jonka jälkeen päällikkyyden vastaanotti Francisco Javier Winhuysen. Koko tämän ajanjakson alus oli Cádizissa. Kesäkuussa 1791 alus siirrettiin telakalle huoltoon, jonka aikana pohja kuparoitiin ja taistelusillat rakennettiin uudelleen. Tarkastuksen aikana todettiin osassa aluksen rakenteita lahoa, mikä vaihdettiin terveeseen puuhun. Alus poistettiin 1792 palveluksesta ja ankkuroitiin Cádiziin.[4]

Alus palautettiin palvelukseen 18. helmikuuta 1796 päällikkönään Andrés de Valderrama, mutta se huollettiin vasta heinäkuussa. Vuoden lopulla Espanja ajautui sotaan Englantia ja Ranskaa vastaan. Tammikuussa 1797 alus sai määräyksen liittyä Gravinan komentamaan laivasto-osastoon. Valderrama siirretään 9. maaliskuuta pois alukselta ja kolme päivää myöhemmin aluksen päällikkyyden vastaanotti Don Balthasar Hidalgo de Cisneros. Espanjan kärsittyä tappion Britannian kuninkaalliselle laivastolle 14. helmikuuta Cabo de São Vicenten taistelussa joutui Cádiz jatkuvaan piiritykseen. Aluksen miehistö teki laivaveneillä 3. ja 5. heinäkuuta onnistuneet iskut piirittäneen Sir John Jervisin partioaluksia vastaan. Partioalusten johtajana oli Horatio Nelson.[4]

Alus lähti 6. helmikuuta 1798 merelle kontra-amiraali Mazarredon laivastossa, johon kuului 22 linjalaivaa, viisi fregattia ja kaksi brikantiinia. Laivaston tehtävänä oli karkottaa piirittävät alukset sataman suulta. Karkotettuaan piirittäjät Cabo de São Vicenten eteläpuolelle espanjalaiset palasivat Cádiziin 13. helmikuuta. Neljä päivää myöhemmin Jervisin alukset palasivat sataman edustalle.[4]

Piirityksen hellittäessä Santa Anan miehistö valmistautui lähtemään merelle. Kenraaliluutnantti Pérez de Grandallana nosti lippunsa aluksella. Alus lähti 12. toukokuuta Välimerelle 43 muun aluksen kanssa. Laivaston tehtävänä oli Minorcan takaisin valtaus, mutta laivasto joutui Veranlahdella myrskyyn joutuen hakemaan suojaa Cartagenasta. Satamassa laivaston vauriot korjattiin. Korjausten aikana Bruixin komentama Ranskan laivasto saapui Cartagenaan ja amiraalit tekivät sopimuksen, jonka mukaan espanjalaiset siirtyisivät Brestiin tukemaan maihinnousua Britteinsaarille. Santa Ana lähti 29. kesäkuuta Cartagenasta laivaston mukana Cadiziin, jonne saavuttiin 11. heinäkuuta. Matka jatkui muonavarojen täydentämisen jälkeen seuraavana päivänä Brestiin. Satamasta lähdettyään Santa Ana ajoi matalikolle Rotan edustalla. Alus saatiin irti, mutta se joutui palaamaan Mexicanon saattamana Cádiziin korjattavaksi. Telakalla vaurioiden korjaamisen lisäksi aluksen pohja kuparoitiin uudelleen. Cisneros poistui telakoitaessa alukselta.[4]

Pedro Ristory vastaanotti aluksen päällikkyyden 10. tammikuuta 1800 ja Diego Gonzalez kesäkuussa 1801. Espanjan irtauduttua sodasta ja rauhan palauduttua vuonna 1801 Guiral aloitti aluksen huollon. Alus siirrettiin Carracassa telakalle, missä alus oli seuraavat neljä vuotta modernisoitavana. Alus oli vuonna 1805 jälleen valmis lähtemään merelle päällikkönään José de Gardoqui 16. helmikuuta alkaen. Samalla alus määrättiin kenraaliluutnantti Ignacio María de Álavan lippulaivaksi. Álava nosti lippunsa aluksella kuitenkin vasta 6. toukokuuta.[4]

• Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
• Saint, Hubert, C. de: Ships of the line of the Spanish Navy (1714-1825) Part 3. Warship, 1986, X. vsk, s. 208-211. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-449-0. (englanniksi)