Sankarialokas

Fennada-filmin kolmen edellisen sotilasfarssin nimessä on käytetty sotilasslangin alokasta tarkoittavaa sanaa "monni". Tässä on kuitenkin päädytty yleiskieliseen sanaan. Tapio Ilomäki on käyttänyt musiikissa hyväkseen muun muassa vanhoja tuttuja sotilasfarsseja. Hän kuoli neljä päivää ennen elokuvan ensi-iltaa. Sakari Jurkan nimi on alkuteksteissä, mutta roolia ei ole lopullisessa versiossa.[1] Yliluutnantti von Klingsporia salanimellä Esko Saros esittävä harrastajanäyttelijä Esko Sorsa on laulaja Riki Sorsan isä. Hän näyttelee myös roolit arabipetturina ja matruusina. Leo Jokela esittää tässä ensimmäisessä merkittävässä roolissaan romania. Välkkyä yksilöllisyyden opiskelijaa Antti Ojalaa näyttelee elokuvassa Kai Lappalainen.

Lasse Pöystin esittämä nuori kirjailija astuu varusmiespalvelukseen. Hänen vilkas mielikuvituksensa tuottaa armeijan harmauden vastapainoksi mahtipontisia sankariunelmia, vuoroin hän on olevinaan sukellusveneen urhoollinen matruusi Tim MacDonald tai sitten muukalaislegioonalainen Tom Smith.

Elokuva on tyypillinen 1950-luvun liukuhihnakomedia, jollaisia tuotettiin kansan viihteennälkään mahdollisimman halvalla ja nopeasti. Aikalaiskriitikoiden arviot elokuvasta olivat laimeita, olihan vastaavia elokuvia tuotettu jo lähes kyllästymispisteeseen asti, mutta muutamassa arviossa todettiin kasarmielämää parodioidun loistavasti[2]. Tarkasta pidettiin kiinnostavana ohjaajana, joka "ei suostu tekemään mitään kaavamaista ja paikallaanpolkevaa", kuten Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat) totesi. Silti moni kriitikko ajatteli Valma Kivitien (Elokuva-aitta) tavoin: "Elokuva on kalpea ja ote veltonlainen kaikesta työstä ja yrityksestä huolimatta."[3]

Myöhemmin elokuva on saanut varsin ristiriitaisia arvioita. Eräässä kritiikissä sanotaan sen olevan "sotilasfarsseista pöhköimpiä" ja katsomisen arvoinen ainoastaan karismaattisten tähtinäyttelijöiden Lasse Pöystin ja Leo Jokelan ansiosta – ilman heitä sekoilu kuuluisi kriitikon mielestä historian roskakoriin[4]. Myös huomautetaan, että Leo Jokelan rooli mustalaisena on lempeästi mutta silti kyseenalaisesti karrikoitu[5]. Arto Pajukallio toteaa arviossaan, että elokuva on lajityypin pakottominta antia, ja pohtii, voisiko sitä kutsua sotilasfarsseista parhaaksi[6].

• Yle Areena: Sankarialokas