Sangue bleu
Sangue bleu (”Sininen veri”) on vuonna 1914 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Nino Oxilian ohjaaman melodraaman pääosaa esittää elokuvadiiva Francesca Bertini.
| Sangue bleu | |
|---|---|
 DVD-julkaisun kansi. |
|
| Ohjaaja | Nino Oxilia |
| Käsikirjoittaja | Guglielmo Zorzi |
| Kuvaaja | Giorgino Ricci |
| Pääosat | Francesca Bertini, André Habay, Angelo Gallina |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Celio Film |
| Ensi-ilta | syyskuu 1914 |
| Kesto | 1308 m. (64 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Juoni
Montvallonin ruhtinatar Elena epäilee, että hänen miehellään on suhde kreivitär Simone de la Croix’han. Ruhtinas ottaa mustasukkaisesta vaimostaan eron ja jättää tyttärensä Dianan hänen hoidettavakseen. Elena tutustuu näyttelijä Jacques Wilsoniin ja kreivitär de la Croix lavastaa heidät rakastavaisiksi. Ruhtinas riistää Dianan Elenalta, joka ajautuu aiemmin torjumansa Wilsoniin syliin. Näyttelijä tuhlaa Elenan omaisuuden ja pakottaa hänet ryhtymään kabareetanssijaksi. Elena kapinoi ja yrittää riistää henkensä näyttämöllä ”kuoleman tangon” aikana. Ruhtinas katuu ja vie Elenan takaisin heidän tyttärensä luokse.[1]
Näyttelijät
| Francesca Bertini | … | ruhtinatar Elena di Montvallon |
| André Habay | … | Wilson |
| Angelo Gallina | … | ruhtinas Egon di Montvallon |
| Fulvia Perini | … | kreivitär Simone de la Croix |
| Anna Cipriani | … | Diana |
| Elvira Radaelli | … | |
| Amedeo Ciaffi | … | [1][2] |
Tuotanto, teema ja vastaanotto
Roomalaisen Celio Filmin tuottama elokuva oli suunniteltu vahvistamaan Francesca Bertinin tähtikulttia[1]. Celio tuotti vuosina 1912–1914 25 elokuvaa, joissa näyttelijä esitti pääosia. Baldassarre Negronin jätettyä yhtiön Bertiniä ohjasi Nino Oxilia.[2] Näyttelijää pidettiin yhtiön ”kruununjalokivenä” kunnes hän pian siirtyi Caesar Filmille[3].
Sangue bleu on juonipainotteinen melodraama, jossa on myös yhteiskuntakriittisiä aineksia. Sen teemana on oikeudeton ja alistettu nainen, jonka epätoivoon ainoa ratkaisu on itsemurha. Hienovaraisesti kerrottu juoni päättyy diivaelokuville poikkeuksellisesti onnelliseen loppuun. Elokuvan ansioita ovat Bertinin karismaattinen näyttelijänsuoritus, Nino Oxilian taitava ohjaus ja kuvaaja Giorgino Riccin kauniit kuvakulmat.[3][4][5][6] Ruhtinattaren esittämä hyväntekeväisyysnäytelmä on mukaelma Puccinin Madama Butterflysta[7] ja aikoinaan paheksuntaa herättänyt tangokohtaus on lainattu Asta Nielsenin elokuvasta Kuilu (1910)[8].
Elokuva oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys. Aikalaiskriitikot kiittivät sen näyttelijäsuorituksia, näyttämöllepanoa ja kuvausta, mutta kiinnittivät huomiota käsikirjoituksen heikkouksiin. Bertinille Sangue bleu oli jälleen yksi askel hänen diivamaineensa lujittamisessa.[1]
Restaurointi ja DVD
Jean Desmetin kokoelmassa säilynyt Sangue bleu on restauroitu Alankomaiden elokuvamuseossa. Bolognan elokuva-arkiston DVD:nä julkaisema värjätty ja sävytetty nitraattikopio on varustettu Daniele Furlatin musiikilla. Se sisältää hollannin lisäksi myös italian- ja englanninkielisen tekstityksen.[3][9][10]
Lähteet
- Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1914, seconda parte (1993), s. 205–209.
- Il Cinema Ritrovato 1914 cinetecadibologna.it. Viitattu 28.6.2016.
- Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 28.6.2016.
- E Muto Fu emutofu.com. Viitattu 28.6.2016.
- Avoir-alire.com avoir-alire.com. Viitattu 28.6.2016.
- ithankyou ithankyouarthur.blogspot.fi. Viitattu 28.6.2016.
- Dalle Vacche, Angela: Diva: Defiance and Passion in Early Italian Cinema, s. 228–230. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 978-0-292-71661-2.
- Cinefilia Ritrovata: Francesca Bertini e Nino Oxilia, un secolo fa cinefiliaritrovata.it. Viitattu 28.6.2016. [vanhentunut linkki]
- Cinestore cinestore.cinetecadibologna.it. Viitattu 28.6.2016.
- Cinefilia Ritrovata: Sangue Bleu di Nino Oxilia cinefiliaritrovata.it. Viitattu 28.6.2016. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
- Sangue bleu Internet Movie Databasessa. (englanniksi)