Sandinistit

Sandinistit (esp. sandinistas) eli Frente Sandinista de Liberación Nacional – FSLN, Kansallisen vapautuksen sandinistirintama on vuonna 1961 perustettu nicaragualainen vasemmistolainen ja marxilainen puolue. Puolue on toinen maan kahdesta suuresta puolueesta ja sillä on noin 40 prosentin kannatus. Sen johtaja Daniel Ortega on ollut maan johdossa 1979–1990 ja jälleen vuodesta 2006. Sandinistien perustajiin kuuluivat Carlos Fonseca Amador, Tomás Borge Martínez ja Silvio Mayorga.

FSLN:n lippu

YK:n mukaan sandinistihallinto on tappanut, kiduttanut ja vanginnut mielivaltaisesti vastustajiaan, ja keväällä 2018 alkoivat laajat mellakat sitä vastaan, mihin hallitus vastasi kovin ottein ja satoja kuoli.[1]

Sandinistit haastoivat asevoimin Nicaraguaa 1936–1979 hallinneen Somozan suvun diktatuurin ja hallitsivat maata 1979–1990.

Nimensä se sai Augusto César Sandinon (1895–1934) mukaan,[2] joka taisteli Yhdysvaltain miehitystä vastaan 1927–1933 ja jonka murhasi kenraali Anastasio Somoza García kaksi vuotta ennen tämän vallankaappausta.

Vuoden 1979 vallankumous

Sandinistit muodostivat yhdessä muiden vallankumoukseen liittyneiden järjestöjen kanssa väliaikaisen juntan diktatuurin kaaduttua 1979. Väliaikainen juntta ajautui kuitenkin pian vaikeuksiin, ja konservatiivisempien ainesten siirtyessä oppositioon FSLN jäi Daniel Ortegan johdolla valtaan.

Sandinistien poliittinen skaala oli laaja ulottuen vallankumouksellisista marxilaisista vapautuksen teologiaa kannattaviin kristittyihin. Tämä näkyi myös sandinistijohtoisessa väliaikaishallituksessa, joka hallitsi Nicaraguaa vuoden 1984 vaaleihin asti: mm. Nicaraguan ulkoministerinä toimi katolinen pappi Miguel D'Escoto.

Yhdysvaltojen tukemat sissit, contrat, käynnistivät hyökkäyksen sandinistihallitusta vastaan 1980–1981. Contrien tuki Nicaraguan ydinalueilla oli olematonta, ja siksi he keskittyivätkin siviiliväestöön kohdistettuun terroriin. Sandinistit puolestaan rajoittivat sodan takia kansalaisvapauksia ja -oikeuksia, mm. ajoittain sensuroimalla oppositiolehtiä. Lisäksi he syyllistyivät joskus vastatoimissaan ihmisoikeusrikkomuksiin.

Tästä huolimatta Nicaraguassa järjestettiin ensimmäiset kansainvälisesti vapaiksi ja rehellisiksi tunnustetut monipuoluevaalit vuonna 1984, joissa sandinistit saivat noin 63 % kannatuksen. Eräiden oikeistolaisten ja äärioikeistolaisten oppositiopuolueiden klikki tosin boikotoi vaaleja.

Sandinisteja vastaan taistelleet vastavallankumoukselliset contra-sissit aiheuttivat Yhdysvaltain Ronald Reaganin hallitukselle poliittisen skandaalin, kun Washingtonin salaiset sotilastukitoimet tulivat päivänvaloon ns. Iran-Contra-skandaalissa. CIA:n tuella toteutettu Nicaraguan satamien miinoittaminen syksyllä 1983 puolestaan sai Nicaraguan haastamaan Yhdysvallat kansainväliseen tuomioistuimeen. Oikeusjutun seurauksena Yhdysvallat sanoutui irti tuomioistuimen päätäntävallasta.

Sisällissota contrien ja sandinistihallituksen välillä päättyi aselepoon 1988 Reaganin hallituksen jouduttua lopettamaan contrille antamansa tuen.

Oikeistovalta 1990–2007 ja sandinistien paluu

Yllättäen Violeta Chamorro voitti vaalit helmikuussa 1990, koska kansa oli kyllästynyt talouskurimukseen. Ennen kuin Chamorron kausi alkoi huhtikuussa, sandinistit ryöstivät kaikkea huviloista autoihin ja huonekaluihin. Jopa tehtaiden koneita ryöstettiin mustille markkinoille. Vuonna 2006 Ortega viimein voitti vaalit 38 prosentilla äänistä liittoutumalla edellisen presidentin Arnoldo Alémanin liberaalipuolueen kanssa. Ortega järjesti vastineeksi Alémanille armahduksen kavallus- ja korruptiotuomiosta. Oikeuslaitos myös oikeuttivat hänet perustuslain vastaiseen jatkokauteen. Ajamallaan aborttikiellolla presidenttiehdokas Ortega sai katolisen kirkon tuen vuoden 2006 vaaleihin.[3]

Marraskuussa 2008 Ortegan sandinistipuolue väärensi kunnallisvaalituloksia. Helsingin Sanomien mukaan Ortega osti valtion varoilla tuotantolaitoksia perheelleen ja pakotti ministerit tekemään hankintoja niiltä korkeaan hintaan. Ihmisoikeusloukkaukset olivat lisääntyneet ja täydellinen aborttikielto saattoi naisia hengenvaaraan. Nicaragualaisia pakeni taloudellista kurjuutta naapurimaihin.[4]

Vuoden 2011 vaaleissa Ortega turvautui taas vaalivilppiin, vaikka saattoi yhä ostaa ääniä Hugo Chávezin öljyrahoilla, jotka kohdistettiin "oikein" äänestäneille alueille. Sandinistit myös rajoittivat vapaata mediaa.[3]

Kun hallitus päätti huhtikuussa 2018 alentaa eläkkeitä ja korottaa eläkemaksuja, mielenosoitukset ja mellakat levisivät koko maahan[5]. Vaikka hallitus peruikin eläkkeiden alentamisen, veriset protestit jatkuivat.[6] Nyt syynä oli poliisiväkivalta ja Ortegan diktatuuri.[7] Hallitus käyttää kovia otteita, jopa väkijoukkoon ampumista, ja heinäkuuhun mennessä jo 280 ihmistä oli kuollut hallituksen ja mielenosoittajien yhteenotoissa.[1]

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.