San Miniato
San Miniato on kaupunki Keski-Italiassa Toscanan alueella noin 40 kilometriä Firenzestä länteen.[2] Kaupunki kuuluu talousvyöhykkeeseen, joka on erikoistunut nahkateollisuuteen. San Miniato on kuulu myös valkotryffeleistään.
| San Miniato (Comune di San Miniato) |
|
|---|---|
 |
|
  San Miniato |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Italia |
| Alue | Toscana |
| Maakunta | Pisa |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 102,5 km² |
| Korkeus | 190 m |
| Väkiluku (2019) | 27 959[1] |
| – Väestötiheys | 272,8 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
| – Kesäaika | UTC+2 |
| Postinumero | 56028 |
| Suuntanumero(t) | 0571 |
| Motto: | Sic nos in sceptra reponis |
Maantiede
San Miniato sijaitsee Arno-joen laaksossa. Kaupungin keskiaikainen keskusta on rakennettu kolmelle kukkulalle, jotka sijaitsivat aikoinaan tärkeiden vesi- ja maaliikenteen väylien risteyksessä. Maanjäristysriskiä arvioivassa luokituksessa San Miniato on sijoitettu luokkaan 3s, eli matalan riskin vyöhykkeeseen.
San Miniato on jaettu osa-alueisiin (frazione), joista suurimmat ovat Ponte a Egola ja San Miniato Basso. Ponte a Egola on teollisuuden keskus, joka sijaitsee San Miniaton historiallisen keskustan länsipuolella. San Miniato Basso on kaupallinen keskus San Miniaton historiallisen keskustan pohjoispuolella.
Historia
San Miniaton alueelta on löydetty runsaasti todisteita etruskien asutuksesta. Kahtena ajanlaskun alkua edeltävänä vuosisatana roomalaiset ottivat alueen haltuunsa. Rooman valtakunnan luhistumisen jälkeen alueen valloittivat langobardit, jotka rakensivat linnoituksen, joka syrjäytti läheisen San Genesion. Via Francigenan ja Firenzestä Pisaan johtaneen roomalaistien risteyksessä sijainnut alue oli strategisesti merkittävä.[3]
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik I Barbarossa rakennutti San Miniatoon omat linnoituksensa 1100-luvulla. Kaupungin taloudellinen ja sotilaallinen merkitys lisääntyi ja oli huipussaan keisari Fredrik II:n aikaan 1200-luvulla. Vuonna 1248 San Miniaton asukkaat tuhosivat kilpailevan San Genesion linnoituksen täysin. 1300-luvulla Firenze valloitti San Miniaton. Kaupunki menetti aiemmat privilegionsa ja sen asukkaiden täytyi maksaa veroja Firenzeen. San Miniaton rappeutui hitaasti mutta vääjäämättömästi. Rikkaat firenzeläissuvut hankkivat jalansijaa alueella, ja ne halusivat laittaa haltuunsa saadut maat ja mannut tuottamaan rahaa. Alueen maataloutta kehitettiin ja tuotteet myytiin Firenzeen. Kun Firenze alkoi käydä kauppaa silkillä, San Miniatoon istutettiin taajaan mulperipuita.[3]
1600-luvulla San Miniato sai nostetta kirkon suunnalta ja kaupunkiin kohosi näyttäviä rakennuksia. Suotuisa kehitys jatkui 1700-luvulla, kunnes vuosisadan lopulla Ranskan vallankumouksen aallot saavuttivat San Miniaton. Keskiaikaista kulttuuriperintöä hävitettiin ja piazzoja ja katuja nimettiin uudelleen. 1800-luku oli jälleen vähittäisen rappeutumisen aikakautta. Sijainti kukkulalla liian kaukana valtaväylistä oli ongelmallinen.[3]
Toisen maailmansodan aikana 22. heinäkuuta 1944 San Miniatoa pommitettiin ja 55 ihmistä kuoli, useat heistä lapsia.[3] Teko tunnetaan nimellä "Strage del Duomo di San Miniato" eli San Miniaton tuomiokirkon verilöyly.
1950-luvulla San Miniato toipui hitaasti, mutta seuraavalla vuosikymmennellä kehitys oli ripeää nopean talouskasvun seurauksena. Syntyi pienteollisuutta ja liikenneyhteydet paranivat.
Arkkitehtuuri
San Miniaton pääkirkko on Cattedrale di Santa Maria Assunta e di San Genesio, jonka historia alkaa 1100-luvulta. Kaikkiaan kirkkoja ja kappeleita on kymmenittäin. Maallista arkkitehtuuria edustavat muun muassa Palazzo Buonaparte ja Palazzo Comunale.
Talous ja liikenne
San Miniato kuuluu noin sadan tuhannen asukkaan talousvyöhykkeeseen Distretto conciario di Santa Croce sull'Arno, jossa on runsaasti nahkateollisuuden yrityksiä. Maatalouden ja turismin merkitys on niin ikään huomattava. Alueen talouselämää palvelee maantieliikenteen väylä Strada di grande comunicazione Firenze–Pisa–Livorno. San Miniaton rautatieasema - Stazione di San Miniato-Fucecchio - sijaitsee rataosuudella Firenze–Pisa–Livorno. Rautatie tunnetaan nimellä Ferrovia Leopolda.
Lähteet
- Popolazione residente al 1° Gennaio 2019 per età, sesso e stato civile : Comune: San Miniato Istituto Nazionale di Statistica. Arkistoitu 26.3.2020. Viitattu 2.9.2019. (italiaksi)
- Distanza km tra Firenze e San Miniato Calcolopercorso.it. Viitattu 2.9.2019. (italiaksi)
- Cenni storici sulla citta' Comune di San Miniato. Arkistoitu 16.12.2019. Viitattu 2.9.2019. (italiaksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta San Miniato Wikimedia Commonsissa
Bientina | Buti | Calci | Calcinaia | Capannoli | Casale Marittimo | Casciana Terme Lari | Cascina | Castelfranco di Sotto | Castellina Marittima | Castelnuovo di Val di Cecina | Chianni | Crespina Lorenzana | Fauglia | Guardistallo | Lajatico | Montecatini Val di Cecina | Montescudaio | Monteverdi Marittimo | Montopoli in Val d’Arno | Orciano Pisano | Palaia | Peccioli | Pisa | Pomarance | Ponsacco | Pontedera | Riparbella | San Giuliano Terme | San Miniato | Santa Croce sull’Arno | Santa Luce | Santa Maria a Monte | Terricciola | Vecchiano | Vicopisano | Volterra