Samuel Rayner

Samuel Rayner (1806–1879) oli englantilainen taidemaalari. Hänet tunnetaan etenkin akvarelleistaan, jotka esittävät usein kirkkojen, luostarien ja kartanoiden sisätiloja.[1]

Samuel Rayner 1865

Rayner syntyi Colnbrookissa Buckinghamshiressä, nykyisen Berkshiren alueella. Hän oli viisilapsisen baptistiperheen keskimmäinen lapsi. Perhe muutti Lontooseen, missä vanhemmat pitivät rautakauppaa. Isä kuoli vain 36-vuotiaana vuonna 1817. Isänisä, Thomas Rayner, piti nuoresta Samuelista huolta ja hankki ilmeisesti hänelle myös jonkinlaista taideopetusta. Hän oli vasta viisitoistavuotias, kun sai Malmesburyn luostaria esittävän akvarellin esille Royal Academyn näyttelyyn. Pian sen jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria ja pääsi John Brittonin harjoittelijaksi. Hän teki luonnostelumatkoja muiden taiteilijoiden kanssa sekä piirsi ja maalasi taloja ja maisemia. Britton oli laatimassa kirjaa Cathedral Antiquities of England, johon tuli monia George ja Richard Cattermolen piirroksia, sekä myös viisi Raynerin piirrosta. Myöhemmin on havaittu Raynerin saaneen vaikutteita etenkin George Cattermolen tyylistä. Cathedral Antiquities ilmestyi kauniisti painettuna 14-osaisena sarjana lähes kahdenkymmenen vuoden aikana, mutta siitä ei tullut taloudellista menestysteosta.[2]

Käydessään Lontoon gallerioissa hän tutustui Ann Manseriin, joka oli neljä vuotta vanhempi kuin Samuel Rayner ja toimi jo taiteilijana. Ann Mansner oli menestyvän kirjankustantajan William Mansnerin tytär. Vaikka isä vastustikin liittoa, pariskunta meni naimisiin vuonna 1823 ja asettui asumaan Lontooseen lähelle Samuel Raynerin pyörittämää rautakauppaa. Heidän ensimmäinen lapsensa kuoli aivan pienenä, mutta toiseksi syntyneestä Nancystä tuli perheen kolmas taiteilija.[2] Kaikkiaan Raynerit saivat kuusi lasta, joista myös tuli taiteilijoita. Kuuluisin lapsista on Louise Rayner.[3] Ensimmäisenä menestyi vanhin tytär Ann eli Nancy, mutta hän menehtyi jo 28-vuotiaana. Muut lapset ovlivat nimiltään Margaret, Rose, Frances ja Richard. Perheen vanhemmat maalasivat myös yhdessä ja saivat Royal Academyyn työn jonka ovat signeeranneet "S. & A. Rayner". Näyttelyluetteloon putkahti kuitenkin vaimon nimestä Raynerille toisen etunimen alkukirjain: "S.A.Rayner".[2]

Vuonna 1827 Rayner sai osan isoisänsä perinnöstä ja samaan aikaan suuren tilauksen Devonshiren herttualta. Perhe muutti Derbyshireen Matlock Bathiin, missä Rayner työsti herttuan tilaustöiden lisäksi piirustuksia alueen maisemista. Ne kaiverrettiin litografioiksi ja painettiin kirjaksi Rayners Sketches of Derbyshire Scenery Part 1 vuonna 1830.[2]

Perhe muutti Lontooseen vuonna 1833, mutta palasi takaisin Derbyshireen jo 1836. Ann Reyner alkoi tehdä kaiverruksia käyttäen Ashfordin mustaa marmoria, jota louhittiin lähistöltä, ja Samuel käytti paikallista ja ulkomailta tuotua marmoria litografioihin. Hän perusti Derbyyn pienen kustantamon ja litografiapainon Robert Moseleyn kanssa.[2]

Perhe seurusteli monien taiteilijoiden kanssa, jotka toisinaan opettivat taiteilijatyttäriä, jotka eivät käyneet varsinaisia taidekouluja. Vanhin tytär Nancy pääsi vuonna 1850 akvarelliseuran jäseneksi. Isä Samuel oli ollut jäsen jo vuodesta 1845, mutta hänet erotettiin väärennysskandaalin vuoksi.[2] Skandaali liittyi Raynerin käyttämään appensa sekkiin, jota appi syytti väärennetyksi. Reyneriä ei voitu toditaa syylliseksi, mutta koska hänen maineensa oli kärsinyt, seura päätti erottaa hänet.[4] Skandaali haittasi perheen taloutta usean vuoden ajan, mutta koska teokset esimerkiksi Royal Academyn näyttelyihin valittiin anonyymeinä, tyttärien taiteilijanura ei kärsinyt kovin pahasti.[5]

Derbys First Exhibition, 1839, Derbyn kaupunginmuseo.

Raynerin teos Derbys First Exhibition esittää vuonna 1839 Derbyn teatterissa pidettyä näyttelyä, jonka esineistöstä alkoivat kasvaa Derbyn kaupunginmuseon kokoelmat. Maalauksen esittämän näyttelyhuoneen takaseinällä, sen vasemmassa reunassa, voi erottaa Joseph Wrightin työn Romeon ja Julian hautakohtaus.