Samuel Gustaf Bergh

Samuel Bergh syntyi Oulussa varakkaaseen perheeseen. Isä Samuel Wilhelm Bergh oli kauppias ja laivanvarustaja. Äiti Anna Margareta Bergh, o. s. Mennander, oli miestään paljon nuorempi ja tämän kolmas vaimo. Molemmat vanhemmat kuolivat, kun Samuel Bergh oli vielä lapsi. Runsaan perinnön ansiosta hän saattoi kuitenkin käydä koulua itseään paljon vanhemman veljen holhouksessa.

Bergh kävi Oulun triviaalikoulua samaan aikaan kuin J. V. Snellman ja menestyi opinnoissaan hyvin. Vuonna 1822 Oulun palo päätti Berghin opiskelun Oulussa, mutta hän siirtyi Turun akatemiaan lukemaan klassisia kieliä. Viisi vuotta myöhemmin Turkukin paloi ja Bergh siirtyi yliopiston mukana Helsinkiin.

Helsingissä Bergh joutui silmäsairauden vuoksi vaihtamaan pääainetta ja suoritti hyvillä arvosanoilla lakitieteen tutkinnon 1830. Hän ehti myös harrastaa runoilua ja sepitti Oulun Wiikko-Sanomissa ilmestyneet runot ”Kiilto mato” ja ”Kulta perhoset”. Bergh sai heti valmistuttuaan Vaasan hovioikeuden auskultantin viran, jossa hän ehti työskennellä vain kaksi vuotta, kunnes joutui eroamaan virasta näön heikkenemisen vuoksi.

Vuonna 1832 Bergh lähti Tukholmaan saadakseen hoitoa silmäsairauteensa. Sairaus ei parantunut, mutta Bergh tutustui Tukholmassa Carl Axel Gottlundiin, joka valmisteli Otava-kirjansa toista osaa. Bergh lähetti kirjaan runonsa ”Ystävälleni”, ”Sirkka”, ”Runo”, ”Soijin” ja ”Oma maa”, jotka olivat lähes ainoita Gottlundin ulkopuolisilta avustajilta saamia lisiä kirjaan. Hän tosin ilmoitti, että runot olisivat hänen Kallio-nimisen ystävänsä laatimia. Runot ilmestyivät Otavassa 1832, mutta Gottlund oli muokannut niitä omavaltaisesti, minkä vuoksi lehdessä käydyn kiistelyn ohella miesten välit menivät poikki. Myöhemmin Bergh julkaisi osan runoistaan alkuperäisinä versioina, mutta ilmeisesti häneltä ei enää ilmestynyt muuta murteiden taisteluun ja runomittoihin kantaa ottavaa kirjoitusta lukuun ottamatta.

Berghin runot edustivat ajalleen tyypillistä romanttista suuntausta luonnonkuvauksissaan ja isänmaallisissa sävyissään. Osa on muunkielisten runojen mukaelmia: ”Ystävälleni”-runon pohjana on J. J. Nervanderin ”Jag minnes dig”, joka puolestaan on lainaa Goethelta; Goethen mukaelma taas on Berghin ”Soijdin”. ”Sirkka” puolestaan hyödyntää Aisopoksen sadun teemaa. Muita tärkeitä vaikutteiden antajia ovat Ovidius, Horatius ja Esaias Tegnér. Vaikka Berghin runoissa käytetään antiikin ja germaanisia mittoja, poljennon ominaisuuksia on lainattu suomalaisesta kansanrunoudesta.

Silmäsairaus sokeutti Berghin lopullisesti, ja perintörahat hupenivat turhiin parannusmatkoihin. Sokeuduttuaan Bergh hankki elantonsa kotiopettajana Oulussa, Muhoksella, Urjalassa ja Halikossa, jossa hän kuoli 1852 elettyään 20 vuotta sokeutuneena. Berghin runoutta arvostettiin jo 1800-luvulla, ja erityisesti 1900-luvun alussa hän nousi merkittäväksi lyyrikoksi, osaksi runojensa isänmaallisen sävyn ansiosta.

• Kiilto mato
• Kulta perhoset
• Oma maa
• Runo
• Sirkka
• Soijin
• Ystävälleni

Bergh esiintyy henkilöhahmona useissa sarjakuvataiteilija Ville Rannan Oulu-aiheisissa historiallisissa sarjakuvissa. Rannan sarjakuvissa esiintyvä Berghin hahmo muistuttaa ulkonäöltään Oulussa ilmestyvän Kaltio-lehden päätoimittajaa Paavo J. Heinosta[1].

• Godenhjelm, B. F. 1900: Oppikirja suomalaisen kirjallisuuden historiassa. Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag, Helsinki.
• Hirvonen, Maija: Samuel Gustaf Bergh. Kansallisbiografia.
• Hökkä, Tuula: Modernia kansallista lyriikkaa. Teoksessa Varpio, Yrjö & Liisi Huhtala (toim.): Hurskaista lauluista ilostelevaan romaaniin s. 298–312. Suomen kirjallisuushistoria 1. SKS:n Toimituksia 724 : 1. SKS, Helsinki.
• Suomen kirjailijat -tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive) (käyttäjätunnuksella).
• Samuli Kustaa Berg Kirjasampo.fi

• Oulun kaupunginkirjaston Samuli Kustaa Berg -sivut