Samuel Eto’o

Barcelonaan Eto’o siirtyi pitkällisten kolmisuuntaisten neuvotteluiden jälkeen kaudeksi 2004–2005.[1] Barcelona maksoi Eto’osta Mallorcalle 24 miljoonaa euroa Barcelonan virallisten verkkosivujen mukaan.[1] Hänestä tuli samalla ensimmäinen kamerunilainen pelaaja, joka on koskaan pelannut FC Barcelonassa.[1] Debyyttinsä hän teki 29. elokuuta 2004 Ràcing Santanderia vastaan.[1] Ensimmäisellä kaudellaan hän teki Barcelonassa 25 maalia. Maaleillaan hän auttoi Barcelonan kauden päätteeksi mestariksi.[1] Eto’on Levantea vastaan tekemä maali ratkaisi mestaruuden Barcelonalle.[1] Eto’o saavutti Barcelonassa 50:n maalin rajapyykin jo 67:n pelaamansa ottelun jälkeen.[1]

Hän voitti seurassa Espanjan pääsarjamestaruuden kolmesti (2005, 2006 ja 2009) ja Mestarien liigan kaksi kertaa (2006, 2009).[1] Eto’o on tehnyt maalin kahdessa eri Mestarien liigan finaalissa. Hän on myös voittanut Espanjan pääsarjan maalikuninkuuden kaudella 2005–2006.[1] Eto’o, ranskalainen Thierry Henry ja argentiinalainen Messi muodostivat Barcelonan pelätyn ”MET”-kolmikon. Eto’o on tunnettu erityisesti oikea-aikaisista läpijuoksuistaan.

Eto’o Interissä.

Maxwellin siirron varmistutta Barcelonaan, Joan Laporta ilmoitti Barcelonan ja Internazionalen päässeen sopimukseen Zlatan Ibrahimovićin siirtymisestä katalonialaiseuraan. Osana kauppaa Eto’o siirtyi Internazionaleen, jonka lisäksi Barcelona maksoi 46 miljoonaa euroa.[5] Ibrahimovićin hyväksyttyä henkilökohtaiset termit Eto’o matkasi Milanoon lääkärintarkastukseen, jonka jälkeen kauppa oli valmis.[6] Eto’o teki joukkueen kanssa viisivuotisen sopimuksen. 8. elokuuta 2009 hän teki ensimmäisen maalinsa joukkueessa Italian supercupin ottelussa Laziota vastaan. Avauskaudellaan Interissä Eto’o pelasi 48 ottelussa 16 maalia, joista liigassa 12, 32:ssa ottelussa. Ne auttoivat Interin voittamaan Serie A:n kauden 2009–2010. Kaudella Inter eteni myös Mestarien liigan finaaliin, jossa se voitti FC Bayern Münchenin 2–0-lukemin. Eto’osta tuli näin ollen ainut pelaaja, joka on voittanut ´triplan´ kahtena peräkkäisenä kautena.[7]

Seuraavalla kaudella Eto’o teki 21 maalia 35 Serie A-ottelussa sekä niiden lisäksi 16 maalia 18 Italian cupin, Mestarien liigan, UEFA Super Cupin, Italian supercupin sekä FIFA Club World Cupin ottelussa Interin jäätyä Serie A:n toiseksi.[8]

Eto’o siirtyi elokuussa 2011 Venäjän valioliigassa pelaavaan FK Anži Mahatškalaan 30 miljoonan euron siirtosummalla. Hänestä tuli samalla maailman parhaiten palkattu jalkapalloilija 20 miljoonan euron vuosipalkallaan, mihin eivät yllä edes La Liga -sarjan tähdet Cristiano Ronaldo ja Lionel Messi.[9]

Anžissa hän teki 53:ssa Venäjän valioliigan ottelussa 25 maalia.[10] Hän teki maalin Venäjän valioliigadebyytissään 27. elokuuta 2011.[11] 5. marraskuuta hän teki 2 maalia Anžin 3–1-voitossa Krylya Sovetovista.[12] 28. huhtikuuta 2012 3–1-voitossa FK Lokomotiv Moskovaa vastaan Eto’o teki jälleen kaksi maalia.[13] Avauskaudellaan hän teki 22:ssa valioliigaottelussa 13 maalia.[14]

Seuraavalla kaudella 2012–2013 hän teki 10 maalia 25:ssä ottelussa.[14] Kaudella hän teki kaksi maalia 26. elokuuta 2012 4–2-voitossa Mordovia Saranskia vastaan.[15] Hän teki kaksi maalia myös 16. syyskuuta 5–2-voitossa FK Kuban Krasnodaria vastaan.[16] Kaudella hän teki myös 9 maalia kuuteentoista otteluun Eurooppa-liigassa.[17] Hän muun muassa teki joukkueen molemmat maalit 2–0-voitossa Sveitsiläisestä BSC Young Boysista,[18] sekä 2–0-maalin Anžin voitossa Udinese Calciosta 22. marraskuuta.[19]

Anžin omistajan, Suleiman Kerimovin, laitettua kaikki seuran tähtipelaajat myyntiin hänen aikoessaan pienentää seuran budjettia,[20] Eto’o siirtyi 29. elokuuta 2013 Englantilaiseen Chelseaan 1-vuotisella sopimuksella.[21] Eto’o teki ensimmäisen maalinsa Chelsealle 19. lokakuuta pelatussa Valioliiga-ottelussa Cardiffia vastaan.[22]

6. marraskuuta hän teki kaksi maalia Mestarien liigassa neljännen kierroksen ottelussa Schalkea vastaan. 3–0-voittoon päättyneen ottelun kolmannen maalin teki Demba Ba.[23] Eto’o päätti hienon viikkonsa lauantaina 9. marraskuuta tehden Chelsean 1–0-maalin 2–2-tasapelissä West Bromwich Albionista.[24] 29. joulukuuta hän teki Chelsean voittomaalin 2–1-voitossa Liverpoolista.[25] 19. tammikuuta 2014 hän ratkaisi joukkueelleen voiton Manchester Unitedista tehden Chelsean kaikki maalit 3–1-kotivoitossa.[26] Seuraavan maalinsa hän teki 8. maaliskuuta 4–0-voitossa Tottenhamista, jossa hän myös hankki rangaistuspotkun.[27] 18. maaliskuuta pelatussa Mestarien liigan neljännesvälierien toisessa osaottelussa Galatasarayta vastaan hän vei Chelsean johtoon jo ottelun 4. minuutilla. Ottelu päättyi lopulta Chelsean 2–0-voittoon ja joukkue eteni puolivälieriin yhteismaalein 3–1.[28] Eto’o teki maalin jälleen 22. maaliskuuta 6-0-murskavoitossa paikallisvastustaja Arsenalista.[29] 19. huhtikuuta hän teki Chelsean ainoan maalin 1–2-tappiossa Sunderlandille.[30]

Heinäkuussa 2014 Chelsea ilmoitti kotisivuillaan, että Eto’on 1-vuotinen sopimus oli päättynyt ja hän sai luvan alkaa etsimään itselleen uutta seuraa.[31] Hän pelasi seurassa yhteensä 35 ottelua ja teki 12 maalia.[31]

26. elokuuta 2014 Eto’o solmi kahden vuoden mittaisen sopimuksen Valioliigassa pelaavan Evertonin kanssa.[32]

• Intercontinental Cup mestaruus: 1997–98[1]
• Mestarien liiga mestaruus: 1999–00[1]

• Copa del Rey mestaruus: 2002–03[1]

• Primera División mestaruus: 2004–05[1], 2005–06[1] 2008–09
• Supercopa de España mestaruus: 2005–06[1], 2006–07[1]
• Mestarien liiga mestaruus: 2005–06[1] 2008–09

• Serie A mestaruus 2009–10
• Coppa Italia mestaruus: 2009–2010, 2010–2011
• Italian supercup mestaruus: 2010
• Mestarien Liiga mestaruus 2009–10
• Seurajoukkueiden maailmanmestaruus: 2010

• Olympiakulta: 2000[1]
• Jalkapallon Afrikan-mestaruuskilpailut mestaruus: 2000[1], 2002[1]
• Confederations Cup hopea: 2003
• Jalkapallon Afrikan-mestaruuskilpailut hopea: 2008[1]

• Afrikan vuoden jalkapalloilija: 2002–03[1], 2003–04[1], 2004–05[1], 2009–10
• Fifan vuoden pelaaja äänestyksen kolmas: 2004–05[1]
• Pichichi-palkinto: 2005–06[1]
• Kultainen leijona: 2004, 2009, 2010[36]