Sammakot

Sammakot eli pyrstöttömät sammakot eli varsinaiset sammakot (Anura, ennen myös Salientia) on yksi sammakkoeläinten kolmesta lahkosta.

Sammakot
Korallisormisammakko (Litoria caerulea)
Korallisormisammakko (Litoria caerulea)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko: Sammakot
Anura
Merrem, 1820
Alaryhmät
  • Katso teksti
Katso myös

  Sammakot Wikispeciesissä
  Sammakot Commonsissa

Sammakkojen tuntomerkkeihin kuuluu aina lyhyt ruumis sekä täysikasvuisilta yksilöiltä puuttuva häntä. Raajat, varsinkin takaraajat, ovat hyvin kehittyneet. Yleensä sammakot liikkuvatkin loikkimalla. Sammakkojen kallo taas on harvinaisuus selkärankaisten keskuudessa, sillä se koostuu hyvin harvoista osista. Sammakkojen selkärangassa on enintään yhdeksän nikamaa.

Sammakkojen lahko Anura on sammakkoeläinten kolmesta nykyään elävästä lahkosta lajimäärältään ylivoimaisesti suurin. Tästä lahkosta on joskus käytetty myös nimitystä ”sammakot ja konnat”, mikä on kuitenkin tarpeetonta, sillä biologisen määritelmän mukaan konnatkin ovat sammakoita. Sammakot eroavat selvästi sammakkoeläinten kahdesta muusta lahkosta, matosammakoista ja pyrstösammakoista.

Täysin kehittyneillä sammakoilla on tyypillisesti lyhyt ja leveä pää, jossa laajahko suu ja suuret ja ulkonevat silmät. Varsinainen vartalo on lyhyt mutta raajat pitkät, yhteinen ominaisuus on myös pyrstön eli hännän puuttuminen. Iho on löyhä ja sisältää nesteonteloita. Arkikielessä joskus tehtävä ero sammakoiden ja konnien (esimerkiksi rupikonna) välillä perustuu edellisten kosteaan ja jälkimmäisten kuivaan ihoon, mutta tällä ei varsinaisesti ole luokittelullisia perusteita, sillä vaikka eräs sammakoihin kuuluvista heimoista onkin nimeltään konnat (Bufonidae), nimitetään konniksi myös monia muihin heimoihin lukeutuvia lajeja. Sammakoiden lahkon merkittävin heimo on myös nimeltään sammakot eli aitosammakot (Ranidae), jossa on yli 600 lajia.

Sammakkojen lahkosta tunnetaan runsaaseen kolmeenkymmeneen heimoon jakautuneena jo yli 6 000 lajia, joista lähes kaikki ovat trooppisten sademetsien eläimistöä. Sammakot ovat kuitenkin levittäytyneet lähes kaikkialle maailmaan Etelämannerta lukuun ottamatta. Lajirunsaudessa onkin paljon vaihtelua: pieni kuubansammakko on alle 2 cm pitkä, kun taas goljatsammakko on 25-senttinen ja suurimmillaan yli viisikiloinen. Kaikki munivat veteen, ja siinä kun munien lukumäärä jää kuubansammakolla yhteen, nousee se agakonnalla kymmeniin tuhansiin. Tropiikin ulkopuolella sammakkolajeja on vähemmän, Euroopassa runsaat 20 lajia. Suomessa esiintyy vakinaisesti kolme lajia: sammakko, viitasammakko ja rupikonna.[1] Satunnaisina on tavattu mölysammakko, syötäväsammakko, lessonansammakko ja viherkonna.[2]

Luokittelu

Sammakoiden luokittelu:[3][4][5][6][7]

  • Lahko: Sammakot (Anura)
    • Kladi: Amfiseeliset (Amphicoela)
      • Heimo: Häntäsammakot (Ascaphidae)
      • Heimo: Kantasammakot (Leiopelmatidae)
    • Kladi: Lalagobatrachia = Bombinanura = Discoglossanura
      • Kladi: Costata = Bombinatoroidea = Alytoidea = Discoglossoidea
      • Kladi: Pipanura
        • Kladi: Acosmanura
          • Kladi: Anomoseeliset (Anomocoela = Pelobatoidea)
            • Heimo: Aasiankonnat (Megophryidae)
            • Heimo: Konnasammakot (Pelobatidae)
            • Heimo: Sukeltajasammakot (Pelodytidae)
            • Heimo: Scaphiopodidae
          • Kladi: Neobatrachia – ”uussammakot”, sisältää 95 prosenttia sammakkolajeista
        • Kladi: Xenoanura = Pipoidea

Lähteet
  1. Mölysammakko on neljäs kotimainen sammakkoeläin (Arkistoitu – Internet Archive) YLE Turku 2009
  2. Gustafsson, Niina & Joonas: Suomessa tavatut satunnaiset lajit Sammakkolampi.fi. 2008. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 28.5.2014.
  3. Frost, Darrel R.: Anura Amphibian Species of the World: an Online Reference. Version 6.1. 2020. New York, USA: American Museum of Natural History. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
  4. Vitt, Laurie J. & Caldwell, Janalee P.: Herpetology: An Introductory Biology of Amphibians and Reptiles. Amsterdam: Academic Press, 2014. ISBN 978-0-12-386919-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.6.2020). (englanniksi)
  5. Marjanović, David & Laurin, Michel: An updated paleontological timetree of lissamphibians, with comments on the anatomy of Jurassic crown-group salamanders (Urodela). Historical Biology, 4.7.2013, 26. vsk, nro 4, s. 535–550. Taylor & Francis. doi:10.1080/08912963.2013.797972. ISSN 0891-2963. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
  6. Bossuyt, Franky & Roelants, Kim: Frogs and toads (Anura). Teoksessa Hedges, S. Blair & Kumar, Sudhir (toim.): The Timetree of Life, s. 358–359. New York: Oxford University Press, 2009. ISBN 9780191560156. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.6.2020). (englanniksi)
  7. Feng, Yan-Jie et al.: Phylogenomics reveals rapid, simultaneous diversification of three major clades of Gondwanan frogs at the Cretaceous–Paleogene boundary. PNAS, 3.7.2017, 114. vsk, nro 29, s. E5864–E5870. National Academy of Sciences. PubMed:28673970. doi:10.1073/pnas.1704632114. ISSN 1091-6490. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.