Sami Kapanen

Sami Kapanen aloitti uransa ammattitasolla 17-vuotiaana SM-liigassa pelaavan KalPan hyökkääjänä. Ennen liigadebyyttiä hän oli pelannut jääkiekkoa myös junioritasolla Joensuun Kiekko-Pojissa ja Etelä-Vantaan Urheilijoissa. Kapasen tie kulki neljän Kuopiossa vietetyn vuoden jälkeen Helsingin IFK:hon. Erittäin nopean, kovaakin peliä kestävän Kapasen varasi NHL:ään Hartford Whalers vuoden 1995 varaustilaisuudessa maailmanmestarijoukkueen jäsenenä.

Whalers osoitti alusta asti Kapaselle suunnittelevansa tälle merkittävää roolia joukkueessa. Hyvin alkanut matka kohti Pohjois-Amerikkaa koki takaiskun hänen loukkaannuttuaan harjoitusleirillä; onnettomuus oli katkaista Kapasen uran tyystin. Tilanteessa puolustaja oli tulossa avojäällä taklaamaan Kapasta, mutta tämä kaatui ja sai iskun taklaajan polvesta suoraan leukaansa. Kapanen yritti vaihtoaitiossa selviytyä seuraavaan vaihtoon, muttei kyennyt palaamaan jäälle, ja pukukopissa alkoivat myös hengitysvaikeudet.

Vakavien oireiden vuoksi kiekkoilija vietiin sairaalaan. Röntgenkuvauksissa ei löytynyt vakavia vammoja, ja vamma diagnosoitiin aivotärähdykseksi. Kapasen mukaan hänen kävelynsä muuttui päivä päivältä vaivalloisemmaksi, ja kymmenen metrin kävelyn jälkeen täytyi aina kyykistyä lepäämään, mikä lievitti kipua. Magneettikuvauksissa ilmeni kuitenkin, että aivojen takalohkossa oli verta, joka oli vuotanut myös selkärangan ympärille, ja verihyytymiä oli pitkin selkärangan ympäristöä.

Tulokaskautensa aikana Kapanen pelasi 35 ottelua Hartfordin paidassa tehoilla 5+4=9, ja loppukauden hän vietti farmiseura Springfield Falconsin riveissä pelaten 28 ottelua tehopistein 14+17=31. Tämän jälkeen Kapanen vietti Whalersissa yhden kauden, jonka jälkeen organisaatio muutti Carolinaan ja vaihtoi nimensä Carolina Hurricanesiksi.

Ensimmäisen Carolinassa vietetyn kautensa aikana Kapanen iski 81 ottelussa 63 tehopistettä, ja kausien 1999–2000 sekä 2001–2002 aikana Kapanen pelasi myös tähdistöottelussa, ja hänet valittiin kyseisinä kausina myös liigan nopeimmaksi luistelijaksi.[5] Kapanen vietti Hurricanesissa yhteensä kuusi kautta. Kaudella 2001–2002 Hurricanes pääsi Stanley Cup -finaaleihin, mutta joukkue hävisi Detroit Red Wingsille otteluvoitoin 4–1. Jos Carolina olisi voittanut finaalisarjan, Kapasesta olisi tullut Jere Lehtisen jälkeen toinen suomalainen sekä maailmanmestaruuden että Stanley Cupin voittanut pelaaja.

7. helmikuuta 2003 Kapanen siirrettiin Philadelphia Flyersiin, jossa pelasivat tuolloin suomalaispelaajat Lasse Kukkonen ja Antero Niittymäki. Philadelphiassa pelatessaan Kapasesta tuli puolustavampi hyökkääjä. Hän pelasi Flyersin mukana kaksissa seuraavissa pudotuspeleissä yhteensä 17 tehopisteellä. NHL:n työsulkukauden aikana Kapanen palasi Suomeen ja nosti Mestikseen pudonneen kasvattajaseuransa KalPan takaisin SM-liigaan. Tämän jälkeen hän palasi Flyersin riveihin kaksivuotisella sopimuksella.[6]

Kesällä 2008 Kapanen jätti NHL-kaukalot ja siirtyi takaisin KalPaan. Hän saavutti seuraavalla kaudella joukkueen kanssa pronssimitalin.[7] Kapanen valittiin myös SM-liigan tähdistökentälliseen ja hän voitti myös Raimo Kilpiö-palkinnon. Viimeisellä kaudellaan Kapanen pelasi KalPan riveissä 28 ottelua tehoin 6+16=22, ja hänet valittiin jälleen tähdistökentälliseen. Tämän jälkeen Kapanen pelasi vielä yhden arvokisaturnauksen edustaen Suomen maajoukkuetta kapteenina vuoden 2010 kisoissa, jonka jälkeen hän julkisti tiedon peliuransa jatkamisesta 2011 KalPassa "maybe". Keväällä 2011 hän kertoi tehneensä kaksivuotisen sopimuksen KalPan kanssa. Kaudella 2011–2012 hänestä tuli eniten maaleja tehnyt pelaaja KalPan seurahistoriassa. Kapanen on Marko Palon ja Mika Niemisen ohella vuoden 1995 maailmanmestareista ainoa, joka ei voittanut urallaan Suomen mestaruutta.

Kapanen on pelannut aikuisten arvokisoissa yhteensä 77 ottelua tehopistein 24+21=45. Hän on pelannut maajoukkueen kanssa kolmet olympialaiset sekä seitsemän MM-turnausta. Arvokisoissa hän on saavuttanut MM-kullan lisäksi kaksi olympiapronssia ja kolme MM-hopeaa. Kapanen pelasi viimeisen arvokisaturnauksensa vuonna 2010.

Kapanen edusti Suomea olympialaisissa 1994, 1998 ja 2002. Maailmanmestaruuskisoissa 1994, 1995, 1996, 1998, 2001, 2009 ja 2010. Kapanen valittiin myös vuoden 2004 World Cupin ja Torinon 2006 olympialaisten joukkueisiin, mutta joutui loukkaantumisten takia jäämään pois. Suomi sijoittui molemmissa toiseksi.

Kapanen ja Kimmo Timonen ovat SM-liigaseura KalPan suurimmat omistajat. Lisäksi Kapanen toimii KalPa Hockey Oy:n hallituksen puheenjohtajana.[8] Kapasen isä Hannu Kapanen on tunnettu valmentaja ja entinen pelaaja. Myös Samin setä Jari Kapanen pelasi pitkän uran SM-liigassa.

Sami Kapanen nimitettiin KalPan toimitusjohtajaksi toukokuun 2010 lopussa. Entinen toimitusjohtaja Kari Penttilä siirtyi samalla seuran varapuheenjohtajaksi.[9] Hänen veljensä Kimmo Kapanen on entinen maalivahti ja toimii 2011 alkaen KalPan toimitusjohtajana.

Kapanen toimi kaudella 2015–2016 KalPan A-nuorten päävalmentajana ja valmensi joukkueen SM-pronssille.[10]

Kaudella 2016–2017 Kapanen toimi KalPan liigajoukkueen apuvalmentajana ja kahdella seuraavalla kaudella joukkueen päävalmentajana. Kaudeksi 2019–2020 hän siirtyi Sveitsiin, HC Luganon päävalmentajaksi,[2] josta sai potkut joulukuussa 2019.[11]

• MM-kulta (1995)
• Kolme MM-hopeaa (1994, 1998, 2001)
• Kaksi olympiapronssia (1994, 1998)
• MM-kisojen paras hyökkääjä (2001)
• MM-kisojen All Stars -kentällinen (2001)
• NHL:n tähdistöpeli (2000, 2002)
• Raimo Kilpiö -palkinto (2009)
• SM-pronssia (2009)

[16][17]

• Sami Kapanen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
• Sami Kapanen Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
• Sami Kapanen Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)

• Sami Kapasen lehdistötilaisuus^{[vanhentunut linkki]}
• Sami Kapanen NHLfinns.com:ssa
• Ylen Elävä arkisto: Vaikeuksien voittaja Sami Kapanen
• MTV: Sami Kapanen lopettaa peliuransa ja aloittaa toimitusjohtajana
• Yle Urheilu: Sami Kapanen päätti komean pelaajauransa
• Kapasen tiedot Jääkiekkomuseon sivuilla.