Sami Hyypiä

Hyypiä syntyi Porvoossa, mutta vietti lapsuutensa Kuusankosken Voikkaalla (nykyisin Kouvolaa). Jalkapallo oli nuorelle Hyypiälle luonnollinen valinta, sillä sekä hänen isällään Joukolla että äidillään Irmalla oli pelaajatausta ja isä toimi myös juniorivalmentajana. Nuoruudessaan hän harrasti myös jääkiekkoa ja maastohiihtoa.[5][6]

Hyypiä on Voikkaan Pallo-Peikkojen kasvatti ja kuului samoihin joukkueisiin ikätoveriensa Toni Huttusen ja Mika Hernesniemen kanssa. PaPen miesten 3. divisioonajoukkueessa kolmikko pelasi ensimmäistä kertaa kaudella 1989.[7] A-juniori-ikäisenä Hyypiä siirtyi Kuusankosken Kumuun, jonka riveissä hän pelasi 1. divisioonassa kaudella 1991.[5][8] Vuonna 2000 valmistunut Kuusankosken palloiluhalli on nimetty Hyypiän mukaan Sami Hyypiä -areenaksi.[9]

Uransa korkeimmilla sarjatasoilla Hyypiä aloitti kaudella 1992 Myllykosken Pallossa, jonne hänet hankki Kumusta tuttu valmentaja Harri Kampman.[5] Liigadebyyttinsä hän teki 26. huhtikuuta 1992 Jazzia vastaan. Hän pelasi ensimmäisellä kaudellaan kaikki 33 ottelua,[10] mutta toisella kaudellaan hän loukkaantui 11 ottelun jälkeen eikä toivuttuaan enää mahtunut avauskokoonpanoon. Kampmanin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen hän aloitti tiiviin omatoimisen harjoittelun, jonka tarkoituksena oli erityisesti voiman ja ketteryyden kehittäminen. Kaudella 1994 Hyypiä otti jälleen paikkansa kokoonpanosta, mutta tällä kertaa keskuspuolustajana aikaisemman liberon sijaan.[5] Hän on sanonut oppineensa paljon maajoukkuepuolustaja Esa Pekoselta ensimmäisten MyPa-vuosiensa aikana.[6] Hyypiä saavutti MyPassa kolme Suomen-mestaruushopeaa ja kaksi Suomen cupin voittoa. Vuoden 1995 cup-loppuottelussa Jazzia vastaan hän teki puskemalla 1–0-maalin, joka jäi ottelun ainoaksi.[11] 28. lokakuuta pelattu ottelu oli myös Hyypiän viimeinen Suomessa.[5]

Vuonna 1995 Hyypiä kävi Newcastle Unitedin testissä,[12] mutta siirtyi lopulta kauden 1995–1996 talvitauolla Alankomaihin tilburgilaisen Willem II:n joukkueeseen, jonne myös MyPa-joukkuetoveri Joonas Kolkka siirtyi samoihin aikoihin.[5] Hän pelasi Willem II:ssa kolme ja puoli kautta hyvällä menestyksellä ja toimi lopulta myös joukkueen kapteenina. Hyypiän viimeisellä kaudella 1998–1999 joukkue sijoittui Eredivisien toiseksi, minkä myötä seura pääsi seuraavalla kaudella ensimmäistä kertaa historiassaan mukaan Mestarien liigaan.[13] Seuran stadionilla Koning Willem II:lla on Hyypiän mukaan nimetty huone.[14]

Hyypiä ei jäänyt pelaamaan euro-otteluita Willem II:n kanssa, vaan siirtyi toukokuussa 1999 Gérard Houllier’n manageroimaan englantilaiseen Liverpooliin, joka osti hänet 2,5 miljoonalla punnalla.[12] Suhteellisen tuntemattoman suomalaisen hankinta herätti saarivaltiossa ihmetystä, mutta Hyypiä nousi Liverpoolissa nopeasti joukkueen runkopelaajaksi. Ensiesiintymisensä hän teki elokuussa 1999 Sheffield Wednesdaytä vastaan ja ensimmäisen maalinsa muutama ottelu myöhemmin arkkivihollista Manchester Unitedia vastaan. Hän muodosti varman toppariparin toisen uuden hankinnan, sveitsiläisen Stéphane Henchozin kanssa. 184 ottelusta, jotka kaksikko pelasi yhdessä, Liverpool piti maalinsa koskemattomana 84:ssä. Hyypiää verrattiin 1960-luvun topparilegenda Ron Yeatsiin,[15] joka toimi Hyypiän hankinnan aikaan seuran pääkykyjenetsijänä.[16] Hyypiä valittiin ensimmäisen kerran Suomen vuoden jalkapalloilijaksi vuonna 1999.[2]

Hyypiä oli tärkeässä roolissa, kun Liverpool voitti keväällä 2001 cup-triplan eli FA Cupin, Worthington Cupin (liigacup) ja UEFA Cupin. Hän oli avauskokoonpanossa kaikissa kolmessa loppuottelussa. Saavutus toi valinnan Suomen vuoden urheilijaksi.[2] Hän toimi Robbie Fowlerin ohella myös joukkueen kapteenina Jamie Redknappin ollessa sivussa loukkaantumisen vuoksi. Kaksikon lähdettyä seurasta Houllier nimitti Hyypiän vuonna 2002 joukkueen varsinaiseksi kapteeniksi, mutta hän joutui runsasta vuotta myöhemmin luovuttamaan aseman seuran ja kaupungin omalle pojalle Steven Gerrardille.[12] Hän oli ensimmäinen Britteinsaarten ulkopuolella syntynyt pelaaja, joka toimi Liverpoolin kapteenina.[17]

Keväällä 2003 Hyypiä ajettiin ulos liigaottelussa Manchester Unitedia vastaan tuomarin katsottua hänen rikkoneen Ruud van Nistelrooyta rangaistusalueella. Ulosajo on Hyypiän uran ainoa seurajoukkuetasolla.[18][19] Vuonna 2004 Liverpoolin uudeksi manageriksi pestattu Rafael Benítez siirsi Jamie Carragherin laidasta Hyypiän topparipariksi. Muutos oli onnistunut, ja keväällä 2005 Hyypiä saavutti Liverpoolin riveissä Mestarien liigan voiton joukkueen kaadettua Milanin loppuottelussa, jossa se oli ensimmäisen puoliajan jälkeen 0–3-tappiolla. Näin hänestä tuli Jari Litmasen jälkeen toinen kilpailun voittanut suomalaispelaaja. Matkalla loppuotteluun Hyypiä teki itselleen poikkeuksellisen volley-maalin puolivälieräottelussa Juventusta vastaan.[15]

Lokakuussa 2006 Liverpoolin kannattajat äänestivät Hyypiän sijalle 38 100 Players Who Shook the Kop -äänestyksessä.[12][20] Kaudesta 2006–2007 lähtien hän jäi yhä useammin vaihtopenkille seuran hankittua keskuspuolustukseensa tanskalaisen Daniel Aggerin tammikuussa 2006 ja slovakialaisen Martin Škrtelin tammikuussa 2008.[12] Tästä huolimatta seura ja Hyypiä jatkoivat sopimustaan vuodella huhtikuussa 2008.[21] Elokuussa 2008 muun muassa nousijajoukkue Stoke City teki Hyypiästä ostotarjouksen, jonka Liverpool hylkäsi. Syyskuussa seura jätti hänet rekisteröimättä 25-miehiseen Mestarien liiga -joukkueeseensa osin johtuen UEFA:n kasvattisäädöksistä.[22]

Hyypiä joukkuetovereidensa hyvästeltävänä.

Kausi 2008–2009 oli Hyypiän kymmenes ja viimeinen Liverpoolissa. Hän pelasi 18 ottelussa, mikä on selvästi vähemmän kuin aikaisemmilla kausilla. Jäähyväisottelussaan Tottenham Hotspuria vastaan 24. toukokuuta 2009 Anfieldillä hän tuli vaihdosta kentälle korvaten kapteeni Gerrardin, joka luovutti hänelle kapteeninnauhansa. Hyypiä pelasi Liverpoolissa kaikki kilpailut mukaan luettuna 464 ottelua, joissa hän teki 35 maalia. Hän teki vähintään yhden maalin jokaisella pelaamallaan Valioliiga-kaudella,[23] mikä on keskuspuolustajalle huomattava saavutus. Ottelumäärällään hän yltää 20 eniten otteluita Liverpoolin historiassa pelanneen pelaajan joukkoon.[24] Benítez tarjosi Hyypiälle vuoden jatkosopimusta ja mahdollisuutta jatkaa tulevaisuudessa valmennusryhmässä, mutta Hyypiä kieltäytyi, koska koki kykenevänsä edelleen pelaamaan täysipainoisemmin kuin mihin hänellä olisi Liverpoolissa ollut mahdollisuus.[25][26]

Kaudeksi 2009–2010 Hyypiä siirtyi Saksan Bundesliigan Bayer Leverkuseniin, jonka kanssa hän teki kaksivuotisen sopimuksen toukokuussa 2009.[27] Ensiesiintymisensä liigassa hän teki elokuussa kauden avausottelussa Mainz 05:tä vastaan.[28] Kauden päätteeksi hänet valittiin Saksan pelaajayhdistyksen vuoden joukkueeseen.[29] Jälkimmäisellä ja Hyypiän pelaajauran viimeisellä kaudella Leverkusen saavutti Bundesliigan toisen sijan ja paikan Mestarien liigaan. Kahden Leverkusenissa viettämänsä kauden aikana Hyypiä pelasi yhteensä 53 Bundesliigan ottelussa.[30]