Samfundet Nordens Frihet
Samfundet Nordens Frihet on ruotsalainen järjestö, joka perustettiin 1939 vaalimaan Pohjolan vapautta toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1946 järjestö lakkautettiin.
Järjestö oli alussa lähellä Suomen komiteaa, Finlandskommittén, joka järjesteli Suomelle sotilaallista apua. Saksan valloitettua Norjan ja Tanskan 1940, järjestö halusi enempi että Ruotsi liittyisi sotaan.
Poliittisesti Norden Frihet oli nationalistinen ja demokraattinen, mutta kansallissosialismin ja kommunismin vastainen. Eniten järjestöllä oli 250 jäsentä, monta kulttuurihenkilöä. Melkein 50 prosenttia oli historioitsijoita varsinkin Tukholman korkeakoulusta.[1]
Sigurd Curman oli puheenjohtajana, ja Harald Wigforss oli toimittajana järjestön lehdelle. Muita johtavia henkilöitä olivat Yngve Larsson, Nils Ahnlund, Harald Hjärne, Sven Tunberg, Eli Heckscher, Karl-Gustaf Hildebrand, Nils Herlitz, Stig Jägerskiöld, K.G. Westman, Adolf Schück, Birger Steckzén ja Andreas Lindblom. Larsson, Ahnlund ja Lindbom olivat jäseniä loppuun asti.[2]
Nordens Frihetin johtokunnasta saivat monet Sankt Olavs Ordenin (Norjalta):
- Gustaf Aulén
- Yngve Larsson
- Knut Petersson
- Henning Throne-Holst
Lähteet
- Alf W. Johansson, Finlands sak: svensk opinion och politik under vinterkriget 1939-1940. Stockholm 1973, sid 205
- Tora Byström, Nordens Frihet: samfundet, tidningen, kretsen. Lund 2005, sid 147