Samfundet Folkgemenskap

Samfundet Folkgemenskap oli vuosina 1940–1944 Suomessa toiminut ruotsinkielinen kansallissosialistinen järjestö. Sen tavoitteena oli levittää kansallissosialistista ideologiaa ja luoda Suomeen vahva natsipuolue. Ruotsalaisuusliikkeen valtavirrasta poiketen järjestö oli valmis supistamaan ruotsin kielen paikalliseksi kieleksi, ja tekemään suomesta maan ainoan virallisen kielen. Ajatuksen taustalla oli kansallissosialistisesta ideologiasta nouseva ”kansankokonaisuuden” korostaminen, jonka mukaan kielikysymyksen kaltaiset erimielisyydet eivät saaneet jakaa kansakuntaa. Järjestön kielipoliittiset näkemykset tuomittiin laajasti muualla suomenruotsalaisissa piireissä.[1][2][3]

Historia

Samfundet Folkgemenskap perustettiin Sipoossa sijaitsevassa Söderkullan kartanossa syksyllä 1940.[1] Puheenjohtajaksi valittiin amiraali Hjalmar von Bonsdorff ja sihteeriksi luutnantti Gunnar Lindqvist.[4] Sipoo oli 1930–1940-luvuilla suomenruotsalaisen kansallissosialismin keskus, sillä Bonsdorffin ohella paikkakunnalla asui aikakauden keskeisimpiin suomalaisiin natsivaikuttajiin lukeutunut Thorvald Oljemark.[1] Bonsdorffin sijaan SF:n varsinainen johtohahmo oli Lindqvist, joka työskenteli myös järjestön julkaiseman För Frihet och Rätt -lehden päätoimittajana. Keväällä 1942 SF:n uudeksi puheenjohtajaksi valittiin luutnantti Karl A. Jansson.[4]

Järjestön muihin aktiiveihin lukeutuivat muun muassa teollisuus- ja pankkimies Pehr Norrmén sekä vapaaherrat Bertil von Alfthan ja Torsten G. Aminoff.[2][5] Perustavassa kokouksessa oli paikalla myös Unto Boman, joka jatkosodan aikana toimi suomalaisen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonan yhdysmiehenä Berliinissä.[6] Hänen mukaansa ajatus pataljoonan muodostamisesta esitettiin ensimmäistä kertaa SF:n johtokunnan kokouksessa.[7] Muista suomalaisista natsijärjestöistä SF:lla oli läheiset suhteet erityisesti Arvi Kalstan johtamaan Kansallissosialistiseen Järjestöön. SF:n toimintaa tukivat taloudellisesti vuorineuvos Petter Forsström ja laivanvarustaja Ragnar Nordström. Samfundet Folkgemenskap lakkautettiin syksyllä 1944 välirauhansopimuksen nojalla.[4][8]

Julkaisuja
  • Folkgemenskap : tankar om en politisk reformation på den hävdvunna nordiska grudvalen av frihet och rätt. Vaasa: Samfundet Folkgemenskap, 1941.

Lähteet
  1. Grönroos, Mikael: Nazistvägen påminner om historien 7.5.2015. Hufvudstadsbladet. Arkistoitu 14.6.2015. Viitattu 13.6.2015. (ruotsiksi)
  2. Roselius, Aapo ; Silvennoinen, Oula ; Tikka, Marko: Suomalaiset fasistit. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-04170-5-8.
  3. Prest, Marcus: Nationalromantiken spökar i ytterhögerns språkkonflikt 5.3.2021. Åbo Akademi. Viitattu 11.5.2022. (ruotsiksi)
  4. Samfundet Folkgemenskap Uppslagsverket i Finland. Arkistoitu 16.6.2015. Viitattu 13.6.2015.
  5. Norrmén, Pehr Herman
 Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 13.6.2015.
  6. Vettenniemi, Erkki: ”Unto Bomanin salattu elämä”, Berijan tarhat : havaintoja ja muistikuvia Neuvostoliiton vuosilta 1945–1954, s. 355–360. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-11976-8-1.
  7. Muir, Simon ; Worthen Hana: Finland's Holocaust: Silences of History. Lontoo: Palgrave Macmillan, 2013. ISBN 978-113-73026-4-9. Google Books.
  8. Swanström, André: Hakaristin ritarit. Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset, s. 74. Atena, 2018. ISBN 978-952-300-449-8.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.