Samarialaiset

Samarialaiset ovat levanttilainen etnis-uskonnollinen ryhmä.[2] Samarialaisten ryhmä syntyi, kun osa muinaisista israeliiteista irtaantui juutalaisista erilliseksi kansakseen. Heidän harjoittamansa etninen uskonto samarialaisuus perustuu Tooraan ja on hyvin juutalaisuuden kaltainen, mutta samarialaiset eivät itse pidä sitä juutalaisuuden suuntauksena vaan itsenäisenä israelilaisena uskontona.

Samarialaiset

Samarialaisia Gasirisminvuorella vuonna 2006.
Väkiluku n. 800 [1]
Kielet heprea, arabia
Uskonnot samarialaisuus
Sukulaiskansat juutalaiset

Historia

Samarialaiset katsovat polveutuvansa pohjoisen Israelin kuningaskunnan heimoista, jotka säästyivät alueen 722–721 eaa. vallanneiden assyrialaisten pakkosiirroilta.[3][4] Tutkimustiedon valossa samarialaiset vaikuttavat syntyneen alueelle jääneiden israeliittien ja Assyrian valtakunnan muista osista pakkosiirretyn vierasperäisen väestön sekoituksesta.[5] Toisen näkemyksen mukaan samarialaiset olisivatkin Babylonin vankeudesta 538 eaa. jälkeen palanneiden juutalaisten ja juutalaisten poissaolon aikaan alueelle Assyrian laita-alueilta siirtyneiden tai siirrettyjen alueen asukkaiden jälkeläisiä. Samarialaisten asuttama alue Samaria sijaitsi Juudean ja Galilean välissä ja ulottui Välimerestä Jordaniin.[6]

Samarialaisten ja Juudan alueen israeliittien eli juutalaisten välille syntyi konflikti,[7] ja ryhmien välit katkesivat lopullisesti 400–300-luvuilla eaa., kun juutalaiset eivät sallineet samarialaisten osallistua Jerusalemin temppelin uudelleenrakentamiseen.[5] Juutalaiset pitivät samarialaisten alkuperää ja uskontoa pakanallisiin vaikutteisiin sekoittuneena,[8] ja myös samarialaiset syyttivät juutalaisten erkaantuneen alkuperäisistä perinteistään Babylonin vankeudessa.[9] Samarialaiset rakensivat temppelinsä Garissiminvuorelle, joka kuitenkin hävitettiin makkabealaiskaudella. Vastavuoroisesti myös samarialaiset vandalisoivat juutalaisten temppeliä.[5]

300–400 luvuilla jaa. samarialaisten väkimäärä ylitti miljoonan,[3] mutta sen jälkeen heidän asemansa huononi: vuonna 528 keisari Justinianus tuhotutti kaikki heidän synagogansa.[10] He joutuivat Palestiinaa hallinneiden ryhmien kuten bysanttilaisten, arabien ja mamelukkien vainoamiksi ja tappamiksi,[11] ja osa samarialaisista pakkokäännytettiin islamiin.[12] Useat samarialaiset muuttivat ajan myötä muihin osiin Lähi-itää huonon taloudellisen tilanteensa vuoksi, ja 1900-lukuun mennessä suurin osa samarialaisten diasporayhteisöistä oli kadonnut samarialaisten sulauduttua muslimiväestöön.[9] 1900-luvun alkuun mennessä samarialaisten väkimäärä oli laskenut alle kahteensataan, josta se vähitellen nousi 2010-lukuun mennessä noin kahdeksaansataan. Samarialaisyhteisössä ei ole perinteisesti sallittu avioliittoja ei-samarialaisten kanssa,[13] mutta vähäisen määränsä vuoksi 2000-luvun alusta lähtien osa samarialaisista on avioitunut ulkomaalaistaustaisten naisten kanssa.[1]

Nykyään samarialaiset asuvat Holonin alueella Israelissa, missä he puhuvat pääosin nykyhepreaa, ja sen miehittämällä Länsirannan alueella Nablusissa, missä he puhuvat pääosin arabiaa.[14] Rukoillessa käytetään myös muinaisen heprean samarialaista murretta.[13] Samarialaiset ovat pysyneet neutraalina osapuolena Israelin-Palestiinan konfliktin aikana, ja he usein pitävät itseään osana Israelin yhteiskuntaa.[9]

Uskonto

Samarialainen synagoga Holonissa.

Samarialaiset pitävät Tooran kirjoja pyhinä kirjoituksina, ja muista Raamatun kirjoista ainoastaan Joosuan kirjalle annetaan arvoa. Samarialaisten Toorassa on jonkin verran eroavaisuuksia juutalaisten Tooraan, joista olennaisin koskee Garissiminvuorta ja sille rakennettua temppeliä Jerusalemin sijaan.[15] Samarialaiset uskovat yhteen Jumalaan,[16] katsovat Mooseksen olevan ainoa profeetta, ja he odottavat Messiasta ja viimeistä tuomiota.[15] Kuoleman jälkeen ihmistä uskotaan odottavan palkinto tai rangaistus.[16]

Garissiminvuorta pidetään pyhänä paikkana ja siellä vietetään jumalanpalveluksia sekä juhlia. Samarialaisyhteisöä johtaa kohen-pappissuku.[15]

Tutkijat usein luokittelevat samarialaiset juutalaiseksi lahkoksi,[9] mutta samarialaiset itse eivät pidä uskontoaan juutalaisuuden suuntauksena.[16] Samarialaiset katsovat molempien ryhmien uskontojen juureutuvan israeliittien alkuperäisestä uskonnosta mutta samarialaisuuden pysyneen sen puhtaampana muotona.[1]

Raamatussa

Uuden testamentin kertomuksiin kuuluu laupias samarialainen, joka juutalaisten ylenkatsomana sekakansan edustajana oli ihmisenä parempi auttaja kuin juutalaisen papiston pappi ja leeviläinen.

Niin ikään Uudessa Testamentissa, Johanneksen evankeliumissa, kerrotaan samarialaisesta kaupungista nimeltään Sykar, jonne Jeesus pysähtyi juomaan matkallaan Juudeasta Galileaan. Kaivolla Jeesus profetoi samarialaiselle naiselle, joka tämän jälkeen arveli Jeesuksen olevan odotettu Messias ja kutsui paikalle muitakin kaupunkilaisia. Jeesus opetti heitä kaksi päivää, minkä seurauksena osa kaupungin asukkaista alkoi pitää Jeesusta maailman pelastajana.[17]

Genetiikka

Samarialaisia juhlistamassa pesahia.

Vuonna 2004 julkaistiin geenitutkimus, jossa tutkittiin samarialaisia, jotka koostuivat neljästä sukukunnasta, ja muita Israelin väestöryhmiä. Samarialaisten kolmen sukukunnan miesten isälinjat kuuluivat J-haploryhmään, yhden sukukunnan mieslinjat olivat E-haploryhmää. Suurimmalta osin samarialaisten isälinjat klusteroivat testattujen juutalaisryhmien (aškenasijuutalaiset, irakinjuutalaiset, libyanjuutalaiset, marokonjuutalaiset, jemeninjuutalaiset ja etiopianjuutalaiset) isälinjojen kanssa etiopianjuutalaisia lukuun ottamatta. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että samarialaisilla ja juutalaisilla on sama alkuperä. Samarialaisten J-linjat olivat hyvin lähellä perinteistä kohengeeniä, ja tutkijat esittävät suurimman osan samarialaisten isälinjoista mahdollisesti polveutuvan muinaisilta koheneilta. Samarialaisten kuudestatoista testatusta äitilinjasta neljätoista kuuluivat kahteen haploryhmään, joita esiintyy harvoin tai ei ollenkaan muissa maailman etnisissä ryhmissä.[3]

Niin ikään 2013 julkaistun geenitutkimuksen mukaan samarialaisten isälinjat osoittivat yhtäläisyyttä juutalaisväestöjen, etenkin kohaniittien, isälinjojen kanssa, ja tutkijaryhmän mukaan tulokset vahvistavat käsitystä samarialaisten geneettisestä yhteydestä muinaisiin israelilaisiin. Lisäksi läheisyys beduiineihin oli huomattava. Samarialaisten äitilinjat osoittavat huomattavaa heterogeenisyyttä isälinjoihin verrattuna.[18]

Lähteet

  • Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Keuruu: Otava, 2003.
  • Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions. M.E. Sharpe, 2013.
  • Shen, Peidong et al: Reconstruction of patrilineages and matrilineages of Samaritans and other Israeli populations from Y-chromosome and mitochondrial DNA sequence variation. Human Mutation 24, s. 248–260, 2004.

Viitteet

  1. Kingsley, Patrick & Sobelman, Gabby: The World’s Last Samaritans, Straddling the Israeli-Palestinian Divide The New York Times. 22.8.2021. Viitattu 30.9.2021. (englanniksi)
  2. Samaritans Encyclopedia.com. Viitattu 3.8.2021.
  3. Shen et al. 2004.
  4. Samaritan Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
  5. Harviainen & Illman 2003, s. 176–177.
  6. Raamatun salaisuudet, s. 206. Helsinki: Valitut Palat, 1994. ISBN 951-584-063-5.
  7. Harviainen & Illman 2003, s. 16.
  8. Schiffman, Lawrence H.: The Samaritan Schism Biblical Archaeology Society. 11.8.2014. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  9. Lerner, Davide & Whitehouse, Esra: Not Muslim, not Jewish: ancient community in the West Bank feels increasingly Israeli Haaretz. 2018. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  10. Heikura, Pekka T.: Keisari Justinianus ja toisinajattelijoiden vainot Tieteessä tapahtuu. 24.2.2022. Viitattu 12.3.2022.
  11. Fein, Judith: The last of the good Samaritans BBC. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  12. Sherwood, Harriet: How Ukrainian women saved the Samaritans of Mount Gerizim The Guardian. 11.2.2013. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  13. Samaritan Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.9.2021. (englanniksi)
  14. Patai & Bar-Itzhak 2013, s. 465.
  15. Harviainen & Illman 2003, s. 179.
  16. Patai & Bar-Itzhak 2013, s. 464.
  17. Joh. 4:5–42
  18. Oefner, Peter J. et al.:Genetics and the history of the Samaritans: Ychromosomal microsatellites and genetic affinity between Samaritans and Cohanim. Human Biology, joulukuu 2013.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.