Samaran alue

Samaran alue rajoittuu pohjoisessa Tatarstaniin, idässä Orenburgin alueeseen, etelässä Kazakstaniin, lounaassa Saratovin alueeseen ja lännessä Uljanovskin alueeseen.[2] Alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangon kaakkoisosassa. Alueen länsiosan kautta virtaa Volga, jonka keskijuoksulle on padottu Euroopan suurin tekojärvi, Kuibyševin tekojärvi (Samaran tekojärvi).[4]

Alueen pinta-ala on 53 600 km².[2] Tämä on 0,31 % koko Venäjän federaation pinta-alasta.[5]

Alue on vanhaa turkkilais-tataarilaisten kansojen asuinaluetta. Mongolit valloittivat sen 1200-luvulla, jonka jälkeen se kuului Kultaisen Ordan valtakuntaan 1330-luvulle asti, jolloin se hajosi pienemmiksi valtioiksi. Sen jälkeen alue kuului Kazanin kaanikuntaan, jonka Venäjä valloitti 1500-luvun puolivälissä. Samaran linnoituksen Moskovan Venäjä perusti vuonna 1586.[2][6]

Samaran alue on yksi Venäjän federaation subjekteista ja sen pääkaupunki on Samara, jonka nimenä oli vuosina 1935–91 Kuibyšev. Aluehallinnon johdossa ovat kuvernööri ja alueduuma. Vuonna 2013 kuvernöörinä toimi Nikolai Merkuškin.[1]

Paikallishallintoa varten alue on jaettu 25 kunnallispiiriin ja 10 kaupunkialueeseen.

AvtoVAZin tehtailla Samaran alueen Toljatissa valmistettu Lada Samara oli suosittu automalli

Näkymä Moskovasta itään Samaran alueen läpi kulkevalta valtatieltä M5

Alueen osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli vuonna 2010 yhteensä 692,9 miljardia ruplaa, joka oli 1,85 prosenttia maan kansantuotteesta.[7] Asukasta kohti laskettuna alueella kansantuotetta kerrytettiin 215,5 tuhatta ruplaa (5 279 EUR) vuonna 2010.[8] Tämä on 82 prosenttia Venäjän keskiarvosta.[7]

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat olivat kulkuvälineet (28 %), kaivannaiset (16,1 %), kemianteollisuus (11,3 %), sähkön, kaasun ja käyttöveden tuotanto ja jakelu (11 %), koneet ja laitteet (7,6 %) elintarvikeet (7,2 %), metallit (6,4 %), öljynjalostus (5 %), kumi- ja muovi (2,9 %) ja muu teollisuus (4,5 %).[9] Kulkuvälineteollisuus pitää sisällään paitsi ajoneuvojen valmistusta, myös näihin liittyvää osavalmistusta ja ilmailuteollisuutta.[9]

Samaran alueen bruttokansantuotteen kertymisen kannalta merkittävimpiä toimialoja olivat vuonna 2012: valmistava teollisuus (24 %), kaivannaiset (13,3 %), kauppa (11,5 %), liikenne ja tietoliikenne (11,5 %), kiinteistökauppa, -vuokraus ja -palvelut (11,5 %), rakentaminen (7,1 %), sähkön, maakaasun ja käyttöveden jakelu ja tuotanto (4,8 %), maatalous (4 %), julkinen terveydenhuolto (3,2 %), koulutus (2,6 %) ja lisäksi muut toimialat (6,5 %).[9]

Maatalouden päätuotantoaloihin kuuluvat viljanviljely ja karjanhoito. Viljan ohella viljellään auringonkukkaa, sokerijuurta ja hamppua. Eläintaloudessa on keskitytty sekä lihakarjan ja maidon tuotantoon. Näiden lisäksi on lampaidenkasvatusta lihan ja villan tähden sekä merhiläistarhausta.[2]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Samaran alueen asukasluku oli 3 215 532 ja väestötiheys on 60,0 as./km². Kaupunkilaisten eli kaupungeissa tai kaupunkityyppisissä taajamissa asuvien osuus väestöstä oli 80,2 prosenttia. Suurimmat kaupungit olivat Samara (1 164 685 as.), Toljatti (719 632 as.), Syzran (178 750 as.) ja Novokuibyševsk (108  438 as.). Alueen keskikokoisia, yli 30 000 asukkaan kaupunkeja olivat tuolloin Tšapajevsk (72 692 as.), Žiguljovsk (55 565 as.), Otradnyi (48 356 as.) ja Kinel (34 491 as.).[3]

Alueen väestön enemmistö oli vuonna 2010 venäläisiä, joita on 85,6 % kansallisuutensa laskennassa ilmoittaneesta väestöosuudesta (3 091 841 henkeä). Lisäksi on tataareja 4,1 %, tšuvasseja 2,7 %, mordvalaisia 2,1 %, ukrainalaisia 1,4 %, armenialaisia 0,7 %, kazakkeja 0,5 %, azereita 0,5 %, uzbekkeja 0,4 %, valkovenäläisiä 0,3 %, baškiireja 0,2 %, saksalaisia 0,2 %, ja muita 1,3 %.[10] Mikäli etniset väestöosuudet lasketaan kaikista alueen asukkaista, prosenttisosuudet muuttuvat hieman edellä esitettyjä pienemmiksi.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Samaran alue Wikimedia Commonsissa

• Samara Region in Figures (samregion.ru) (englanniksi)
• Suomi-päivät Samarassa 14.–16.6.2011^{[vanhentunut linkki]} (ely-keskus.fi)
• Samara Region hydrocarbon fields (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (blackbourn.co.uk)