Sam Rivers (jazzmuusikko)

Rivers syntyi musikaaliseen sukuun. Hänen isoisänsä Marshall W. Taylor julkaisi 1882 yhden emansipaatiojulistuksen jälkeisistä mustien hymnikokoelmista, A Collection of Revival Hymns and Plantation Melodiesin. Hänen äitinsä oli pianisti ja kuoronjohtaja Lillian Taylor ja isänsä gospellaulaja Samuel Rivers. Samuel Carthorne Rivers syntyi El Renossa 1923, kun hänen vanhempansa olivat kiertueella Silvertone Quintetin kanssa.[1]

Rivers kasvoi Chicagossa ja tienpäällä. Kun hänen isänsä kunto heikkeni sairaskohtauksen jälkeen, hän muutti äitinsä kanssa Little Rockiin, missä hän keskitti musiikkiopintonsa tenorisaksofoniin.[1] Rivers oli tätä ennen ottanut myös piano- ja viulutunteja sekä harjoitellut pasuunalla.[2] Rivers liittyi laivastoon 1940-luvun puolivälissä ja palveli siellä kolme vuotta. Hän aloitti opinnot Bostonin konservatoriossa 1947 ja siirtyi sieltä Bostonin yliopistoon, jossa hän erikoistui säveltämiseen.[1]

Bostonissa Rivers soitti Herb Pomeroyn yhtyeessä, jossa soittivat 1950-luvun alussa myös muun muassa Jaki Byard, Nat Pierce ja Quincy Jones. Rivers lähti koulusta 1952, muutti Floridaan ja palasi Bostoniin 1958. Hän soitti Bostonissa jälleen Pomeroyn yhtyessä mutta muodosti pian oman yhtyeen pianisti Hal Galperin kanssa.[2] Vuonna 1959 Rivers tutustui 13-vuotiaaseen Tony Williamsiin, jonka kanssa soitti vapaata improvisaatiota ja esiintyi joskus museoissa modernien taideteosten rinnalla.[1]

Rivers ja Joe Daley Studio Rivbeassa 1976.

Rivers liittyi 1964 Miles Davisin yhtyeeseen, jossa esiintyi Miles in Tokyo -albumilla. Davis erotti kuitenkin pian Riversin, sillä piti tämän soittoa liian vapaana. Vielä samana vuonna hän julkaisi Blue Note -levy-yhtiön kautta ensimmäisen sooloalbuminsa, Fuchsia Swing Songin.[3] Sen kappaleesta ”Beatrice”, joka on nimetty Riversin vaimon mukaan, on tullut jazzstandardi.[1]

Rivers äänitti Blue Notelle lopulta neljä albumia. Lisäksi hän soitti muun muassa Andrew Hillin, Cecil Taylorin, Bobby Hutchersonin, Larry Youngin ja Tony Williamsin albumeilla. Rivers siirtyi 1970-luvulla Impulse! Recordsille, jolle hän levytti muun muassa albumit Streams ja Crystals. Hän esiintyi 1973 Dave Hollandin albumilla Conference of the Birds Rivers ja Holland tekivät paljon yhteistyötä 1970-luvulla, sillä he muodostivat Barry Altschulin kanssa kehutun trion ja levyttivät kaksi sessioalbumia.[3] 1970-luvun lopulla Rivers muodosti vaimonsa kanssa Lower Manhattanin asunnon ullakkohuoneistosta ei-kaupallisen esiintymistilan Studio Rivbean, mistä tuli vuosikymmenen lopun avantgarde-jazzin keskus.[1]

1980-luvulla Rivers siirtyi hieman enemmän valtavirran suuntaan, kun hän teki yhteistyötä 1987–1991 Dizzy Gillespien kanssa. Kun he olivat Orlandossa keikalla, paikalliset muusikot houkuttelivat Riversin perustamaan uudelleen oma yhtyeensä Floridassa. Rivers julkaisi 1998 kaksi albumia Steve Colemanin keräämän New York Big Bandin kanssa. Rivers jatkoi uraansa kuolemaansa asti ja julkaisi 2011 kolmen CD:n albumin Triology vuosien 2008 ja 2009 äänityksistä. Riversin viimeiseksi esiintymiseksi jäi lokakuun 2011 konsertti DeLandissa.[1]

Rivers kuoli keuhkokuumeeseen joulukuussa 2011. Hänen vaimonsa Beatrice Rivers oli kuollut 2005. Heillä oli neljä lasta.[1]