Sam Fisher

Fisherin menneisyydestä on vain vähän tarkkaa tietoa. Tom Clancy’s Splinter Cell: Checkmate -romaanin perusteella Fisherin isä osallistui toiseen maailmansotaan. Fisher itse on noin 45–55-vuotias, joten hän luultavasti syntyi 1950-luvun loppupuolella tai 1960-luvun alussa – Tom Clancy’s Splinter Cell: Chaos Theoryn ohjekirjassa Fisherin mainitaan syntyneen vuonna 1957. Martin Cayan mukaan Fisher palveli 1980-luvulla Yhdysvaltain lentotukikohdassa Saksassa.

Tom Clancy’s Splinter Cell -romaanin mukaan Fisher toimi 1980-luvun loppupuolella CIA-agenttina, vaikka hän inhosikin silloista työtään. Chaos Theory -pelin kolmas tehtävä paljastaa, että CIA-agenttina toimiessaan Fisher osallistui Panamassa vuoden 1989 sotilasoperaatioon, jossa yhdysvaltalaiset joukot syrjäyttivät presidentti Manuel Noriegan. Samassa tehtävässä Fisher kuitenkin toteaa Anna Grimsdóttírille, että hän vietti suurimman osan vuodesta 1989 ”makaamalla Bagdadin ja Kuwaitin välisen tien ojassa”. Tom Clancy’s Splinter Cell -pelin harjoitustehtävän päättävän keskustelun dialogi viittaa siihen, että Fisher osallistui Persianlahden sotaan.

Fisherin ja hänen vanhan ystävänsä Douglas Shetlandin välinen keskustelu Tom Clancy’s Splinter Cell: Pandora Tomorrow -pelin ensimmäisessä kentässä paljastaa, että Fisher kuului aikoinaan Yhdysvaltain laivaston Navy SEAL -erikoisjoukkoihin. Tom Clancy’s Splinter Cell: Essentialsin mukaan Shetland oli Fisherin Navy SEAL -yksikön komentaja, ja että Fisher pelasti FARC-sissien vangiksi joutuneen Shetlandin vuonna 1992.

Fisher meni vuonna 1984 naimisiin Regan Burnsin kanssa, mutta tämä kuoli syöpään vuonna 1989. Pariskunnalle syntyi Sarah-niminen tytär. Kun Sarah kuolee Double Agentissa jouduttuaan rattijuopon yliajamaksi, Fisher alkaa kärsiä syvästä masennuksesta eikä enää kykene keskittymään tehtäviinsä kunnolla.

Fisher värvättiin vastaperustetun Third Echelonin ensimmäiseksi kenttäagentiksi vuoteen 2004 sijoittuvassa Tom Clancy’s Splinter Cell -pelissä. Fisher on sittemmin tunkeutunut muiden muassa lentokentille, pilvenpiirtäjiin, öljynporauslautoille, rahtilaivoihin, sotilastukikohtiin, sukellusveneisiin ja jopa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n päämajaan. Hän on pelastanut Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden lukuisia kertoja; esimerkkeinä Splinter Cellissä Fisher salamurhaa Yhdysvaltoja informaatiosodankäynnillä uhanneen entisen Georgian presidentin Kombayn Nikoladzen ja Pandora Tomorrow -pelissä hän estää tappavaa isorokkopommia räjähtämästä Los Angelesin kansainvälisellä lentoasemalla.

Sam Fisherin pomona toimii Yhdysvaltain armeijan eversti Irving Lambert, joka toimii Third Echelonin johtajana ja neuvoo Fisheriä kertomalla tälle tehtävän tavoitteet. Lambertin ohella Fisheriä avustaa joukko muita NSA:n työntekijöitä, kuten tietotekniikkaan perehtynyt Anna Grimsdóttír. Fisherin varustuksesta vastasi Vernon Wilkes Jr., mutta tämän kuoltua tilalle tuli Frances Coen ja myöhemmin William Redding.

Fisherin ammatti edellyttää runsaasti matkustelua ympäri maailmaa, ja hän on uransa aikana suorittanut tiedustelutehtäviä muiden muassa Britanniassa, Etelä-Koreassa, Georgiassa, Indonesiassa, Islannissa, Israelissa, Japanissa, Kanadassa, Kiinassa, Kolumbiassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Meksikossa, Myanmarissa, Panamassa, Perussa, Pohjois-Koreassa, Ranskassa, Serbiassa, Ukrainassa ja Venäjällä.

Fisher kuljetetaan tiedustelutehtäviin yleensä V-22 Osprey -kuljetuskoneella. Muutamissa Splinter Cell ja Pandora Tomorrow -pelien kentissä Fisher kuitenkin haetaan mustalla pakettiautolla, ja Chaos Theoryssa hän matkustaa sotalaiva USS Clarence E. Walshille UH-60 Black Hawk -kuljetushelikopterin kyydissä.

Koska Third Echelonin olemassaolo on tarkkaan varjeltu salaisuus, Fisherillä ei ole varaa epäonnistua. Mikäli hän kuolee tai joutuu vangiksi kesken tehtävän, yhdysvaltalaiset viranomaiset kiistävät hänen olemassaolonsa.

Vuosien taistelukokemuksen seurauksena Fisherille on kehittynyt hieman kyyninen elämänasenne ja sarkastinen huumorintaju. Hänellä on tapana kommentoida sarkastisin toteamuksin huippusalaisen ja useimmiten laittoman ja epäilyttävän työnsä luonnetta. Fisher on vaatimaton eikä hän ole erityisemmin kiinnostunut maineesta tai kunniasta. Hän on kuitenkin hyvin isänmaallinen ja erittäin uskollinen yhdysvaltalaiselle aatemaailmalle. Hän myös noudattaa aina käskyjä, myös silloin kun hän pitää hänelle annettuja määräyksiä epämiellyttävinä tai jopa moraalittomina.

Fisherin suhtautuminen muihin Third Echelonin työntekijöihin muuttuu pelien aikana. Alkuperäisessä Splinter Cellissä, jossa hän on vasta liittynyt Third Echeloniin, hän tottelee pomonsa Irving Lambertin käskyjä suoraviivaisesti ja kunnioittavasti. Myöhemmissä pelisarjan osissa, joissa hän ehtinyt tutustua työtovereihinsa, Fisher keskustelee Lambertin, Grimsdóttírin ja muiden Third Echelonin työntekijöiden kanssa paljon tuttavallisempaan ja humoristisempaan sävyyn.

Kahta edeltäjäänsä väkivaltaisemmassa Chaos Theoryssa Fisher esitetään hyvin armottomana henkilönä vihollisilleen. Kun Fisher käy kuulustelun nappaamansa vartijan kanssa, hän usein pelottelee vartijaa taistelupuukollaan ja uhkaa tappavansa hänet, ellei vartija kerro jotakin käyttökelpoista tietoa. Fisherillä on myös tapana viljellä mustaan huumoriin pohjautuvia vitsejä, joita työnsä vakavasti ottava Lambert ei aina kykene ymmärtämään. Toisaalta Fisher itse ei siedä sitä, että Grimsdóttír vitsailee hänen iäkkyytensä kustannuksella.

Vaikka Fisher on noin 50-vuotias, hän on ikäisekseen yllättävän atleettinen.[4] Hän on erinomainen kiipeilijä ja kykenee käyttämään hyödykseen esimerkiksi rännejä ja puhelinpylväitä. Hän on tarpeeksi voimakas jaksaakseen nostaa täysikasvuisen ihmisen olkapäilleen ja kantaakseen häntä. Hän on myös kykenee liikkumaan ilmastointikanavissa, roikkumaan pää alaspäin pitäen kiinni putkista ja juoksemaan nopeammin kuin tavallinen sotilas. Hyvästä yleiskunnostaan huolimatta Chaos Theoryssa voi huomata, että ikä on alkanut saavuttaa Fisheriä, sillä hänen voi usein kuulla päästelevän murahduksia ja ähkäisyjä suorittaessaan fyysisesti vaativia tehtäviä.

Koska Fisherin ammatti vaatii vakoilua, hän on kehittänyt itselleen hiiviskelytyylin, jonka avulla hän kykenee liikkumaan varjoissa kenenkään huomaamatta. Itse asiassa hän kykenee liikkumaan niin äänettömästi, etteivät useimmat hänen vihollisistaan edes havaitse hänen läsnäoloaan, ellei sitten Fisher nappaa heitä takaapäin. Fisher osaa käyttää pimeyttä hyväkseen, sillä pimeässä viholliset eivät voi nähdä häntä, kun taas Fisher kykenee liikkumaan vaivattomasti pimeänäkölasiensa avulla. Tämän vuoksi Fisher usein pyrkii sammuttamaan kaikki mahdolliset valonlähteet. Toisinaan Fisher pyrkii hämäämään tai houkuttelemaan vihollisia luokseen erilaisilla vihellyksillä.

Fisher on kyvykäs lähitaistelija, ja hän kykenee tainnuttamaan aikuisen ihmisen yhdellä ainoalla iskulla takaraivoon. Splinter Cell -kirjojen mukaan Fisher sai Krav Maga -koulutusta vanhalta ystävältään, Katia Loernsternilta.

Vaarallisen työnsä luonteen vuoksi Fisher on aseistettu SC-pistoolilla (muunneltu FN Five-seveN) ja SC-20-monitoimirynnäkkökiväärillä (muunneltu FN F2000), jotka on varustettu äänenvaimentimella. Chaos Theory esittelee Fisherin asearsenaaliin myös taistelupuukon, joka on itse asiassa Yhdysvaltain merijalkaväen suosima Ka-Bar-veitsi.

Pistoolin lippaaseen mahtuu 20 patruunaa ja Fisher kantaa mukanaan enintään kolmea lipasta. Vaikka FN Five-seveN onkin suunniteltu läpäisemään suojaliivit, Fisherin pistooli on varsin tehoton ja vaatii kolmesta viiteen osumaa vihollisen tappamiseksi. Pandora Tomorrow lisää pistooliin lasertähtäimen, mutta myöhemmissä peleissä laser-tähtäin on poistettu ja korvattu kokeellisella OCP-mikroaaltolähettimellä, joka kykenee sammuttamaan lamppujen ja valvontakameroiden kaltaisia sähkömagneettisia laitteita.

SC-20-monitoimirynnäkkökiväärin lippaaseen mahtuu 30 patruunaa ja Fisher kantaa enintään neljää lipasta. Vaikka SC-20:n kiikaritähtäin onkin epätarkka, Fisher kykenee pidättämään hengitystään, jolloin hän voi ampua hyvin tarkasti. Aseessa on myös kranaatinheitin, jolla voi ampua tarrakameroiden ja savukranaattien kaltaisia ei-tappavia laitteita. Chaos Theoryssa ja Double Agentissa aseeseen voi liittää tarkkuutta lisäävän etukahvan, pienoishaulikon tai aseen oikean piipun tilalle, ei vaimennetun panssarinläpäiseviä ammuksia laukaisevan tarkkuuskiväärin.

Fisherin luotetuin ase on kuitenkin hänen taistelupuukkonsa, jonka avulla hän voi tappaa vihollisiaan äänettömästi ja salamannopeasti. Hän kykenee käyttämään sitä myös muiden muassa lukkojen rikkomisessa, pommien purkamisessa, salakuuntelulaitteiden asentamisessa puhelinlinjoihin tai erilaisten kankaiden ja johtojen leikkaamiseen. Fisherillä on tapana käyttää puukkoaan nappaamiensa vihollisten uhkailemiseen.

Fisher käyttää tehtävissään mustan väristä kokovartalopukua, jonka päällä on kevlarista valmistettu suojaliivi. Tom Clancy’s Splinter Cell -romaani kuvailee puvun ominaisuuksia ja paljastaa, että siihen on asennettu muiden muassa hikoilun estävä jäähdytysjärjestelmä ja lasertähtäimet havaitsevia implantteja. Samassa kirjassa Fisher toteaa inhoavansa pukuaan, koska se on hänestä liian tiukka ja kireä. Puvusta on olemassa erilaisia versioita, kuten Double Agentissa nähty vitivalkoinen, arktisiin ympäristöihin tarkoitettu maastopuku. Fisherin puvustukseen kuuluvat myös asevyö ja mustat taistelusaappaat.

Fisherin vihreää valoa hohtavista, kolmilinssisistä yönäkö- ja lämpökameralaseista on muodostunut Splinter Cell -sarjan ”tavaramerkki”. Chaos Theory liittää lasien toimintoihin myös sähkömagneettista säteilyä havaitsevan toiminnon, jonka avulla Fisher kykenee tunnistamaan sähkölaitteita. Splinter Cell -sarjan suosion myötä laseja on parodioitu muutamin kertoja, esimerkiksi Rayman Raving Rabbidsissa, joka on myös Ubisoftin valmistama ja tuottama.

Ensimmäisen Splinter Cell -pelin alussa paljastetaan, että Fisher käyttää sisäkorvaistutetta, jonka avulla hän on kykenee kuuntelemaan muiden Third Echelonin työntekijöiden neuvoja. Fisher itse kykenee puhumaan Lambertille ja muille työtovereilleen laseihinsa kiinnitetyn pienoisradion kautta.