Salzburg

Salzburgin paikalla sijaitsi kelttiläinen asutuskeskus, ja roomalaisaikana se tunnettiin nimellä Juvavum. Se sai piispanistuimen vuonna 739, ja kaupungista tuli arkkihiippakunnan keskus vuonna 798. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan aikana Salzburgista kasvoi voimakkaan uskonnollisen ruhtinaskunnan keskus.[3]

Salzburgin merkittävin ruhtinaspiispa oli vuosina 1587–1612 hallinnut Wolf Dietrich von Raitenau.[5] Hän antoi italialaiselle arkkitehdille Vincenzo Scamozzille monia julkisten rakennelmien suunnittelutöitä.[3] Raitenaun ansiosta kaupungin kuva muuttui barokkiarkkitehtuurin hallitsemaksi ja kaupunkiin rakennettiin muun muassa kirkkoja, palatseja ja puistoja. Raitenaun valtakausi päättyi Baijerin kanssa syntyneisiin erimielisyyksiin suolakaupasta ja hän eli viimeiset aikansa vangittuna.[5] Muita merkittäviä ruhtinaspiispoja olivat vuosina 1612–1619 hallinnut Markus Sittikus von Hohenems, joka rakennutti kaupunkia toisen italialaisen Santino Solarin kanssa, sekä Salzburgin yliopiston perustanut Paris von Lodron, joka hallitsi vuosina 1619–1653, ja Leopold Anton von Firmian, jonka kausi oli 1727–1744.[3]

Salzburgin ruhtinaspiispakunta maallistettiin vuonna 1803 hieman ennen Napoleonin sotien alkua.[6] Salzburg oli sotien aikana Ranskan ja Baijerin alaisuudessa, ja vuonna 1816 siitä tuli osa Itävallan keisarikuntaa.[5] Salzburg oli alkujaan vain piirikunnan keskuskaupunki, mutta vuonna 1861 siitä tuli osavaltionsa pääkaupunki.[6]

Salzburgin merkitys alkoi kasvaa uudestaan, kun sinne valmistui vuonna 1860 rautatieasema, joka alkoi myös kiihdyttää turismia. Saksan ja Itävallan niin sanotun Gründerzeit-kauden aikana Salzburgia kehitetään voimakkaasti, ja sinne rakennettiin uusia julkisia rakennuksia. Salzburgin kuuluisa Salzburger Festspiele -festivaali perustettiin vuonna 1917.[6]

Salzburgiin liitettiin vuonna 1935 uusia alueita, ja kaupunkia laajennettiin uudestaan kun Itävalta liitettiin Saksaan vuonna 1939. Asukasluku kasvoi liitosten jälkeen 40 500 ihmisestä 77 000 ihmiseen. Kansallissosialistien valtakauden aikana kaupungissa oli rotusortoa ja poliittista painostusta ja monet pakkotyöläiset ja sotavangit joutuivat rakennustöihin, kuten Staatsbrücke-sillan rakentamiseen. Toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden pommituksissa kuoli 547 ihmistä ja 40 prosenttia rakennuksista vaurioitui pahoin.[6]

Toisen maailmansodan jälkeen Salzburgiin saapui tuhansia pakolaisia, ja kaupungin väkiluku ylitti vuonna 1950 ensimmäisen kerran 100 000 asukkaan rajan. Kaupungissa perustettiin uusia asuinalueita, muun muassa Leheniin ja Taxhamiin. Salzburgin vanhaakaupunkia suojeleva laki hyväksyttiin vuonna 1967, ja alue hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1996.[6]