Salvador (elokuva)

Elokuvan toisena käsikirjoittajana toimi sotakuvaajana itse toiminut Richard Boyle. Hän lähti 23-vuotiaana vuonna 1965 Vietnamin sotaan yhtenä 20 kuvaajan ryhmästä. Heistä enää kaksi oli elossa vuonna 1986, kun elokuva sai ensi-iltansa. Vuonna 1969 Boyle joutui lähtemään Vietnamista kotiin osallistuttuaan rauhanmielenosoitukseen, mutta hän toimi sotakuvaajana myöhemmin kymmenillä kriisialueilla ympäri maailmaa.[3]

Elokuvasta tehtiin kaksi käsikirjoitusversiota, joista kesympi annettiin luettavaksi tiedustelupalvelu CIA:lle, ja kuvaukset saatiin tehdä rauhassa rajumman version pohjalta. Elokuvan tuottaja vaati kuitenkin kuvausmateriaalin nähdessään elokuvasta poistettavaksi yli puoli tuntia poliittisesti arimpia kohtauksia erityisesti CIA:n toiminnasta maassa. Tuottaja myös jarrutti elokuvan teatterilevitystä ja sen käsikirjoituksen palkitsemista Oscarilla. Sen sijaan elokuvasta tuli suuri videomenestys sekä Yhdysvalloissa että El Salvadorissa, missä elokuva oli kokonaan kielletty.[3] Suomessakin Salvador tuli videolevitykseen jo kolmen kuukauden kuluttua teatteriensi-illasta[4].

Mikael Fränti kehui Helsingin Sanomissa uransa alussa olleen ohjaajan työtä: ”Stone järisyttää tilanteessa, jolloin elokuva on kääntynyt melkein kokonaan viihteen välikappaleeksi. Hän pelaa kyllä kovilla panoksilla, mutta räjäyttäã potin ja saa aikaan sellaisen poliittisen elokuvan, jota ei tarvitse hävetä perinteenkään valossa. Sitä paitsi hänen kerrontansa on loisteliasta, niin dokumentarismin kuin realismin hengessä.” Suitsutusta saivat Fräntiltä myös pääosien esittäjät: ”Jälleen kerran on kehuttava James Woodsia, joka hakeutuu edistyksellisiin projekteihin ja viittaa kintaallaan ns. tähteydelle. John Savage on myös erinomainen hiljaisen, itsetuhoa etsivän valokuvaajan osassa. Michae Murphy näyttelee USA:n lähettilästä uskottavasti, ja Gere-elokuvasta Konsuli [oik. Kunniakonsuli] tuttu Elpedia Carrillo on ihastuttava latinalaisena Mariana.”[5]

Myös VideoHound's Golden Movie Retriever sanoo Woodsin ja Belushin näyttelevän erinomaisesti epämiellyttäviä hahmojaan.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo sanoo elokuvaa vihaiseksi ja imperialistista sotaa vastaan saarnaavaksi mutta silti hyväksi. Hän antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[2]