Salomonsaaret

Ilmakuva Salomonsaarilta

Salomonsaaret muodostuu pitkästä saariryhmästä, joka ulottuu yli 1 500 kilometriä Papua-Uudesta-Guineasta kaakkoon. Salomonsaaret kuuluu eteläisen Tyynenmeren suurimpiin saaristoihin ja sijaitsee noin 1,3 miljoonan neliökilometrin vesialueella. Salomonsaarten yli 990 saaresta yli 320 on asutettuja. Suurimmat saaret ovat Guadalcanal (5 336 km²), Malaita (3 840 km²), Santa Isabel (3 380 km²), Choiseul (3 200 km²), Makira (3 188 km²) ja New Georgia (2 145 km²). Maapinta-alaa Salomonsaarilla on yhteensä yli 27 000 neliökilometriä. Guadalcanalilla sijaitsee maan korkein vuorenhuippu Mount Makarakombu (2 447 m).[3] Suuremmilla saarilla on erinäisiä tulivuoria, joista osa on aktiivisia. Monet pienemmistä saarista ovat hiekan ja palmupuiden peittämiä atolleja. Alue on geologisesti aktiivista, ja pieniä maanjäristyksiä tapahtuu usein.[4] Rennell on maailman suurin koralliatolli ja saaren itäosa kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.[5]

Toukokuun lopulta joulukuun alkuun asti saarilla vallitsee kuivakausi ja kaakosta puhaltavat tuulet saavat aikaan miellyttävän lauhkean ilmaston. Joulukuun puolivälistä toukokuun puoliväliin monsuunituulet tuovat saarille sadekauden, jonka aikana lämpötilat ja kosteus ovat korkeampia ja sateet voimakkaampia. Pääkaupunki Honiarassa sataa keskimäärin 215 millimetriä vuodessa, mikä on vähemmän kuin suurimmassa osassa muuta maata.[6] Vuotuinen sademäärä on noin 305 millimetriä.[4] Päivälämpötilat vaihtelevat 27 ja 32 asteen välillä ja öisin se saattaa tippua noin 19 asteeseen.[6]

Salomonsaarten maantieteellisestä eristyksestä johtuen niillä on päässyt kehittymään runsaasti kotoperäisiä eläinlajeja, kuten 69 lintulajia, joita ei tavata missään muualla, sekä useita jyrsijä- ja lepakkolajeja. Ihmisten mukana tulleet kissat ovat kuitenkin tehokkaasti hävittäneet useimmat Guadalcanalin alkuperäiset nisäkkäät. Saarilla elää kaikkiaan 47 nisäkäslajia, joista 26 on melkein tai täysin kotoperäisiä. Kasvillisuustyypeistä voidaan erottaa mangrovesuot, makeavetiset suot, alankojen ja vuoriston sademetsät sekä osan vuotta kuivat metsät. Guadalcanalilla on myös jonkin verran ruohikkoa.[7]

Pääministeri Manasseh Sogavare

Salomonsaaret on brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluva parlamentaarinen demokratia. Salomonsaarten valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Charles III. Paikallisesti häntä edustaa viiden vuoden välein valittava kenraalikuvernööri. Vuoden 2009 heinäkuusta lähtien kenraalikuvernöörinä on toiminut Frank Kabui. Maalla on yksikamarinen parlamentti, jonka 50 edustajaa valitaan neljä vuotta kestävälle kaudelle. Parlamentti voi kuitenkin äänestää itsensä hajotettavaksi kesken kauden. Parlamentti valitsee pääministerin, joka nimittää muun hallituksen. Maan pääministerinä toimi vuosina 2010–2011 Danny Philip ja 2014–2017 sekä uudelleen vuodesta 2019 lähtien Manasseh Sogavare.[14][1][17]

Provinssit

Salomonsaarten provinssit.

Salomonsaarten kartta

Salomonsaaret jakaantuu yhdeksään provinssiin sekä pääkaupunkialueeseen (merkitty tähdellä).[18]

	Provinssi	Pääkaupunki	Pinta-ala km² [19]	Asukasluku (2009) [19]
1	Keskiprovinssi	Tulagi	615	26 051
2	Choiseul	Taro	3 837	26 379
3	Guadalcanal	Honiara	5 336	93 613
4	Isabel	Buala	4 136	26 304
5	Makira-Ulawa	Kirakira	3 188	40 419
6	Malaita	Auki	4 225	137 596
7	Rennell ja Bellona	Tigoa	671	3 041
8	Temotu	Lata	865	21 362
9	Läntinen provinssi	Gizo	5 475	76 649
3*	Honiara (pääkaupunkialue)	Honiara	22	64 602
	Salomonsaaret	Honiara	28 370	515 870

Vuoden 2010 arvion mukaan Uuden-Kaledonian bruttokansantuote oli 1,627 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Henkilöä kohden tämä teki 2 900 dollaria. Pääosa väestöstä elää maatalouden, kalastuksen tai metsänkasvatuksen varassa. Useimmat valmistuotteet ja öljy tuodaan maahan ulkomailta. Saarilla on mineraaliesiintymiä, muun muassa lyijyä, sinkkiä, nikkeliä ja kultaa. Maan vakavat sisäiset ongelmat aiheuttivat maan talouden romahtamisen 2000-luvun alussa. Australian johtaman RAMSI:n saapumisen jälkeen vuonna 2003 talous on kääntynyt jälleen nousuun. Maan merkittävimmät vientituotteet ovat puutavara, kala, kopra, palmuöljy ja kaakao.[1]

Perinteiset energiamuodot ovat kaukaisilla saarilla kalliita. Koteja on tyypillisesti valaistu kerosiinilampuilla, mutta ympäristöjärjestöjen tuella niitä on vaihdettu LEDejä ja aurinkopaneeleita käyttäviin järjestelmiin.[20] Maailmanpankki tukee Salomonsaarilla useita hankkeita, joiden tarkoituksena on kehittää sähkönsaannin luotettavuutta ja panostaa uusiutuvan energian hyödyntämiseen.[21]

Salomonsaarten ainoa kansainvälinen lentokenttä on noin kymmenisen kilometriä pääkaupunki Honiarasta itään sijaitseva Honiaran kansainvälinen lentoasema.[22] Salomonsaarilla on yhteensä 34 lentokenttää, joista kahdella on päällystetty kiitotie. Tieverkostoa saarilla on 1 360 kilometrin verran, josta tosin vain noin 30 kilometriä on päällystetty.[1]

CIA:n julkaiseman The World Factbookin mukaan Salomonsaarten asukasluku oli vuonna 2011 yhteensä 571 890. Vuoden 1999 väestölaskennan mukaan saaren suurin etninen ryhmä olivat melanesialaiset (94,5 %). Muut merkittävät väestöryhmät olivat polynesialaiset (3 %) ja mikronesialaiset (1,2 %).[1] Loput väestöstä koostuu pääasiassa aasialaisista ja ulkomailla asuvista kansalaisista.[23] Väestölaskennan mukaan valtaosa väestöstä on kristittyjä. 97,1 prosenttia väestöstä kuuluu eri kristinuskon uskontokuntiin. Muiden uskontojen harjoittajia on 2,4 prosenttia, määrittelemättömiä 0,3 prosenttia ja mihinkään uskontoon kuulumattomia 0,2 prosenttia.[1] Varsinkin kaikista syrjäisimmillä alueilla, erityisesti Malaitalla, harjoitetaan yhä alkuperäisuskontoja.[23] Kuolleisuusluvut ovat olleet voimakkaassa laskussa ja eliniänodotteen arvioitiin vuonna 2011 olevan noin 74 vuotta,[1] kun se 1980-luvun lopulla oli vain 54 vuotta.[23]

Salomonsaarilla on 74 kotoperäistä kieltä, joista 70 kieltä puhutaan yhä. Kielien suuren lukumäärän seurauksena esimerkiksi muutaman kilometrin päässä asuvien kylien ihmiset eivät välttämättä pysty ymmärtämään toisiaan.[23] Vaikka englanti onkin maan virallinen kieli, puhuu sitä ainoastaan noin 1–2 prosenttia väestöstä.[1] Alkuperäisiä melanesialaisia kieliä ovat muun muassa rennell ja bellona, tikopia, anuta, fatutaka, sikaiana ja ontong java (tunnettu myös nimellä luaniua). Myös kiribatia puhutaan.

Kilpi 1800-luvun alkupuoliskolta

Salomonsaarilla on vahvat perinteet erilaisten veistosten ja käsitöiden valmistuksessa. Veistoksissa voi yhdistyä piirteitä ihmisistä, linnuista, kaloista ja muista aiheista, ja ne esittävät yleensä jumaluuksia tai henkiä.[23] Salomonsaarten näyttävimpiin taidemuotoihin kuuluvat pajusta kudotut sotakilvet, jotka on koristeltu helmiveneen kuoren palasilla ja erilaisilla abstrakteilla kuvioilla. Kilpien haurauden vuoksi niitä käytettiin todennäköisemmin arvovaltaisten henkilöiden statussymboleina kuin taisteluissa. Korkea-arvoiset henkilöt käyttivät perinteisesti myös erilaisia arvokkaista materiaaleista tehtyjä kaulakoruja ja rintakoristeita. Pääkallonmetsästys oli yleistä aina 1800-luvun loppupuolelle asti, sillä sen katsottiin olevan välttämätön osa elämää ja takaavan yhteisön ja hyvinvoinnin. Hyökkäysretkillä käytettiin usein suuria sotakanootteja, jotka koristeltiin erilaisin koristein.[24] Nguzu Nguzut ovat veistoksia, jotka kiinnitettiin kanoottien vesirajaan keulakuviksi. Nguzu Nguzut -keulakuvat ovat yleensä rintakuvia, joilla on iso pää, pyöreät korvakorut sekä pienet kädet. Niiden tarkoituksena oli ilmeisesti toimia jonkinlaisina yliluonnollisina suojelijoina.[25] Myös kanootin melat koristeltiin erilaisilla kuvioilla, joiden uskottiin tuovan käyttäjälleen turvallisuutta ja menestystä.[24] Tatuointi on myös perinteinen taidemuoto, jonka aiheet voivat ilmaista henkilön ikää tai sosiaalista asemaa.[23]

Perinteisen ruokavalion perusta ovat jamssi, jakkihedelmä ja taaro. Rannikolla niiden kanssa syödään kalaa ja simpukoita, sisämaassa vihanneksia, etanoita ja pussirottia. Aterioiden sisältö ei yleensä vaihtele vuorokaudenajan mukaan. Tyypillinen mauste on kookosmaito. Leipäpuun hedelmiä ja Canarium indicum -puun pähkinöitä poimitaan, kun ne kypsyvät, ja ne joko syödään tai myydään. Perinteinen ruokavalio on nykypäivinä muuttunut huomattavasti varsinkin kaupunkialueilla, ja riisistä on tulossa ruokavalion pääaines, joka nautitaan yleensä teen, sekä lounaalla ja päivällisellä yleensä lihasäilykkeiden kanssa. Köyhempien kaupunkilaisperheiden aamupala koostuu yleensä teestä ja edellisten aterioiden tähteistä, varakkaammat perheet nauttivat esimerkiksi teetä tai kahvia sekä voileipiä, sämpylöitä tai pikkuleipiä. Lounas ja päivällinen ovat yleensä päivän tärkeimmät ateriat. Pöydän ääressä syömisestä on nykypäivänä tulossa normi, ja perheet pyrkivät yleensä syömään yhdessä.[8]

Salomonsaaret on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1984 lähtien 1–5 urheilijan joukkueella.[26] Salomonsaarten Beachfutis-joukkue Bilikiki Boys oli vuonna 2010 tilastollisesti Oseanian menestynein joukkue ja maailmalla sijalla 14.[27]

Malaitan saarelta on Unescon avustuksella äänitetty musiikkia baegu- ja fatalekakansojen keskuudessa. Nämä on julkaistu LP-levyllä 1973 ja sittemmin internetissä.[28]

Salomonsaarelainen panhuilu 1900-luvulta

• South Pacific & Micronesia, s. 542–578. Lonely Planet, 2006. ISBN 1741043042. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salomonsaaret Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Solomon Islands Wikivoyagessa (englanniksi)
• Matkaopas aiheesta Salomonsaaret Wikimatkoissa