Salome (ooppera)

Salome aiheena pohjautuu Raamattuun. Itse kehystarina ja Johannes Kastajan teloittaminen kerrotaan Matteuksen (14:3 – 14:11) ja Markuksen (6:17 – 6:28) evankeliumeissa. Myös Luukas (3:19 – 3:20) käsittelee aihetta hieman. Evankeliumeissa ei kerrota Salomen nimeä, mutta juutalaisen historioitsijan Josephuksen kirjassa Juutalaisten muinaisajat (Iudaike Arkhaiologia) mainitaan, että Herodiaalla on tytär nimeltä Salomé.

Ooppera pohjautuu Oscar Wilden vuonna 1893 Sarah Bernhardtille tehtyyn ranskankieliseen näytelmään. Näytelmän ensi-ilta oli Pariisissa 11. helmikuuta 1896. Wilden luoman henkilökuvan mukaan Herodias on kylmästi laskelmoiva ja läpeensä vallanhimoinen ihminen, Salome kuvataan hemmotelluksi ja lapsellisen itsepäiseksi tyttäreksi, Herodes elää omassa mielikuvitusmaailmassaan ja pelkää korkeampia voimia. Jokanaan on jumalallinen hahmo, joka on henkisesti maallisten hallitsijoiden yläpuolella. Wilden tapa näyttää kaikkien neljän päähenkilön keskinäisiä jännitteitä tekee näytelmästä hyvin intensiivisen.

Salomessa kuvataan kaiken korruptoivaa valtaa, keinotekoisia ihmissuhteita, hengellisyyttä ja uskonnon vaikutusta sekä erilaisia tukahdutettuja seksuaalisia haluja. Näytelmässä on muutama henkilö enemmän kuin oopperassa, mutta teoksen sisältö ja sanoma ei ole poistoista huolimatta kärsinyt. Kuulla on merkittävä osa näytelmässä. Kuu symboloi neitsyttä ja hulluutta.

Suurimmat juoneen liittyvät asiapoistot ovat kertomus Herodiaan ensimmäisen miehen vankilassaolo ja teloitus sekä Herodiaan palvelijan rakkaudentunnustus Narrabothiin.

Ranskankielisen näytelmän käänsi saksaksi Hedwig Lachmann. Richard Strauss lyhensi näytelmästä noin kolmasosan omaan librettoonsa. Kesäkuussa 1904 teos oli sävellettynä ja vuonna 1905 Salomen soitinnus oli valmis.

Teoksessa oli massiivinen orkesteri, 106 soittajaa. Strauss orkestroi tämän avantgardistisen teoksen värikkäästi, eksoottisesti sekä hyödynsi siinä johtoaihetekniikkaa. Strauss kuvasi musikaalisesti kuningas Herodeksen kahden äärimmäisen vastavoiman välissä: seksuaalisen himon ja henkisyyden. Jokanaanin musiikki on 'espressivo', ja se on koko ajan omassa profetiamotiivissaan ja hallitsee äänenä näyttämöä. Jokanaanin messiaanisen roolin tulisi laulaa wagnerilainen "sankaribaritoni", ns. heldenbaritoni. Salomen rooli on yksi oopperakirjallisuuden vaikeimmista. Nimiroolissa on vaativa tessitura eli suuren äänialan vaatimus. Salomen tulisi olla todellinen dramaattinen sopraano. Lisäksi oopperassa on kaksi välisoittoa ja tanssinumeroksi viime hetkellä lisätty kuuluisa Seitsemän hunnun tanssi.

Wienissä ei haluttu esittää tätä kohuttua teosta, joten sen kantaesitys oli Dresdenissä. Itävallan ensi-ilta oli Grazissa vuonna 1906[1]. Wienissä Salome nähtiin vasta vuonna 1918. Metropolitan Opera House peruutti lisäesitykset heti ensi-illan jälkeen 22. tammikuuta 1907.

Kapellimestari Ernst von Schuch

• Salome – Marie Wittich
• Herodes – Karl Burian
• Herodias – Irene von Chavanne
• Jokanaan – Karl Perron

• Tapahtuma-aika: noin 30 jaa.
• Paikka: Galilea, Herodesin palatsi
• Kesto n. 1 h 40 min

Oopperan tapahtumapaikka on Tetrarkki Herodes Antipan palatsin terassi. Sotilaat vartioivat vangittua Jokanaania maanalaisessa tyrmässä kuutamossa. Herodes ja hänen toinen vaimonsa Herodias ovat järjestäneet juhlat Rooman lähettiläiden kunniaksi.

1. kohtaus

Musiikki alkaa ilman alkusoittoa Salomen teemalla. Vartiopäällikkö Nar­raboth kuvailee Salomen kauneutta, kun taas Herodiaan palvelija varoittaa Narrabothia ja ennustaa, että jotain pahaa on tapahtumassa. Palatsista kuuluu hälinää, jonka toinen vartija sanoo johtuvan juutalaisista.

2. kohtaus Ilman täyttää messiaaninen matala, syvä ja vangitseva ääni. Tyrmästään Jo­ka­naa­n ennustaa tulevaa Messiasta pro­fe­tiassaan Nach mir wird Einer kommen (Minun jälkeeni tuleva). Juhlista pitkästynyt ja Herodeksen himokkaaseen katseeseen kyllästynyt Salome tulee terassille.

Salome pitää kuuta suurena hopeatarjottimena. Jokanaanin hallitseva ääni kuuluu jälleen, ja Salome haluaa nähdä vangin. Salome tietää äitinsä vihaavan Jokanaania, mutta kun Salome saa kuulla Jokanaanin olevan nuori mies, hän käyttää kaiken viehätystaitonsa Nar­ra­bothiin Du wirst das für mich tun, Narraboth (Etkö tekisi tätä minulle, Narraboth) saadakseen tahtonsa läpi. Narra­bothin käskystä profeet­ta tuodaan ulos ensimmäisen välisoiton aikana.

3. kohtaus Jokanaan tuomitsee Herodeksen ja eri­tyisesti Herodiaan. Wo ist er, dessen Sündenbecher jetzt voll ist (Missä on hän, jonka syn­neillä ei ole määrää). Salome on ihas­tu­nut ja peloissaan. Jokanaan kysyy Wer ist dies Weib, das mich ansieth? (Kuka on tämä nainen, joka minua katsoo?) ja saa Salomen raivoihinsa kutsumalla tätä syntisen äidin tyttäreksi. Jokanaan kehottaa Salomea menemään erämaahan etsimään Ihmisen Poikaa.

Salomen kiinnostus mystiseen hahmoon on sekoitus kauhua ja seksuaalista himoa: Jokanaan, ich bin verliebt in deinen Leib (Jo­kanaan, kehosi herättää kiinnos­tukseni) ja In dein Haar bin ich ver­liebt (ra­kastan hiuksiasi) sekä Deinen Mund be­gehre ich (Himoitsen suutasi). Jokanaan torjuu Salomen, ja Salomen pettymys ja raivo kasvaa. Salomeen rakastunut Narraboth tappaa itsensä Salomen ja Jokanaanin väliin. Salome näkee hurmiossaan vain Jokanaanin.

Jokanaan kauhistuu Salomen itsekeskeisyyttä ja kehottaa Salomea etsimään pelastusta Galilealaiselta: Es lebt nur Einer, der dich retten kann (Vain yksi mies pystyy sinut pelastamaan). Jokanaan vetäytyy takaisin tyrmäänsä kiroten Salomen toisen orkesterivälisoiton aikana.

4. kohtaus Herodes ja Herodias tulevat seuralaisten kanssa ulos, ja Herodes etsii Salomea ja panee merkille kuun. Hän liukastuu Narrabothin vereen. Herodes kuvittelee illan koleuden ja on kuulevinaan siipien iskuja. Herodes kiihottuneena pyytää Salomen jakamaan kans­saan vii­nin ja hedelmät sekä lopuksi myös valtaistuimen. Salome pysyy välin­pi­tämättömänä.

Jokanaanin ääni kuuluu jälleen. Herodias haluaisi antaa Jokanaanin juutalaisten tuomittavaksi, mutta Herodes pelkää liikaa. Juutalaiset ja nasaretilaiset väittelevät Jokanaanista ja Messiaasta. Tyrmästä Jo­kanaa­n kiroaa Herodiaksen Tochter Babylons (Ba­bylonin tytär) ja ennustaa Salomelle väkivaltaista loppua.

Herodes pyytää Salomea tanssimaan itselleen. Herodias vastustaa eikä Salomekaan innostu ennen kuin Herodes vannoo valan ja lupaa antaa, mitä ikinä Salome pyytää. Salome aloittaa äitinsä vastustuksesta Seit­semän Hunnun tanssin.

Tanssin päätyttyä Salome tahtoo hopeatarjottimella den Kopf des Jokanaan (Jokanaanin pään). Herodes kauhistuu ja epätoivoissaan ja tarjoaa tilalle jalokiviä, harvinaiset riikinkukot, Ylimmän Papin viitan tai jopa pyhistä pyhimmän Temppelin viitan. Lopulta Herodes antaa periksi, ja Herodias ottaa kuoleman sormuksen sor­mestaan ja antaa sen pyövelille. Salome kuuntelee tyrmän luona ja toivoo kuulevansa Jokanaanin valittavan. Tyrmässä on hiljaisuus – kohta pyövelin iso musta käsi ilmestyy tyrmästä kädessään Jokanaanin pää hopeatarjottimella.

Salome voitonriemuisena, hurmiossaan ja itsekeskeisyydessään puhelee Jokanaanin päälle. Kiihottuneena hän suutelee Jokanaanin huulia ja toteaa kuoleman mysteerin olevan suurempi kuin rakkauden mysteerin.

Herodes katselee Salomen voitonjuhlia ja sisälle mennessään käskee palvelijoitten sammuttaa valot – kuun ja tähdet. Musta pilvi peittää kuun. Salome vielä ihmettelee: Onko se veren vai onko se rakkauden maku? Kuu tulee esiin ja valaisee Salomen hurmioitunen kehon. Herodes käskee sotilaiden tappaa Salomen Man töte dieses Weib! (Tap­pakaa tuo nainen!).

• The Operas of Richard Strauss – Salome libretto. Classical Music Karadar. Arkistoitu 30.12.2008. Viitattu 5.2.2021. (saksaksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salome Wikimedia Commonsissa