Salmon (joki)

Salmonjoki on noin 680 kilometriä (425 mailia) pitkä joki Yhdysvalloissa Idahon osavaltiossa. Joki tunnetaan myös nimillä The River of No Return ja Lewis River.[1] Se saa alkunsa osavaltion keskiosissa ja yhtyy Idahon ja Oregonin osavaltioiden rajalla virtaavaan Snakejokeen 10 kilometriä etelään Washingtonin osavaltion rajasta. Snake on edelleen Columbiajoen sivujoki.

Salmon
Salmonjoki.
Salmonjoki.
Alkulähde Blainen piirikunnan luoteisosa, Idaho, Yhdysvallat[1]
43°47′48″N, 114°46′36″W[1]
Laskupaikka Snakejoki, Yhdysvallat[1]
45°51′23″N, 116°47′37″W[1]
Maat Yhdysvallat
Pituus 680 [1] km
Alkulähteen korkeus 2 800[2] m
Virtaama 313,2 [3] m³/s
Valuma-alue 35 100 [3] km²
Salmonjoki ja sen tärkeimmät sivujoet.
Salmonjoki ja sen tärkeimmät sivujoet.

Joen valuma-alue on noin 35 100 km2 ja keskimääräinen virtaama White Birdissä, viimeisellä mittausasemalla ennen Snakejokeen yhtymistä, on ollut 313 m3/s vuosina 1910–2005. Suurin mitattu virtaama White Birdin mittausasemalla on 3 680 m3/s (17. kesäkuuta 1974) ja pienin 28,3 m3/s (4. tammikuuta 1995).[3]

Joen kulku

Joki kiemurtelee Keski-Idahon vuoristoalueilla kulkien ensin koilliseen lähelle Montanan rajaa ja sitten länteen laskeakseen Idahon ja Oregonin rajaa merkitsevään Snakeen. Joki saa vetensä Sawtooth-, Salmon River-, Clearwater- ja Bitterrootvuorien sulamisvesistä[4].

Joki saa alkunsa 2 800 metrin korkeudessa[2] Sawtoothvuorilla Blainen piirikunnan luoteisnurkassa. Aluksi se virtaa pohjoiseen, kunnes Stanleyssä Custerin piirikunnassa kääntyy itään. Claytonin jälkeen jokeen yhtyy sen itähaara (East Fork Salmon River) ja joki kääntyy koilliseen kohti Salmonin kaupunkia. Puolivälissä Salmoniin, Custerin ja Lemhiin piirikuntien rajalla, jokeen yhtyy Pahsimeroijoki, ja Salmonissa jokeen laskee Lemhijoki.

Salmonin jälkeen joki jatkaa kohti länttä, kunnes Lemhin ja Idahon piirikuntien rajalla siihen yhtyy joen keskinen haara (Mid Fork Salmon River), ja joki kääntyy luoteeseen. Virrattuaan luoteeseen noin 60 kilometriä joki kääntyy lounaaseen, ja noin 30 kilometrin jälkeen siihen yhtyy joen eteläinen haara (South Fork Salmon River). Tästä joki jatkaa länteen kohti Rigginsin kaupunkia, jossa siihen laskee Little Salmon -joki ja joki kääntyy kohti pohjoista.

Joki jatkaa pohjoiseen White Birdin ohi, minkä jälkeen se kääntyy ensin luoteeseen ja sitten etelälounaaseen ja laskee Snakejokeen. Matkallaan joki on laskeutunut alkulähteidensä 2 800 metristä 280 metriin merenpinnasta[2].

Geologia

Joki on uurtanut itselleen syvimmillään yli 1,6 kilometriä syvän ja leveimmillään yli 16 kilometriä leveän kanjonin kulkemaansa vuoristoon.[5][6] Salmonin ja Rigginsin välillä joki kulkee yhtäjaksoisesti noin 290 kilometriä yli 1,6 kilometriä syvässä kanjonissa.[4][7]

Joen uurtaman kanjonin seinämissä on näkyvissä gneissiä, liusketta ja kvartsiittia. Näistä gneissin iäksi Shoupin lähellä on määritetty 1,4–1,5 miljardia vuotta.[4][7]

Historia
Matkantekoa joen maastossa vuonna 1945.
Snow Hole -kosken lasku 1945.

Ensimmäiset viitteet ihmisasutuksesta joen varrelta ovat 8 000–11 000 vuoden takaa. Aluetta asuttainelle Nez percé -intiaaneille joki oli pyhä sen tarjoaman runsaan lohisaaliin vuoksi.[7]

Ensimmäiset länsimaiset tutkimusmatkailijat saapuivat joelle elokuussa vuonna 1805, kun Lewisin ja Clarkin retkikunta saapui alueelle Lemhijokea seuraten nykyisen Salmonin kaupungin lähistöllä. Clark lähti edeltä arvioimaan Salmonin kelpoisuutta vesireitiksi,[8] ja elokuun 23. päivä 1805 hän kirjoitti päiväkirjaansa joen olevan kulkukelvoton kanooteille sen vuolaan virtauksen ja monien koskien vuoksi.[9] Clark myös nimesi joen toverinsa Lewisin mukaan 21. elokuuta 1805.[10]

Viitisenkymmentä vuotta Lewisin ja Clarkin jälkeen alueelta löytyi kultaa, minkä seurauksena joen valuma-alue tutkittiin perusteellisesti. Joki oli kuljettavissa alavirtaan, mutta nopea virtaus ja kosket tekivät ylävirtaan kulkemisen mahdottomaksi, mistä joki sai lisänimensä The River of No Return eli Joki ilman paluuta. Päästyään määränpäähänsä uudisasukkaiden tarvikeveneet purettiin ja niiden puutavara käytettiin hyödyksi.[7]

Vuonna 1935 National Geographic Societyn rahoittama ryhmä tutki joen uurtamaa kanjonia.[6]

Eläimistö
Neulakaktus Pediocactus nigrispinus Salmonjoen alueella.[11]

Joessa eläviä kalalajeja ovat muun muassa punalohi, punakurkkulohi, kuningaslohi, kirjolohi, pikkubassi, imukarpit, sammet, Salvelinus confluentus, Ptychocheilus ja Prosopium williamsoni.[4] Lohet vaeltavat kutemaan jokea pitkin.[6]

Joen alueella elää suuri kirjo erilaisia eläinlajeja. Yleisiä isoja nisäkkäitä alueella ovat paksusarvilampaat, lumivuohet, vapitit, muulipeurat, valkohäntäpeurat, hirvet, mustakarhut ja puumat. Alueella yleisiä pienempiä nisäkkäitä ovat esimerkiksi punailves, kojootti, kettu, piikkisika, kanadanmajava, minkki, amerikanmäyrä, amerikannäätä, kärppä, haisunäätä, amerikansaukko, piisami ja murmelit. Alueella tavataan myös paljon erilaisia lintuja varsinkin muuttoaikaan.[4]

Matkailu

Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter veneilemässä joella perheensä kanssa 23. heinäkuuta 1978.
Koskenlaskua Salmonjoella vuonna 1992.[12]

Joen alueella olevat luonnonsuojelu- ja virkistysalueet tarjoavat hyvät mahdollisuudet urheilukalastukseen, koskenlaskuun, veneilyyn ja retkeilyyn. Alueella on myös useita Amerikan alkuperäiskansoihin ja valkoiseen uudisasutukseen liittyviä historiallisia kohteita.[4]

Kuvia

Lähteet

  1. Feature Detail Report for: Salmon River U.S. Geological Survey. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
  2. TNM Elevation (Koordinaatteina käytetty GNIS:n antamia desimaali-koordinaatteja kuuden desimaalin tarkkuudella.) viewer.nationalmap.gov. Viitattu 10.5.2017. (englanniksi)
  3. Water Resources Data, Idaho, 2005 Volume 1. Surface Water Records: Snake River basin between Lowman and Anatone (includes Payette, Weiser, Salmon River basins) (pdf) (Sivut 385–386) U.S. Geological Survey. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
  4. Salmon River, Idaho National Wild & Scenic Rivers System. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)
  5. Salmon River Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)
  6. "Salmon", The Columbia Electronic Encyclopedia, 6th ed. Copyright © 2012, Columbia University Press. © 2000–2017 Sandbox Networks, Inc., publishing as Infoplease infoplease.com. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)
  7. A River of History, Idaho's Salmon River of No Return Salmon River Outfitters Association. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)
  8. August 17, 1805 - Journals of the Lewis and Clark Expedition lewisandclarkjournals.unl.edu. Viitattu 10.5.2017. (englanniksi)
  9. August 23, 1805 - Journals of the Lewis and Clark Expedition lewisandclarkjournals.unl.edu. Viitattu 10.5.2017. (englanniksi)
  10. August 21, 1805 - Journals of the Lewis and Clark Expedition lewisandclarkjournals.unl.edu. Viitattu 10.5.2017. (englanniksi)
  11. Kuva:Pediocactus nigrispinus fh 9 35 ID BC, saksankielisen wikipedian käyttäjä Rebou, 4.5.2007.
  12. Kuva: Rafting the Salmon River ID, Roy Luck, 1.7.1992.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.