Salmi (Karjalan tasavalta)

Salmi (ven. Са́лми) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Pitkärannan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Laatokan Lunkulanlahteen laskevan Tulemajoen suussa 36 kilometriä Pitkärannasta kaakkoon.[1] Taajamassa on 1 900 ja kunnassa 3 700 asukasta (vuonna 2011)[2].

Salmi
Салми
Salmin ortodoksisen kirkon rauniot.
Salmin ortodoksisen kirkon rauniot.
vaakuna
vaakuna

Salmi

Koordinaatit: 61°22′10″N, 31°51′6″E
Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Pitkärannan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 256 km²
Väkiluku (2011) 3 700
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 186821
Suuntanumero(t) +7 814 3325









Salmin kunta Pitkärannan piirin kartalla.

Maantiede ja asutus

Salmin kunnan pinta-ala on 1 256 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu koillisessa Pitkärannan, pohjoisessa Loimolan, koillisessa Vieljärven ja kaakossa Viteleen kuntiin sekä etelässä Laatokkaan[4]. Pinta-alasta suurin osa on metsää ja vesialuetta[5].

Kunta sijaitsee Laatokkaan rajoittuvan Aunuksen tasangon luoteisosassa[6]. Sen alueella virtaavia jokia ovat Uuksunjoki, Tulemajoki ja Miinalanjoki eli Änäjoki[7]. Järviä ovat Laatokan lisäksi Karkunlampi, Muljana, Vepsäislampi, Sudimusjärvi, Pitkäjärvi eli Kaijanpää, Palojärvi, Saarijärvi, Ponkolanjärvi, kaksi Likolampea ja Mustalampi[8]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat Karkun uraani, mineraalivärit, rautamalmi, hiekka, sora, turve ja sapropeeli[9].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu 11 kylää: Karkku, Kaukajärvi (ven. Kavgozero), Kavaino (ven. Kovaino), Kirkkojoki, Lunkulansaari, Manssila, Mantsinsaari, Miinala, Orusjärvi, Rajakontu ja Räimälä[10]. Suurimmat asutuskeskukset ovat Salmin ohella 700 asukkaan Räimälä ja 500 asukkaan Miinala[11]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 66 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 10 % valkovenäläisiä, 10 % karjalaisia, 4 % suomalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 2 % tataareja[12].

Historia
Pääartikkeli: Salmin historia

Salmi oli Suomeen kuuluneen Salmin kunnan keskustaajama talvi- ja jatkosotaan asti, jolloin alue luovutettiin Neuvostoliitolle. Rajakonnun, Kavainon ja Kaukajärven kylät sijaitsivat vanhan rajan Venäjän-puolella.

Liikenne, talous ja palvelut

Salmin kautta kulkee Aunuksen ja Värtsilän välinen A130-maantie. Taajamasta on linja-autoyhteydet Pitkärantaan, Aunukseen ja Petroskoihin.[13] Kunnan läpi menee myös Lotinapellon ja Jänisjärven välinen rautatie, jolla on Salmin asema, Karkunkylän, Rajakonnun sekä 97 ja 109 kilometrin pysähdyspaikat. Salmin asemalla pysähtyy päivittäin kaksi kaukojunaa.[14]

Kunnassa toimii pienimuotoista puunjalostus-, rakennus-, elintarvike- metalli- ja ompelimoteollisuutta. Maatalous on keskittynyt lihakarjan kasvatukseen ja kalanviljelyyn. Tulemajoella on kaksi vesivoimalaa. Kaivannaisista hyödynnetään uraania, mineraalivärejä, turvetta, hiekkaa ja soraa.[15]

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, peruskoulu, sisäoppilaitos, kansantaiteen talo kirjastoineen ja paikallissairaala. Siellä on myös joukko kauppoja, kahvila, posti, pankki ja huoltoasema.[16]

Matkailu ja nähtävyydet

Kunnan alueella sijaitsevia kulttuuriperintökohteita ovat Mantsinsaaren arkeologiset löydöt, Stolbovan rauhan rajakivi Rajakonnussa, Salmin raunioitunut Pyhän Nikolauksen kirkko (1824), Orusjärven talvikirkko (1910), Rajakonnun ja Orusjärven vanhat asuintalot sekä toisen maailmansodan sotilashaudat[17]. Majoituspalveluja tarjoavat Salmin länsipuolella sijaitseva lomakylä sekä Räimälän ja Lunkulansaaren vierasmajat. Karkussa on lasten kesäleiri ja Hiilikankaan länsipuolella metsästys- ja kalastusmaja.[18]

Lähteet

Viitteet
  1. Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 60. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  2. Generalnyi plan, s. 3–4.
  3. Generalnyi plan, s. 3.
  4. Generalnyi plan, s. 11.
  5. Generalnyi plan, s. 61.
  6. Generalnyi plan, s. 13.
  7. Generalnyi plan, s. 15.
  8. Generalnyi plan, s. 16.
  9. Generalnyi plan, s. 16–19.
  10. Generalnyi plan, s. 4.
  11. Generalnyi plan, s. 27.
  12. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  13. Generalnyi plan, s. 25–25.
  14. Generalnyi plan, s. 26–27.
  15. Generalnyi plan, s. 39–40.
  16. Generalnyi plan, s. 29–32.
  17. Generalnyi plan, s. 24–25.
  18. Generalnyi plan, s. 31–32.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.