Salli Karuna

Salli Karunan vanhemmat olivat merikapteeni Viktor Friberg ja Ellen Sofia Södersund. Hän oli naimisissa elokuvaohjaaja Ilmari Unhon kanssa vuodesta 1935 tämän kuolemaan vuoteen 1961 asti. Liitosta syntyivät pojat Kari (1939), Turo (1943) ja Matti (1945).

Karuna kävi Suomen Näyttämöopiston vuosina 1926–1928. Sitä ennen hän näytteli Rauman Näyttämöllä vuosina 1923–1926. Näyttämöopiston jälkeen Karuna oli kiinnitettynä Joensuun Teatteriin 1928 ja 1929, Porin Teatteriin 1929–1934 sekä Viipurin Kaupunginteatteriin 1934–1939. Hän toimi myös Porin Teatterin ohjaaja-näyttelijänä vuodesta 1958 vuoteen 1970.

Luonteenomaista Karunalle oli kyky yhdistää vakava draama ja komiikka. Taiteellisesti huomattavia menestyksiä olivat Juurakon Huldan nimiosa, Elinan surman Kirsti, Christine näytelmässä Murheesta nousee Elektra sekä pääosat näytelmissä Kamelianainen ja Tohvelisankarin rouva.

Suomi-Filmin kiinnitettynä näyttelijänä Karuna työskenteli vuosina 1943–1954. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1924 Lahyn-Filmin tuottamassa mykkäelokuvassa Kihlauskylpylä. Valkokankaalla Karuna nähtiin yleensä kylmäkiskoisena seurapiirirouvana, kuten Kesäillan valssin rouva Grahn. Hänellä oli muita huomattavia sivuosia elokuvissa Neljä naista, Kartanon naiset ja Gabriel, tule takaisin. Komediassa Syntynyt terve tyttö hän teki tyylikkään ja varman roolisuorituksen rouvana joka ei halua lasta, ja sai kiitosta suorituksestaan. Elokuvissa ”Minä elän” ja Ruusu ja kulkuri hän näytteli miehensä Ilmari Unhon ohjaamana.

Karuna sai Jussi-palkinnot naissivuosista elokuvissa ”Minä elän”[1] ja Gabriel, tule takaisin. Hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen jäi anoppi Grahn Kesäillan valssin jatko-osassa Onnelliset vuonna 1954.

• WSOY Iso Tietosanakirja 4. osa, ISBN 951-0-20157-X
• Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, ISBN 951-30-5727-5
• Elonet Salli Karuna
• http://kemppinen.blogspot.com/2007/08/eliitti.html

• Salli Karuna Elonetissä.