Salli Karuna

Salli Viktoriina Karuna (alk. Friberg; oik. Unho; 29. heinäkuuta 1902 Rauma2. marraskuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän oli kiinnitettynä useisiin teattereihin vuodesta 1923 vuoteen 1970. Hänet tunnettiin erityisesti komediallisista rooleistaan. Valkokankaalta Karuna muistetaan muun muassa Ulriika Angerin osasta elokuvassa Gabriel, tule takaisin.

Perhetausta

Salli Karunan vanhemmat olivat merikapteeni Viktor Friberg ja Ellen Sofia Södersund. Hän oli naimisissa elokuvaohjaaja Ilmari Unhon kanssa vuodesta 1935 tämän kuolemaan vuoteen 1961 asti. Liitosta syntyivät pojat Kari (1939), Turo (1943) ja Matti (1945).

Teatteriura

Karuna kävi Suomen Näyttämöopiston vuosina 1926–1928. Sitä ennen hän näytteli Rauman Näyttämöllä vuosina 1923–1926. Näyttämöopiston jälkeen Karuna oli kiinnitettynä Joensuun Teatteriin 1928 ja 1929, Porin Teatteriin 1929–1934 sekä Viipurin Kaupunginteatteriin 1934–1939. Hän toimi myös Porin Teatterin ohjaaja-näyttelijänä vuodesta 1958 vuoteen 1970.

Luonteenomaista Karunalle oli kyky yhdistää vakava draama ja komiikka. Taiteellisesti huomattavia menestyksiä olivat Juurakon Huldan nimiosa, Elinan surman Kirsti, Christine näytelmässä Murheesta nousee Elektra sekä pääosat näytelmissä Kamelianainen ja Tohvelisankarin rouva.

Elokuvaura

Suomi-Filmin kiinnitettynä näyttelijänä Karuna työskenteli vuosina 1943–1954. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1924 Lahyn-Filmin tuottamassa mykkäelokuvassa Kihlauskylpylä. Valkokankaalla Karuna nähtiin yleensä kylmäkiskoisena seurapiirirouvana, kuten Kesäillan valssin rouva Grahn. Hänellä oli muita huomattavia sivuosia elokuvissa Neljä naista, Kartanon naiset ja Gabriel, tule takaisin. Komediassa Syntynyt terve tyttö hän teki tyylikkään ja varman roolisuorituksen rouvana joka ei halua lasta, ja sai kiitosta suorituksestaan. Elokuvissa ”Minä elän” ja Ruusu ja kulkuri hän näytteli miehensä Ilmari Unhon ohjaamana.

Karuna sai Jussi-palkinnot naissivuosista elokuvissa ”Minä elän”[1] ja Gabriel, tule takaisin. Hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen jäi anoppi Grahn Kesäillan valssin jatko-osassa Onnelliset vuonna 1954.

Filmografia

Vuosi Elokuva Rooli
1924Kihlauskylpyläkylpylätyttö
1938Markan tähdenparonitar Rauha de la Tuiscu
1939Punahousutviskaalin rouva
1940Tottisalmen perillinenOttilia, paronin sisar
Kyökin puolellarouva Relander
Kersantilleko Emma nauroi?everstin rouva
Poikani pääkonsulirouva Kellovaara
1941Poretta eli Keisarin uudet pisteetkukkakaupan johtajatar
Ryhmy ja Romppainenrouva Hölppänen
1942Synnin puumerkkikotitalousopiston johtajatar
Neljä naistaneiti Agda Timelius
1943Syntynyt terve tyttöIreene Helasuo
Neiti Tuittupääylihoitajatar Uxen, ”Kyyhkysäiti”
Miehen kunniajuopottelevan kirjailijan vaimo
1944Kartanon naisettaiteilija Ebba Elisabeth Björner
1945VuokrasulhanenVilma Ahonen, Vilma-täti
1946Synnin jäljetViivi Rask, ”Tantta”, oppilaskodin johtajatar
”Minä elän”Charlotta Lönnqvist
Vuosi Elokuva Rooli
1946Viikon tyttö2. rouva
1947Suopursu kukkiileskirouva Soisalo
Pimeänpirtin hävitysrouva Berg
Hedelmätön puuHelenan äiti
1948Ruusu ja kulkurikreivitär von Waldenburg
Kilroy sen tekiMartta-täti
1949Sinut minä tahdonrouva Vihma, Jaakon äiti
1950Amor hoi!Aurora Kemppilä, musiikin opettaja
1951Kesäillan valssiViktorina Grahn
Gabriel, tule takaisinUlriika Anger
1952Jees, olympialaiset, sanoi RyhmyManta, Romppaisen emännöitsijä
Kulkurin tyttöeverstinna
1953Sillankorvan emäntäAnttilan Anni, Johannan täti
Kolmiapilatalousneuvoksetar Laura Virranheimo
Huhtikuu tuleetirehtöörskä
1954HilmanpäivätEeva, vanhan tuomarin emännöitsijä
MorsiusseppeleAda Allén
OnnellisetViktorina Grahn

Lähteet

Viitteet

  1. Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 332. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.