Sallan taistelut (talvisota)
Sallan taistelut olivat osa Suomen ja Neuvostoliiton välistä talvisotaa. Puna-armeija oli saanut käskyn edetä Sallan läpi Kemijärvelle ja Sodankylään ja sieltä Rovaniemelle parissa viikossa. Rovaniemeltä hyökkäystä oli tarkoitus jatkaa Tornioon ja katkaista tällä tavalla Suomi kahtia. Suomalaisjoukot onnistuivat kuitenkin pysäyttämään hyökkäyksen Kemijärven itäpuolella.
Sallan taistelut | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa talvisotaa | |||||||
Suomalaisten hyökkäykset ja Neuvostoliiton perääntymisrajat | |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
Vahvuudet | |||||||
Useita pataljoonia |
Yksi divisioona | ||||||
Tappiot | |||||||
Suomi: |
300–500 kaatunutta tai haavoittunutta |
Taistelun alkaminen
Suomi
Sallassa oli vain muutamia suomalaisosastoja neuvostojoukkojen hyökätessä. Erillinen pataljoona 17. (Er.P 17), ns. ”Sallan pataljoona” oli mukana luomassa edellytyksiä sissitoiminnalle Sallan suunnalla perustamalla maastoon muona- ja ampumatarvikekätköjä. Pääosa sotatarvikkeista saatiin Rajavartiolaitokselta. Suomalaisjoukot olivat osa Lapin Ryhmää, jota johti kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius.
Neuvostoliitto
Neuvostoliiton hyökkäyksen suoritti 122. divisioona. Myös 88. divisioonaa suunniteltiin käytettävän, mutta se ei loppujen lopuksi osallistunut sotatoimiin sotatarvikkeiden puutteen vuoksi.
Taistelu
Neuvostoliiton joukkojen hyökkäys pakotti suomalaisjoukot perääntymään aina Kemijoelle asti. Eteneminen joen yli ei kuitenkaan onnistunut suomalaisten sitkeän puolustuksen vuoksi. 13. tammikuuta 1940 Neuvostoliiton 9. armeija käski 122. divisioonan vetäytyä Märkäjärven kylään. Tämän jälkeen ei käyty enää suurempia taisteluita, vaan tilanne muuttui asemasodaksi.