Salisbury (albumi)

»Tämä (Salisbury), meidän toinen albumimme, on todenmukainen tunnustus kehityksestämme, ja odotamme teidän arviointianne siitä.»
(Ken Hensley kommentoidessaan albumia vuonna 1970.[2])

Yhtyeen edellinen rumpali Nigel ”Ollie” Olsson jätti yhtyeen ja hänen tilalleen tuli muun muassa Bakerloossa soittanut Keith Baker. Kuten edeltäjänsä Very ’eavy... very ’umble, myös Salisburyn tuotti Gerry Bron.[3] Albumin materiaalista yhtye teki ensimmäisenä kappaleen ”Bird of Prey”. Se toimi mm. keikkojen aloituskappaleena. Mick Box on kertonut, että Salisbury kirjoitettiin suurimmaksi osaksi eräässä pubissa Chiswickissa.[2] Yhtye aloitti albumin nauhoitukset lokakuussa 1970 ja päätti ne saman vuoden marraskuussa, joskin aloituskappale ”Bird of Prey” nauhoitettiin jo kesällä 1970.[4][5]

Kosketinsoittaja-kitaristi Ken Hensley, joka ei ollut ehtinyt säveltää ainoatakaan kappaletta yhtyeen debyyttialbumille Very ’eavy... very ’umblelle, otti suurimman vastuun sävellystyöstä. Hensleyn hallitsema sävellysjako jatkui vuoden 1980 Conquest-albumiin asti. Albumin kuudesta kappaleesta kolme oli yksinomaan hänen kynästään, ja lisäksi hän sävelsi kappaleet ”Time to Live” ja ”Salisbury” kitaristi Mick Boxin ja solisti David Byronin kanssa. Levyn valmistuttua Uriah Heep teki ensimmäisen Yhdysvaltojen kiertueensa.[2]

Aloituskappale ”Bird of Prey” edustaa yhtyeen raskaampaa puolta.[2] Ken Hensley on kertonut, että yhtye valitsi kappaleen aloituskappaleeksi muun muassa siksi, että yhtye avasi keikkansa sillä. Yhdysvalloissa kappale julkaistiin jo edellisellä Uriah Heep -albumilla, joskin tämä versio poikkesi hieman Salisburylla julkaistusta versiosta.[6] ”Bird of Preyn” paikalla Yhdysvalloissa julkaistussa versiossa on kappale ”High Priestess”. ”Bird of Prey” on Salisburyn ainoa kappale, jossa Hensley ei ole merkittynä tekijöihin (kappale on kitaristi Mick Boxin, solisti David Byronin ja basisti Paul Newtonin käsialaa). Rauhallinen ”The Park” sai alkunsa Hensleyn kirjoittamasta runoelmasta. Kappaleen musiikki muodostettiin eräässä kauniissa talossa Hampurissa. Kappaleen sanoituksissa yhtye tulkitsee elämän surullista kehityssuuntaa.[2] Kappale koostuu lähinnä akustisesta kitarasta ja kosketinsoittimista.[7]

Progressiivinen ”Time to Live” kertoo miehestä, joka vapautuu vankilasta vietettyään siellä kaksikymmentä vuotta tapettuaan miehen, joka oli ahdistellut hänen naisystäväänsä.[8] Kappale ei perustu tositapahtumiin.[2] Albumin kenties tunnetuin kappale, A-puolen päättävä ”Lady in Black”, sai inspiraationsa Hensleyn nähtyä ikkunasta mustiin pukeutuneen naisen. En koskaan tavannut naista, en koskaan saanut tietää kuka hän oli, mutta hän auttoi luomaan laulun.[2] Kappaleessa käytettiin neljää akustista kitaraa,[2] ja se koostuu vain kahdesta soinnusta.[9] Kappaleesta julkaistiin single albumin ilmestymisvuonna, mutta tuolloin sen saama menestys oli melko vähäistä (Suomessa siitä tuli hitti 1972).[10][5] Kappale julkaistiin uudestaan singlenä vuonna 1977, jolloin se menestyi jopa paremmin kuin alkuperäisenä ilmestymisvuotenaan. Entisessä Länsi-Saksassa ”Lady in Black” pysyi listaykkösenä 13 viikkoa ja Uriah Heep ansaitsi siitä Golden Lion -palkinnon, joka on eurooppalainen vastine yhdysvaltalaiselle Grammy-palkinnolle.[3] Sweden Rock Magazine -musiikkilehti on väittänyt, että nauhoituksissa esiintyneistä neljästä akustisesta kitarasta kaksi olisi roudarien soittamia.[11]

B-puolen aloittava raskas ”High Priestess” kertoo onnellisuudesta, jonka voi saada aikaan yhdessäolemisesta. Yhdysvalloissa julkaistussa versiossa ”High Priestessin” tilalla on kappale ”Simon the Bullet Freak”. Albumin nimikappale ”Salisbury” on tehty yhteistyössä 26-henkisen orkesterin kanssa. Kappale kestää kuusitoista minuuttia ja koostuu monista osista. Salisburyn Expanded De-Luxe Editionilla julkaistiin kappaleesta ennenjulkaisematon, editoitu versio, joka kestää vain reilut neljä minuuttia. Se oli tarkoitus julkaista singlenä Yhdysvalloissa.[2]

Albumi ilmestyi helmikuussa 1971. Sen julkaisi Britanniassa Vertigo Records ja Yhdysvalloissa Mercury Records. Manner-Euroopan painoksissa jakelijana oli joko Vertigo Records, Bronze Records tai Island Records.[12]

Salisbury menestyi Yhdysvaltojen listoilla paremmin kuin edeltäjänsä Very ’eavy... very ’umble.[13] Sen sijaan Australiassa menestys oli esikoislevyä heikompaa.[14] Yhtyeen kotimaassa, Britanniassa, albumi ei esikoislevyn tavoin noussut listalle.[15] Sen sijaan Suomessa albumi menestyi hyvin ja nousi listaykköseksi.[10]

Albumi sai kriitikoilta pääsääntöisesti tyydyttävämmän vastaanoton kuin edeltäjänsä.[2]

Listasijoitukset

Valtio	Korkein sijoitus	Nousu listalle	Lähde
Suomi	1.	huhtikuu 1971	[10]
Australia	22.		[16]
Länsi-Saksa	31.	1971	[17]
Yhdysvallat	103.	1971	[16]

A-puoli

1. Bird of Prey – 4.13 (säv. Mick Box/David Byron/Paul Newton)
   • Yhdysvaltain-versiossa Bird of Preyn tilalla: High Priestess – 3.42 (säv. Hensley)
2. The Park – 5.41 (säv. Ken Hensley)
3. Time to Live – 4.01 (säv. Box/Byron/Hensley)
4. Lady in Black – 4.44 (säv. Hensley)

B-puoli

5. High Priestess – 3.42 (säv. Hensley)
   • Yhdysvaltain-versiossa High Priestessin tilalla: Simon the Bullet Freak – 3.27 (säv. Hensley)
6. Salisbury – 16.20 (säv. Byron/Hensley/Box)

• David Byron – laulu
• Ken Hensley – urut, piano, slide- ja akustinen kitara, cembalo
• Mick Box – kitara
• Paul Newton – basso
• Keith Baker – rummut

Bronze Recordsin julkaisema Länsi-Saksassa ilmestynyt vinyylipainos.

Salisburysta on julkaistu kaikkiaan ainakin 26 painosta, joista 15 LP:lle ja 11 CD:lle. Ensimmäinen CD-painos albumista otettiin vuonna 1985. Toistaiseksi tuorein CD-painos albumista otettiin 2010.[12]

Lähde:[12]

Formaatti	Valtio	Levy-yhtiö ja tunnus	Julkaistu
LP		Bronze 28764	1971
LP		Island 410002	1971
LP		Bronze 88184 XAT	1971
LP		Bronze ILPS-9152	1971
LP		Mercury SR 61319	1971
LP		Vertigo 6360 028	1971
LP		Bronze 28.764-I	1972
LP		Bronze BRO 2006	1974
LP		Bronze 85691 XOT	1975
LP		Bronze BRNA 152	1977
LP		Bronze 28 764 ET	1980
CD		Bronze 258 295	1985
LP		Castle Classics CLALP 106	1986
CD		Castle Classics CLACD 106	1988
CD		Mercury 811 389-2	1990
CD		Victor JPN VICP-2080	1993
CD		Essential ESM CD 317	1996
CD		Victor JPN VICP-61829	2002
LP		Earmark 41025	2003
LP		Sanctuary CMRCD643	2003
CD		Sanctuary Midline SMRCD049	2004
CD		BMG Japan BVCM-37714	2006
CD		Sanctuary Midline SMBCD384	2006
SHM-CD		Universal Japan UICY-94722	2010
LP		Bronze 24152
LP		Bronze 85 691 ET