Salif Keïta

Salif Keïta (s. 25. elokuuta 1949 Djoliba, Mali) on kansainvälisesti tunnettu afropop-laulaja ja lauluntekijä. Hän on albiino ja sanoo olevansa Malin valtakunnan perustajan Sundiata Keïtan jälkeläinen.[1]

Salif Keita

”Afrikan kultaiseksi ääneksi” kutsutun Keïtan lauluääntä on kuvattu korkeaksi ja surusävytteiseksi[2]. Musiikin on sanottu muistuttavan nigerialaisen Fela Kutin tyyliä, mitä Keïta piti Suomen-vierailunsa yhteydessä 1991 ymmärrettävänä, koska Nigerian kulttuuri on paljolti peräisin Malista. Alueen perinnesoitinten koran ja balafonin sijasta Keïta käyttää länsimaisia soittimia, kuten syntetisaattoreita.[1] Helsingin Sanomien Harri Uusitorppa kirjoitti artistin kahden ensimmäisen albumin perusteella vuonna 1989, ettei mikään afrikkalainen populaarimusiikki ennen Keïtaa ole hänestä kuulostanut yhtä modernilta ja työstetyltä.[3]

Diskografia
  • Soro - 1987 - Mango
  • Ko-Yan - 1989 - Mango
  • Amen - 1991 - Mango
  • Destiny of a Noble Outcast - 1991 - PolyGram
  • Folon - 1995 - Mango
  • Rail Band - 1996 - Melodie
  • Seydou Bathili - 1997 - Sonodisc
  • Papa - 1999 - Blue Note
  • Sosie - 2001 - Mellemfolkeligt
  • Moffou - 2002 - Universal Jazz France
  • The Best of the Early Years - 2002 - Wrasse
  • Remixes from Moffou - 2004 - Universal Jazz France
  • M'Bemba - 2005 - Universal Jazz France
  • Différence - 2009 - Decca
  • Talé - 2012 - Universal France

Lähteet
  1. Pietilä, Riitta: Maailmanmusiikin pieni suuri mies. Malin suuri ääni Salif Keita ihailee anglosaksista musiikkia yli kaiken. Helsingin Sanomat, 1.11.1991, s. 21. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Räsänen, Tiina: Afrikan ääni. Helsingin Sanomat, 25.11.1989, s. 69. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. Uusitorppa, Harri: Levyt. Helsingin Sanomat, 10.6.1989, s. 27. Näköislehden aukeama (tilaajille).

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.