Salernon lääketieteellinen koulu

Salerno oli Rooman valtakunnan aikana kylpyläkaupunki, joka tunnettiin terveyslähteistään. Jo vuonna 848 siellä tiedetään olleen lääkäreitä, ja 900-luvun alussa kaupungissa oli joukko lääketieteen opettajia, jotka muodostivat ammattikunnan nimeltä Civitas Hippocratica. Alkuun lääkärit toimivat kaupungissa olleen luostarin sairashuoneen yhteydessä. 900-luvun loppupuolella Salernon maine tunnettiin jo Chartresissa ja Verdunissa Ranskassa asti; Verdunin piispa Adalbero II vieraili Salernossa terveyttään hoitamassa v. 988.[1]

Constantinus Africanus tarkastelemassa potilaan virtsaa

Varsinainen koulu Salernoon syntyi arkkipiispa Alfanus I:n ja Monte Cassinon benediktiiniluostarista Salernoon siirtyneen Constantinus Africanuksen työn tuloksena. Constantinus osasi monia kieliä ja käänsi antiikin kreikkalaisia (mm. Hippokrateen, Galenoksen ja Dioskorideen) lääketieteen teoksia arabiasta latinaksi, jolloin ne tulivat italialaisten oppineiden luettavaksi.[1]

1100-luvulla lääketieteen opettajat yhdistyivät muodostaen yliopistomaisen yhteisön, jossa maallikkolääkärit olivat enemmistönä. Koulussa yhdistyivät kreikkalainen, latinalainen, juutalainen ja arabialainen kulttuuri ja sivistys. Sinne saapui opiskelijoita kaukaakin, ja poikkeuksellisesti myös naisia hyväksyttiin sekä opiskelijoiksi että jopa opettajiksi papiston antamalla erivapaudella.[1]

Trota Salernolainen, yksi koulun naispuolisista lääkäreistä

Salernon koulun huippuaika oli 1000–1300-luvuilla. Jo vuoden 1140 etelä-Italiassa alettiin vaatia lääkäreiltä Salernossa suoritettua tutkintoa, ja keisari Fredrik II määräsi vuonna 1221, että kukaan ei saanut harjoittaa lääketiedettä ilman "Salernon maisterien" hyväksymää julkista tutkintoa.[1] Napolin yliopiston perustamisen jälkeen Salernon koulu alkoi kuitenkin menettää asemaansa, ja nuoremmat yliopistot, erityisesti Montpellierin, Padovan ja Bolognan yliopistot syrjäyttivät sen johtoaseman. Koulu jatkoi kuitenkin olemassaoloaan ja toimintaansa aina vuoteen 1811 asti, jolloin Napolin kuningas Joachim Murat lakkautti sen.

Salernon koulun lääketieteellinen opetus perustui Galenoksen humoraalioppiin.

Koulun ohjelmaan kuului kolme vuotta logiikan ja viisi vuotta varsinaisen lääketieteen opintoja, joita seurasi vuoden mittainen käytännön harjoittelu kokeneemman lääkärin alaisuudessa.[1] Opetukseen sisältyi myös anatomian opintoja, joissa leikeltiin sikoja; joka viides vuosi pidettiin myös ruumiinavaus ihmiselle.

Varsinaisen lääketieteellisen opetuksen lisäksi Salernon koulussa opetettiin myös filosofiaa, teologiaa ja lakia. Tämän takia sitä on väliin kutsuttu ensimmäiseksi varsinaiseksi yliopistoksi.

Salernossa julkaistiin terveysopin käsikirja Regimen sanitatis Salernitatum, joka koostui kokoelmasta latinankielisiä muistisäkeitä. Se oli keskiajan lopulta aina pitkälle uudelle ajalle asti tunnetuin ja suosituin terveysopas. Vuoteen 1500 mennessä se oli painettu vähintään 40 kertaa, ja 1800-luvun puoliväliin mennessä yli 250 kertaa, enimmäkseen Saksassa, Ranskassa ja Italiassa.[2]

Saksasta löydetyssä terveysoppaan käsikirjoituksessa on 153 säkeistöä, jotka voidaan jakaa kolmeen pääosaan. Näistä ensimmäinen on varsinainen terveysopas, ja käsittelee mm. unta, ruokailua, kylpemistä ja suoneniskentää. Toinen jakso, joka ei nähtävästi kuulunut alkuperäiseen tekstiin, käsittelee ravintoa, eri ruoka-aineiden vaikutuksia ja yrttien käyttöä. Viimeinen jakso käsittelee potilaan ja lääkärin suhdetta ja suhtautumista sairauteen.[2]

• A Salernitan Regimen of Health Englanninkielinen käännös Salernon terveysopin käsikirjasta.
• Medieval Manuscripts: Salerno