Salenstein

Salenstein on kunta ja kaupunki Sveitsin Thurgaun kantonin Kreuzlingenin piirikunnassa. Kunnan pinta-ala on 6,5 neliökilometriä, ja vuonna 2020 siellä asui 1 411 ihmistä[1]. Kunta koostuu Salensteinin, Mannenbachin ja Fruthwilenin kaupungeista.

Salenstein

Salensteinin kylän aukio.

vaakuna

Salensteinin sijainti Thurgaun kantonissa.

Koordinaatit: 47°40′N, 9°3′E

Valtio Sveitsi
Kantoni Thurgau
Piirikunta (Bezirk) Kreuzlingen
Hallinto
  Asutustyyppi Kunta
Pinta-ala
  Kokonaispinta-ala 6,540 km²
Korkeus 400 m
Väkiluku (2020) 1 411
Aikavyöhyke UTC+1
  Kesäaika UTC+2
Postinumero 8268, 8269









Historia

Salensteinin lähellä Eichholz-nimisellä alueella sijaitsee myöhäisen Hallstattin kulttuurin kaudelta (750-450 eKr.) peräisin olevia hautakumpuja. Kaupunki mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1092 nimellä Salestein.

Salensteinin linna rakennettiin 1100-luvulla Reichenaun luostarin ministerialistien (feodaalisen ylimyksen palveluksessa olevien vapaiden ritarien) asuinpaikaksi. Pienemmät linnat, kuten Sandegg ja Riederen, rakennettiin asuinpaikoiksi virkamiehille. Maaoikeudet (Herrschaft) ja alempi oikeusaste kuuluivat luostarille.

Salensteinin leuto ilmasto oli suotuisa viinin tuotannolle sekä kirsikoiden kasvatukselle ja puutarhanhoidolle. Vuonna 1817 entinen Hollannin kuningatar, Ranskan keisari Napoleon III:n äiti Hortense de Beauharnais osti Arenenbergin linnan, mikä takasi työtä ja toimeentuloa lukuisille Salensteinin asukkaille. Napoleon III:n kuoleman jälkeen keisarinna Eugénie vieraili Arenenbergissä useita kertoja, kunnes lahjoitti sen kantonille vuonna 1906.

Kansalliset perintökohteet

Salensteinin kunta on Napoleon III:n kotiseutua: hän asui nuorena Arenenbergin linnassa, joka toimii nykyisin Napoleonin kotimuseona. Linnasta on tehty Sveitsin kansallinen kulttuuriperintökohde. Kunnan alueella sijaitsee myös kolme muuta linnaa, joista kulttuuriperintökohteita ovat Arenenbergin lisäksi Eugensbergin ja Louisenbergin linnat.

Lähteet

Viitteet

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.