Sakset

Sakset on käsityökalu, joka on tarkoitettu erilaisten ohuiden materiaalien leikkaamiseen ja katkaisemiseen. Saksissa vastakkaiset toisiinsa saranoidut terät liukuvat vuoroin toisiaan sivuten käsien puristusvoiman avulla, vuoroin poispäin toisistaan jousi- tai lihasvoiman avulla. Leikkaaminen tapahtuu asettamalla leikattava materiaali sulkeutuvien terien väliseen hahloon mahdollisimman kohtisuoraan terien sulkeutumissuuntaan nähden.[1]

Oranssikahvaiset Fiskars-sakset.
Ompelusakset, keittiösakset ja paperisakset.

Mekaniikan termein sakset ovat kaksivartinen vipu, jonka tukipisteenä on saksien saranointikohta eli nivel.[2] Saksien leikkuteho ei perustu niinkään terien terävyyteen kuin saksien suureen leikkausvoimaan terien kulloisessakin sulkeutumispisteessä.[1] Niinpä kotitalouskäytössä olevien saksien, etenkään lasten askartelusaksien terien, ei tarvitse olla kovinkaan teräviä.

Pitkiä materiaaleja kuten paperia tai kangasta leikataan saksilla terien mitan verran kerrallaan: jokaisen leikkauskerran jälkeen sakset avataan ja siirretään terien pituuden verran eteenpäin materiaalissa, joskus materiaaliin piirrettyä ohjausviivaa tai erillisen mallikappaleen reunaa myötäillen. Oikein valituilla saksilla voidaan saksien ja materiaalin suuntaa käsin kääntelemällä leikata hyvinkin monimutkaisia muotoja, kuten siluettien leikkaamisessa paperista.

Erilaisia saksia on kehitetty toimimaan leikkuutehtävissä, joissa veitset tai muut yksittäisellä terällä varustetut leikkuuvälineet eivät toimi yhtä hyvin. Sakset eivät esimerkiksi tarvitse leikkaamiseen vastakappaletta (kuten leikkuulautaa) tai muuta vastavoimaa (esim. toisella kädellä kiinni pitämistä), vaan sulkeutuvat terät toimivat toistensa vastavoimina ja leikkuu tapahtuu hallitusti ja turvallisesti terien välissä.

Sakset ja niiden terät on perinteisesti valmistettu metallista. Kädensijoissa käytetään nykyisin muovia, kumia tai muita materiaaleja, joiden avulla käsiotteesta saa metallikädensijoja tehokkaamman (joko puristusvoiman tai leikkaustarkkuuden kannalta) ja jatkuvassa käytössä miellyttävämmän.

Saksiterien nivelenä käytetään useimmiten saksien keskellä sijaitsevaa, sopivan löysäksi säädettyä ruuvia tai niittiä. Vanhimmat saksien tyyppiset leikkuuvälineet, kuten perinteiset lampaanvillan keritsimet, taottiin yhtenä kappaleena metallista, ja taivutuskohta toimii paitsi nivelenä, myös terät auki pakottavana jousena.

Historiaa

Vanhimmat löydökset saksien kaltaisista työkaluista ovat Egyptistä noin 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ne on taivutettu yhdestä metallikappaleesta. Nivellettyjä saksia tiedetään olleen antiikin Rooman räätälien ja parturien käytössä noin vuoden 100 paikkeilla. Sakset yleistyivät erilaisten käsityöläisten työkaluiksi vasta 1400-luvulla.[3]tarvitaan parempi lähde Saksien teollisen valmistuksen katsotaan alkaneen Lontoossa 1760-luvulla; sitä ennen ne olivat seppien yksittäiskappaleina valmistamia. Suomessa Fiskars on valmistanut saksia 1830-luvulta alkaen, ja vuonna 1967 kehitetystä oranssipäisestä tuotesarjasta se sai usein jäljitellyn maailmanmenestystuotteen.[4]

Etymologia

Sana sakset tulee muinaisnorjan väkipuukkoa eli skramasaksia[5] tarkoittavasta sanasta. Germaaninen sana sax tarkoittaa tietynlaista väkipuukkoa, jota saksit käyttivät ja josta saksit saivat myös nimensä. Suomeen sakset -sana saksia tarkoittavassa merkityksessä tuli ruotsin kautta norjan kielestä ja syrjäytti keritsimet keritsimiä kehittyneemmistä saksista. Saksit -kansasta juontuu suomenkieleen myös maan nimi Saksa.[6]

Lounaismurteissa saksia kutsuttiin saksuttimiksi.

Erilaisia saksityyppejä

Tekstiilisakset

Kankaiden käsittelyssä ja vaatteiden valmistuksessa käytetään monenlaisia saksia:[7]

  • suurissa ja tukevissa vaatturin saksissa toinen terä on hammastettu eli harkotettu estämään sileiden kankaiden liukuminen leikattaessa.
  • harkkosakset ovat kuin vaatturin sakset, mutta niissä molempien terien leikkaavat reunat on harkotettu. Harkkosakset leikkaavat kankaan sahalaitareunaiseksi, ettei se rispaannu.
  • napinläpisaksien terissä on lovet, joiden avulla niillä voi helposti leikata lyhyitä viiltoja kankaan reunan lähelle.
  • koruommelsaksien pitkät kädensijat ja lyhyet, terävät terät auttavat tarttumaan lyhyisiin, hienoihin lankoihin.

Erilaisia saksia kuvina

Katso myös

Lähteet

  1. What Is Shearing Force? eHow.com. Viitattu 23.6.2014.
  2. Vipu, ASTeL-hanke, Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos. Viitattu 23.6.2014.
  3. Inventors and Inventions from Italy, Enchanted Learning. Viitattu 23.6.2014.
  4. Fiskarsin historia, Fiskars Oyj. Viitattu 23.6.2014.
  5. http://www.helsinki.fi/arkeologia/rautaesine/miekat/tutkimushistoria/funktio.htm
  6. https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/9c3hfe/p%C3%A4iv%C3%A4n_etymologia_saksetsaksa/?
  7. Hannelore Eberle, Hermann Hermeling, Marianne Hornberger, Roland Kilgus, Dieter Menzer, Werner Ring, suom. Pirjo Luoto ja Irma Boncamper: Ammattina vaate, s. 154–155. Alkuteos Fachwissen Bekleidung. WSOY, 2002. ISBN 951-0-26522-5.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.